Liberianmangusti
| Liberianmangusti | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia |
| Heimo: | Mangustit Herpestidae |
| Suku: |
Liberiictis (Hayman, 1958) |
| Laji: | kuhni |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Liberiictis kuhni |
|
 Liberianmangustin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Liberianmangusti (Liberiictis kuhni) on Länsi-Afrikassa elävä harvinainen mangustilaji. Laji tunnistettiin omakseen vasta vuonna 1958, jolloin Liberiasta saatujen näytekallojen huomattiin eroavan muista mangusteista. Kallon huomattiin olevan tunnettuja mangustilajeja suurempi ja kapeampi ja hampaiden olevan suhteessa pienemmät ja heikommat. Lajin ulkomuoto selvisi vasta vuonna 1974, jolloin kerättiin ensimmäiset kuolleet yksilöt.[2]
Liberianmangusti on saanut lajinimensä saksalaisen eläintieteilijän Hans-Jürg Kuhnin mukaan.[3] Se on sukunsa ainoa laji. Yhden lähteen mukaan liberianmangustin lähin sukulaislaji on seepramangusti,[2] toisen lähteen mukaan Crossarchus-suku. Biologit ovat jonkin verran keskusteleet siitä, pitäisikö liberianmangusti sijoittaa Crossarchus-sukuun.[4]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liberianmangusti on mangustiksi keskikokoinen.[2] Naaraiden ruumiin pituus on noin 42,3 senttimetriä ja hännän pituus noin 20,5 senttimetriä. Koirailla ruumiin pituus on noin 47,8 senttimetriä ja hännän pituus noin 19,7 senttimetriä. Painoa on noin 2,3 kiloa.[5] Koiraat ja naaraat ovat muutoin samannäköiset.[2] Turkki on pääosin tummanruskea, mutta kurkku on vaalea.[4] Kaulassa kulkee mustanruskea juova, joka ulottuu korvista hartioille. Juovaa reunustavat molemmin puolin kaksi vaaleanharmaata juovaa.[2] Kuono on pitkä. Polkuanturat ovat mustat ja karvattomat ja[4] jalat tummat[5] Häntä on hieman muuta ruumista vaaleampi,[4] ja se on tuuhea ja kapenee kärkeä kohti.[2] Liberianmangustin kynnet ovat pitkät ja vahvat, etenkin eturaajoissa, joita se käyttää hiekan kaivamiseen ravintoa etsiessään. Eturaajojen kolmannen ja neljännen varpaan kynnen pituus on eturaajoissa noin 1,8 senttimetriä, mutta takaraajojen 1,3 senttimetriä.[4]
Liberianmangusti on sukulaislajejaan suurempi, pitkäkorvaisempi ja kapeakuonoisempi. Hampaita on 40, kun taas lähisukulaisilla niitä on vain 36.[2] Sillä on lähisukuisia Crossarchus-suvun mangusteja rotevampi vartalo ja kallo, pienemmät hampaat ja pidemmät korvat. Crossarchus-suvun mangusteilta puuttuvat myös liberianmangustille tyypilliset kaulajuovat. Liberianmangustilla on myös enemmän välihampaita molemmissa leuoissa.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liberianmangusti elää varmuudella vain Koillis-Liberiassa ja Norsunluurannikon länsiosissa. Mahdollisesti se elää myös Guinean eteläosissa.[1] Lajia tavataan tiheistä trooppisista metsistä ja suometsistä, joissa on runsaasti puroja. Puron uomien syvästä hiekkaisesta maassa on runsaasti sen ravintona käyttämiä lieroja.[4][1] Sen elinympäristö saattaakin rajoittua alueisiin, joissa maaperä on hiekkaista ja syvää.[2] Liberianmangusti pystyy elämään sekä vanhoissa metsissä että uudismetsissä. Pesäpaikkojen puute saattaa kuitenkin rajoittaa sen esiintymistä uudismetsissä. Kannan suuruutta ei tunneta, mutta Taïn kansallispuistossa tiheydeksi on arvioitu 1,5 yksilöä neliökilometriä kohden.[1]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liberianmangustin elintavat tunnetaan varsin huonosti. Ensimmäistä elävää yksilöä päästiin tutkimaan vasta vuonna 1989, jolloin Liberiasta saatiin pyydystettyä yksi koiras, joka vietiin Toronton eläintarhaan. Myöhemmän kenttätutkimuksen esti Liberian sisällissota.[2] Paikallisten mukaan laji on päiväaktiivinen. He ovat kertoneet sen liikkuvan 3–5 yksilön ryhminä,[5] mutta jopa 15 eläimen joukoista on kerrottu. Ne viettävät paljon aikaansa ruokaa etsien.[4] Pesäkolo sijaitsee puunjuuren kolossa[2] tai termiittikeon läheisyydessä. Ansoihin jääneiden yksilöiden kerrotaan käyttäytyvän häijysti.[4] Liberianmangustin sosiaalinen elämä vaikuttaa olevan samanlaista kuin muilla pienillä mangustilajeilla, kuten mangolla ja kääpiömangustilla.[2]
Etujalkojen pitkät kynnet, pitkä liikkuva kuono ja heikko hampaisto viittaavat maassa liikkuvaan hyönteissyöjään.[5] Se kaivelee kynsillään maan alta ja kuolleiden palmujen latvaosista matoja ja muita selkärangattomia.[2] Sen ravintoon kuuluvat myös munat ja pienet selkärankaiset. Vankeudessa sitä on ruokittu myös jauhelihalla, koiranruoalla, kananpojilla ja kalalla.[5]
Lisääntymistavat tunnetaan huonosti. Poikashavainnot heinä- ja elokuussa viittaavat siihen, että liberianmangustit lisääntyvät sadekaudella toukokuusta syyskuuhun, jolloin ravintoa on runsaiten.[2][5]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liberianmangusti luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Vuonna 2008 valmistuneen arvion mukaan laji taantui edellisten 15 vuoden aikana 30 prosenttia. Lajin elinympäristöä uhkaavat maatalous, hakkuut ja kaivostoiminta. Lisäksi metsäplantaaseilla käytetyt torjunta-aineet voivat kerääntyä lieroihin, joita liberianmangusti käyttää ravintonaan.[1] Satunnaisesti se ryövää myös pieniä kotieläimiä, kuten kanoja, joiden takia sitä metsästetään tuhoeläimenä.[2] Paikalliset metsästävät lajia myös ruoaksi.[5] Sitä metsästetään ansoilla, tuliaseilla ja koirilla.[1] Alueella käydyt sisällissodat ovat myös saattaneet häiritä lajia. Mitään erityisiä toimia liberianmangustin suojelemiseksi ei ole tehty.[2] Sen tiedetään kuitenkin elävän ainakin Taïn ja Sapon kansallispuistoissa Liberiassa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Dunham, A. & Gaubert, P.: Liberiictis kuhni IUCN Red List of Threatened Species. Version 2012.7. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.8.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Arkive - Liberian mongoose videos, photos, facts - Liberiictis kuhni 2011. Wildscreen. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 27.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Bo Beolens, Michael Watkins, Michael Grayson: The Eponym Dictionary of Mammals, s. 232. Johns Hopkins University Press, 2009. ISBN 978-0801893049. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.8.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Barbara Lundrigan & Rebecca Oas: ADW: Liberiictis kuhni: Information 2003. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 27.8. 2015.
- ↑ a b c d e f g Ronald. M. Nowak: Walker's mammals of the world, s. 776–777. The Johns University Press, 1999. ISBN 0-8018-5789-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.8.2015). (englanniksi)