Legio III Italica

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Legio III Italica (suom. kolmas italialainen legioona) oli roomalainen legioona. Sen tunnus oli haikara.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marcus Aurelius.

Legio III Italica perustettiin yhdessä Legio II Italican kanssa vuonna 165 tai 166 keisari Marcus Aureliuksen toimesta markomannisotaa varten. Nimensä perusteella sen sotilaat värvättiin Italiasta, mikä on todennäköisesti totta sillä erään piirtokirjoituksen mukaan ainakin yksi legioonalaisista oli kotoisin Italian Comosta. Legioonalla oli luultavasti jo alusta alkaen lisänimi Concors (suom. sopusointuinen), mikä kuvasi kuinka Marcus Aurelius ja hänen kanssahallitsijansa Lucius Verus elivät sopusoinnussa.

Legioona oli yhdessä II Italican ja I Adiutrixin kanssa osa taisteluosastoa, jonka tehtävä oli Publius Helvius Pertinaxin johdolla turvata Raetian ja Noricumin provinssit, jotka olivat kärsineet germaanien hyökkäyksissä. Ei tiedetä minne legioona oli tähän aikaan asettunut, mutta ainakin III Italicasta ja II Italicasta sotilaista koottu pienempi yksikkö oli Salonaessa, Dalmatiassa. Vuoden 171 jälkeen legioona oli asettunut muinaisen kelttiläisen kaupungin, Radasponan liepeille Raetiassa. Legioonan sotilaat rakensivat sinne Regina Castran linnoituksen. Paikalta löydetyssä piirtokirjoituksessa ilmoitetaan vuosi 179. Sotilaat olivat aktiivisia myös muissa Raetian kaupungeissa, muun muassa provinssin pääkaupungissa Augusta Vindelicumissa.

Severusten dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legio III Italica tuki Pannonia Superiorin maaherraa Septimius Severusta, joka julistautui keisariksi vuonna 193. Legioona osallistui useisiin Severuksen sotiin muun muassa Pescennius Nigeriä, Clodius Albinusta, ja myöhemmin Parthiaa vastaan.

Vuonna 213 legioona otti osaa Caracallan sotaan alemanneja vastaan. Myös eräs legioonan osasto osallistui Caracallan Parthian sotaretkeen. Perinthoksesta, Traakiasta löydetyssä Caracallan aikaisessa hautakivessä mainitaan Paulus -niminen sotilas, joka kuului Legio III Italicaan.

200-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gallienuksen lyöttämä Antoninianus -kolikko Legio III Italican kunniaksi. Vasemmalla keisarin kuva ja teksti "GALLIENVS AVG" (Gallienus Augustus). Oikealla legioonan tunnus haikara ja teksti "LEG III ITAL VI P VI F" (Legio III Italica VI Pia VI Fidelis, suom. kolmas italialainen legioona, kuusi kertaa uskollinen ja kuusi kertaa luotettava).

Eräässä piirtokirjoituksessa mainitaan legioona nimellä III Italica Gordiana ja kerrotaan tämän osallistuneen Gordianus III:n sotaretkeen sassanideja vastaan vuosina 243–244.

Vuonna 253 legioona tuki Valerianusta ja sai luultavasti tästä hyvästä lisänimen Pia fidelis (suom. uskollinen ja luotettava). Myöhemmin III Italica tuki Valerianuksen poikaa ja seuraajaa Gallienusta hänen sodassaan Gallian keisarikunnan Postumusta vastaan. Gallienus antoi tällöin legioonalle lisänimet Pia VI Fidelis VI (suom. kuusi kertaa uskollinen ja kuusi kertaa luotettava) ja Pia VII Fidelis VII suom. seitsemän kertaa uskollinen ja seitsemän kertaa luotettava).

260-luvulla Legio III Italica kärsi tappion germaaneja vastaan Raetiassa. Myöhemmin jotkut sen yksiköistä osallistuivat muun muassa keisari Aurelianuksen Palmyran sotaretkeen vuosina 272–273.

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tertiani Italican kilven kuvio Notitia Dignitatumin mukaan.

Legio III Italica oli yhä olemassa 300-luvun lopulla, mutta se oli jaettu kuuteen pienempään osastoon. Niistä viisi vartioi Tonavan rajaa alemannien ja goottien hyökkäyksiä vastaan ainakin 400-luvun lopulle saakka. Legioonan kuudes osasto oli siirretty Illyricumiin missä se mainitaan Legio III Herculian sisarlegioonana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]