Lineaarikuvaus
Wikipedia
Matematiikassa ja erityisesti lineaarialgebrassa sanotaan funktion
olevan lineaarikuvaus, jos se toteuttaa ehdot
ja
jotka voidaan yhdistää yhdeksi riittäväksi ehdoksi [1]
,
kun
,
ja A,B ovat vektoriavaruuksia. Tällöin sanotaan myös, että funktio f on lineaarinen. Määritelmän ehdosta 1 seuraa välttämättä, että
. Huomaa, että lineaarikuvauksen argumentin ei tarvitse olla vektori, riittää, että se on jonkin lineaariavaruuden alkio. Vektoriavaruudet voivat olla myös kompleksisia.
Lineaarikuvauksen derivaatta on vakio. Tästä seuraa:
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lineaarikuvaukset ja matriisit
Jokainen (äärellisulottuvuinen) lineaarikuvaus
voidaan esittää
kokoisena matriisina. Matriisin sarakkeiden lukumäärä on lähtöavaruuden vektorien ulottuvuus ja rivien lukumäärä vastaavasti kuvausavaruuden vektorien ulottuvuus. Jos lähtö- ja kuvausavaruuden ulottuvuus on sama, matriisi on neliömatriisi. Jos matriisi on kääntyvä neliömatriisi, lineaarikuvaukselle on olemassa käänteisfunktio. Käänteiskuvaus on matriisin käänteismatriisi. Vektori kuvataan kuvausavaruuteen kertomalla se kaikkien matriisin rivien kanssa sisätulolla. Esimerkiksi kierto, peilaus ja skaalaus koordinaatistossa ovat lineaarikuvauksia.
[muokkaa] Esimerkki lineaarikuvauksesta
Tarkastellaan kuvausta
. Nyt
ja
eli kuvaus f toteuttaa ehdot 1 ja 2 ja on siis lineaarikuvaus. Sen sijaan kuvaus
antaa tulokseksi
Huomataan, että lineaarikuvauksen ehdot eivät toteudu kuvaukselle g, eikä se siis ole lineaarinen, vaikka kuvaukset f ja g ovat hyvin samanlaiset.
Huomataan myös helposti, että ainakin reaalisissa tapauksissa, joissa funktio on kuvaus
ehdosta 2 seuraa ehto 1. Jos oletetaan ehdon 2 pätevän ja y = cx (kaikki y:t voidaan esittää näin, jos oletetaan, että x poikkeaa nollasta), saadaan
f(x + y) = f(x + cx) = f((1 + c)x) = (1 + c)f(x) = f(x) + cf(x) = f(x) + f(cx) = f(x) + f(y)
Jos x = 0, niin ehto 1 seuraa triviaalisti
f(x + y) = f(y) = f(y) + 0 = f(y) + f(0) = f(y) + f(x)
Tässä hyödynnettiin ehdosta 2 johdettua tietoa, että nolla-alkio kuvautuu nolla-alkioksi.
.
[muokkaa] Lineaarikuvauksen nolla- ja kuva-avaruus
Lineaarikuvaus
määrää määrittelyjoukkoonsa nolla-avaruuden eli ytimen
.
Jos alkiot x,y kuvautuvat kuva-avaruuden nolla-alkioksi, niiden mielivaltainen kombinaatio kuvautuu myös nolla-alkioksi lineaarisuuden aksioomien vuoksi:
.
Kyseessä on siis eräs määrittelyjoukon aliavaruus. Kyseessä on algebran ydin-käsitteen erikoistapaus. Samaan tapaan muodostuu kuvauksen kuva-avaruus
, jollakin
.
Kyseessä on taaskin avaruus, koska kahden kuvan mielivaltaiselle kombinaatiolle löytyy ainakin yksi alkukuva, joka on siis A:n alkio, jolloin kombinaatio on kuva-avaruuden alkio. Tämä on erikoistapaus kuvaryhmästä. Lineaarikuvauksen ytimen ja kuva-avaruuden dimensioiden välille voidaan osoittaa tärkeä tulos, joka tunnetaan aste-nullitettilauseena:
- dim(Ker(t)) + dim(Im(t)) = dim(A)
Toisin sanoen ytimen ja kuva-avaruuden dimensioiden summa on aina yhtä suuri kuin sen vektoriavaruuden dimensio, josta lineaarikuvaus on määritelty.
[muokkaa] Lineaariset funktiot, jotka eivät ole lineaarikuvauksia
Joskus, erityisesti oppikirjoissa käsitteellä lineaarinen funktio tarkoitetaan muotoa f(x) = ax + b olevaa yhden reaalimuuttujan reaaliarvoista funktiota, jossa
. Nimitys johtuu siitä, että tällaisen funktion kuvaaja on aina suora eli funktion arvot muuttuvat lineaarisesti. Näin määriteltynä lineaarinen funktio ei ole lineaarikuvaus (vaan affiini kuvaus), paitsi siinä erikoistapauksessa, että b = 0.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Adams, Robert A.: Calculus: A complete Course, s. 636. 5. painos. Addison Wesley Longman, 2003. ISBN 0-201-79131-5. (englanniksi)


