William Rowan Hamilton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
William Rowan Hamilton

Sir William Rowan Hamilton (3. elokuuta 1805 Dublin, Irlanti, Brittiläinen imperiumi2. syyskuuta 1865 Dublin) oli irlantilainen matemaatikko. Hän jatkoi Isaac Newtonin työtä ja julkaisi 1830-luvulla tämän mekaniikan uuden matemaattisen muodon, ”Hamiltonin formalismin”. Siitä tuli klassisen fysiikan keskeinen matemaattis-dynaaminen konstruktio. Sitä on sovellettu niin lämpöopin kuin sähkömagnetisminkin teorioissa.

Hamilton otti käyttöön nablan, ∇, jolla nykyaikaisessa analyysissä merkitään vektoriyhtälön derivaattaa.

Hamilton keksi myös kvaternion[1], kompleksilukujen nelikomponenttisen laajennuksen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Hamiltonin isä Archibald Hamilton oli uskonnollinen kiihkoilija ja liikemies sekä ryyppymies; hänen äitinsä Sarah Hutton taas oli tunnetusta älykkösuvusta. Hänellä oli kolme vanhempaa sisarusta. Hänen vanhempansa kuolivat jo ennen kuin hän täytti viittätoista vuotta. Hänen setänsä, pastori James Hamilton oli poikkeuksellinen kielinero. William Hamiltonin kerrotaan osanneen lukea ja tehdä aritmeettisia tehtäviä kolmivuotiaana. Setänsä kannustuksesta hän oppi jo lapsena myös eri itämaisia kieliä kuten arabiaa, persiaa, sanskriittia ja kaldeaa sen lisäksi, että hallitsi italiaa, latinaa ja ranskaa. Kolmetoistavuotiaana hän kertoi oppineensa kielen ikävuottaan kohden. Hän oli joutua myös kaksintaisteluun, joka kuitenkin saatiin peruttua. Muutoin William Hamiltonin nuoruudesta kerrotaan, että hän oli kutakuinkin tavallinen poika, joka piti luonnosta ja erityisesti eläimistä pitäen niitä vertaisinaan.

Hamilton tutustui nuoreen amerikkalaiseen laskentaneroon Zerah Colburniin, joka opiskeli Lontoossa. Tämä veti hänet kerralla ja lopullisesti matematiikan ja tähtitieteen pariin. Jo 17-vuotiaana hän huomasi virheen eräästä Laplacen työstä, mikä tuli dublinilaisen tähtitieteen professori John Brinkleyn tietoon. On merkillepantavaa, että Hamilton ei käynyt lainkaan koulua ennen kuin pääsi Dublinin Trinity Collegeen vuonna 1823 parhaana hakijana. Siellä hän esitteli ensimmäisen valo-oppia käsittelevän tutkimuksensa Irlannin tiedeakatemialle, jolloin Brinkley sanoi hänen olevan aikansa ensimmäinen matemaatikko. Vuonna 1825 Hamilton koki onnettoman rakkausseikkailun, josta selviytyi hartaan uskonnollisuutensa, runoharrastuksensa ja runoilijaystäviensä, ennen muuta William Wordsworthin ja Samuel Taylor Coleridgen avulla.

Vuonna 1827 William Hamilton valittiin yksimielisellä päätöksellä Cloynen piispaksi siirtyneen Brinkleyn tilalle professorin virkaan huolimatta siitä, ettei hän ollut sitä hakenut. Tämän jälkeen keskittyi pitkälti matematiikkaan ja sai aikaan suurimman osan merkittävistä saaavutuksistaan.

Vuonna 1833 Hamilton avioitui uskonnollista hyväntahtoisuuttaan noudattaen sairaalloisen papinlesken Helen Maria Bayleyn kanssa. Hän rupesi myös alkoholisoitumaan. Hän kuitenkin jatkoi työskentelyään erityisesti kvaternioteorian sekä muun muassa vektorianalyysin parissa. Näin hän vietti elämänsä viimeiset 22 vuotta saaden aikaan valtaisan epäjärjestyksen kotonaan sekä myös papereissaan.

William Hamilton sai osakseen huomattavaa arvonantoa. Hänet aateloitiin 30-vuotiaana. Kun hän oli 32-vuotias, hänestä tuli Irlannin kuninkaallisen tiedeakatemian esimies. Englannin pääministeri Sir Robert Peelin aikana hänelle myönnettiin Englannin hallituksen elinkautinen eläke. Kuolinvuoteellaan hänestä tuli Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ensimmäinen ulkomainen jäsen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Onko Angry Birdsin suosion selitys i² = j² = k² = ijk = -1? Taloussanomat. 2.1.2012. Viitattu 2.1.2012.
  2. Eric Temple Bell: ”Irlantilainen tragedia”, Matematiikan miehiä, s. 337–357. suomennos: Helka ja Klaus Vala. WSOY, 1963(1939 englanniksi).
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.