Lehtiä paholaisen kirjasta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lehtiä paholaisen kirjasta
Blade af Satans Bog
Ohjaaja Carl Theodor Dreyer
Käsikirjoittaja Edgard Höyer
Kuvaaja George Schnéevoigt
Tuotantosuunnittelija Carl Th. Dreyer
Lavastaja
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Nordisk Film Kompagni
Levittäjä Netflix
Ensi-ilta 1920
Kesto 163 min
Alkuperäiskieli tanska
-
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Lehtiä paholaisen kirjasta (Blade af Satans Bog) on Carl Theodor Dreyerin ohjaama, vuonna 1920 ensi-iltansa saanut tanskalainen pitkä mykkäelokuva. Kahden ja puolen tunnin mittainen elokuva koostuu neljästä episodista, jotka käsittelevät Juudas Iskariotin petosta Jeesusta kohtaan, Espanjan inkvisitiota, Ranskan vallankumousta ja Suomen sisällissotaa. Jokaisessa tarinassa esiintyy ihmishahmon ottanut paholainen, jota näyttelee Helge Nissen. Elokuvan käsikirjoitti näytelmäkirjailija Edgar Høyer ja sen rakenteen esikuvana on yhdysvaltalaisen D. W. Griffithin vuonna 1916 valmistunut elokuva Suvaitsemattomuus.[1]

Lehtiä paholaisen kirjasta oli ensimmäinen Suomen sisällissotaa kuvannut fiktiivinen elokuva, mutta Ruotsissa ja Suomessa esitetyistä versioista jätettiin pois sotaa kuvannut neljäs episodi.[1]

Suomen sisällissodan kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissotaa käsittelevä noin 45 minuutin pituinen osa alkaa kuvalla Edvard Iston Hyökkäys-maalauksesta ja siinä kuvataan sota vapaussodaksi Neuvosto-Venäjän vallasta. Jakson tapahtumat sijoittuivat punaisten hallussa olleelle Hiirolan rautatieasemalle. Rautatievirkailija Paavo (Carlo Wieth) pääsee lennättimen kautta yhteyteen valkoisten kanssa. Paavon Siri-vaimoon (Clara Wieth) ihastunut renki Rautaniemi (Carl Hillebrandt) antaa kuitenkin Paavon ilmi punaisille ja siirtyy myös itse näiden puolelle. Punaisiin kuuluva Ivan-niminen venäläinen munkki, joka on todellisuudessa paholainen, kertoo Rautaniemelle miten hän saa Sirin omakseen.[1]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kuvattiin Tanskassa 19. maaliskuuta – 28. elokuuta 1919. Hiirolan aseman kohtaukset kuvattiin Kagerupin asemalla. Elokuva saatiin valmiiksi 3. lokakuuta 1919 ja sen tuotantokustannukset olivat 150 000 kruunua. Elokuvan ensi-ilta oli Norjassa 15. marraskuuta 1920 ja Tanskassa 24. tammikuuta 1921.[1]

Vastaanotto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa elokuvan kolmeen jaksoon supistetun version ensi-ilta oli Olympia-teatterissa Helsingissä 27. helmikuuta 1921. Suomalainen kauppias, teatterimies ja elokuvaohjaaja Oski Talvio oli nähnyt elokuvan täydellisen version käydessään Kööpenhaminassa ja hän kirjoitti siitä arvostelun Filmiaitta-lehden numeroon 2/1922. Hän arvosteli Suomea käsitelleen jaksoa muun muassa Sirin venäläismallisesta kansallispuvusta, Paavon veistämättömistä hirsistä tehdystä tuvasta, joka muistutti venäläistä tupaa sekä tuvan nurkassa olleesta jumalankuvasta, jonka edessä Siri teki ristinmerkin. Vastineessaan Dreyer kertoi hankkineensa tietoja Suomen oloista elokuvaa varten Tanskan kirjastojen vähäisestä Suomea koskeneesta aineistosta sekä Suomen sisällissotaan valkoisten puolella osallistuneiden norjalaisten ja tanskalaisten vapaaehtoisten kertomuksista. Hän kehotti arvostelijaa kiinnittämään huomion elokuvaan tarinaan ja näyttelijätyöhön eikä niinkään puvustukseen ja lavasteisiin. Dryer ei kuitenkaan kertonut, että hän oli käynyt Suomessa lehtimiehenä tammikuussa 1911 tanskalaisen Robert Svendsenin pitäessä lentonäytöksen Helsingissä Oulunkylän raviradalla.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Helge Nissen  saatana  
 Halvard Holf  Jeesus  
 Jacob Texière  Juudas  
 Erling Hanson  Johannes  
 Hallander Helleman  Don Gomez  
 Ebon Strandin  Isabella  
 Hugo Bruun  kreivi Manuel  
 Johannes Meyer  Don Fernandez  
 Nalle Haldén  majordomus  
 Tenna Kraft  Maria Antoinette  
 Emma Wiehe  kreivitär Geneviève  
 Edith Pio  Joseph  
 Carlo Wieth Paavo  Rahja, asemamies  
 Clara Pontopiddan  Siri  

Lähde: [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]