Lineaarialgebra
Wikipedia
Lineaarialgebra on matematiikan osa-alue, joka tutkii vektoreita, vektoriavaruuksia, lineaarikuvauksia ja lineaarisia yhtälöryhmiä. Vektoriavaruudet ovat eräs nykymatematiikan keskeisimpiä teemoja, ja siksi lineaarialgebraa tarvitaan sekä abstraktissa algebrassa että funktionaalianalyysissä.
[muokkaa] Käsitteitä
Eräs keskeisistä käsitteistä on lineaarinen riippuvuus: Perhe
on lineaarisesti riippumaton, jos propositio
toteutuu vain kun kaikki kertoimet ci ovat nollia.
Teknisesti tärkeä käsite on kanta. Perhe
on vektoriavaruuden V kanta, jos se on lineaarisesti riippumaton ja jokainen V:n alkio v voidaan esittää lineaarikombinaationa kantavektoreista:
, missä kertoimet ci kuuluvat annettuun kuntaan. Lineaarinen riippumattomuus takaa että kertoimet ci ovat yksikäsitteiset. Kanta on siis vektoriavaruuden minimaalinen virittäjäperhe.
Eräs kannan sovellutus seuraa välittömästi lineaarioperaattorin
tarkastelemisesta. Operaattorin nolla-avaruus eli ydin on V:n vektorialiavaruus ja kuva-avaruus puolestaan W:n vektorialiavaruus. Jos avaruuksille V,W tunnetaan kannat, voidaan niistä muodostaa (mahdollisesti suppeammat) kannat, jotka ilmaisevat kyseiset aliavaruudet.
Numeerisessa laskennassa käsitellään lähes aina reaalilukuvektoreita, ja nämä ovat tavallisesti tapoja ilmaista yksikäsitteisesti vektoriavaruuden alkioita jonkin kannan suhteen. Huomaa, että itse avaruuksien alkiot voivat olla jotain aivan muuta kuin reaalilukuvektoreita!
[muokkaa] Historiaa
Modernin lineaarialgebran synty sijoittuu vuoteen 1843, jolloin irlantilainen matemaatikko William Rowan Hamilton löysi kvaterniot. Vuonna 1844 Hermann Grassmann julkaisi kirjansa Die lineare Ausdehnungslehre.