Carl Th. Dreyer

Wikipedia
Ohjattu sivulta Carl Theodor Dreyer
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Theodor Dreyer vuonna 1965.

Carl Theodor Dreyer (3. helmikuuta 1889 Kööpenhamina20. maaliskuuta 1968 Kööpenhamina) oli tanskalainen elokuvaohjaaja. Käytännössä hän kuitenkin oli maailmankansalainen, joka ohjasi elokuvia niin Saksassa kuin Ranskassakin.

Avioliiton ulkopuolella syntynyt Dreyer menetti vanhempansa jo vauvana. Hänet adoptoitiin luterilaiseen perheeseen, jossa hän sai ankaran uskonnollisen kasvatuksen. Dreyer työskenteli aluksi toimittajana, mutta sai myöhemmin paikan käsikirjoittajana tuolloin maailman toiseksi suurimmalta elokuvayhtiöltä, Nordiskilta. Dreyer nousi ohjaajaksi, mutta hänen ensimmäiset elokuvansa eivät herättäneet mielenkiintoa ja niinpä Dreyer lähti Saksaan ja Ranskaan koettamaan onneaan ohjaajana.

Jeanne d'Arcin kärsimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa syntyi Jeanne d’Arcin kärsimys (La Passion de Jeanne d'Arc) vuonna 1927, joka oli ensimmäinen osoitus Dreyerin mestarillisuudesta, taidokas sekoitus Eisensteinin montaasitekniikkaa ja saksalaista ekspressionismia. Elokuva oli myös aikanaan äärimmäisen innovatiivinen näyttelijänohjauksen ja kuvasommittelun saralla, minkä takia voidaan sanoa että Jeanne d'Arcin kärsimyksen vaikutus näkyy nykyään muun muassa Ingmar Bergmanin ja Stanley Kubrickin elokuvissa. Elokuva kertoo Jeanne d'Arcin viimeisistä hetkistä: hänen oikeudenkäynnistään ja kuolemastaan polttoroviolla käyttämällä lähes ainoastaan lähikuvia Jeannesta ja hänen kuulustelijoistaan.

Jeanne d'Arcin kärsimys kohtasi kuitenkin vaikeuksia, jotka saavuttivat lähes legendaariset mittasuhteet: Dreyerin saatua oman leikkauksensa valmiiksi alkuperäinen negatiivi ja lähes kaikki esityskopiot tuhoutuivat tulipalossa. Saman kohtalon sai toinen leikkausversio, joka koottiin hylätyistä otoksista. Elokuvaa nähtiin tämän jälkeen vain taiteellisesti ja teknisesti huonotasoisina piraattikopioina, jotka oli nekin leikattu ylijäämämateriaaleista. Vuonna 1981 elokuvan alkuperäisestä leikkauksesta löydettiin kuitenkin erinomaisessa kunnossa oleva esityskopio.

Äänielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Dreyerin seuraava elokuva ja hänen ensimmäinen äänielokuvansa Vampyr (1931) oli taiteellisesti äärimmäisen onnistunut elokuva. Se on paikoin surrealistinen kuvaus vampyyrin valtaan joutuvista ihmisistä, jossa ei ole käytetty käytännössä ollenkaan trikkikuvia tai maskeerausta. Vampyr oli myös elokuva, joka vahvisti Dreyerin mainetta tinkimättömänä perfektionistina, jonka takia hänellä oli jatkuvasti vaikeuksia löytää rahoitusta elokuvilleen.

Dreyer sai tehdä vain kolme elokuvaa 30 viimeisen elinvuotensa aikana ja hän työskenteli toimittajana ja elokuvateatterin pitäjänä elokuviensa välissä. Hän teki lyhyt- ja valistuselokuvia. Tänä aikana Tanskassa syntyneet elokuvat Vihan päivä (Vredens dag, 1943) ja Sana (Ordet, 1954) ovat kuitenkin elokuvahistorian arvostetuimpia teoksia.

Kumpikin elokuva kertoo uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta. Vihan päivä sijoittuu 1600-luvun noitavainojen aikaan. Se keskittyy toisaalta noituudesta syytetyn vanhan naisen viimeisiin hetkiin, toisaalta papin ja nuoren vaimon luvattomaan rakkauteen. Teos voidaan lukea myös allegoriaksi Tanskan saksalaismiehityksestä.

Sana perustuu Kaj Munkin samannimiseen romaaniin. Se sijoittuu 1800-luvun maaseudulle, jossa mittaa ottavat uskonnollinen suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus. Elokuva on erityisen kuuluisa loppukohtauksestaan, jossa Jeesuksena itseään pitänyt, mieleltään järkkynyt Johannes herättää henkiin synnytyksessä kuolleen veljensä vaimon. Toisin kuin Munk, Dreyer ei pyri antamaan tapahtumalle tieteellistä selitystä. Katsojan täytyy uskoa Johanneksen lailla – vähintään elokuvan voimaan.

Dreyerin maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuollessaan vuonna 1968 Dreyeria arvostettiin yhtenä elokuvahistorian suurista mestareista. Hänen arvostuksensa ei vähentynyt sen jälkeenkään. Dreyerin tunteikas formalismi on saanut aina uusia ihailijoita. Hänen tuotantonsa on tällä hetkellä poikkeuksellisen hyvin saatavilla DVD-muodossa. Tanskan filmi-instituutti on jopa julkaissut Dreyerin varhaiset tanskalaisfilmit.

Filmografia (ohjaajana, pitkät elokuvat)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jean Sémolué, Carl Th. Dreyer. Helsinki 1984.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]