Perinthos
| Perinthos | |
|---|---|
| Πέρινθος | |
| Sijainti | |
  Perinthos |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Turkki |
| Paikkakunta | Marmara Ereğlisi, Tekirdağ |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 602 eaa.– |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Propontinen Traakia |
| Aiheesta muualla | |
Perinthos (m.kreik. Πέρινθος, lat. Perinthus), myöhemmin Herakleia (m.kreik. Ἡράκλεια, Hērakleia, lat. Heraclea), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Propontisessa Traakiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2] Se sijaitsi nykyisen Marmara Ereğlisin kaupungin paikalla.[3][4][5]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinthoksen kaupunki sijaitsi Traakiassa Propontiin eli nykyisen Marmaranmeren pohjoisrannalla, Artemidoros Efesoslaisen mukaan 630 stadioninmittaa länteen Byzantionista (todellinen etäisyys noin 90 kilometriä) ja Plinius vanhemman mukaan noin 22 roomalaista mailia eli noin 33 kilometriä länteen Selymbriasta. [6]
Kaupunki oli rakennettu pienellä niemellä olevalle kukkulalle ja sen rinteeseen. Niemen pituus oli noin 1,2 kilometriä, ja se yhdistyi Traakian mantereeseen noin 200 metriä leveän kannaksen välityksellä. Kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi niemellä olleen kukkulan korkeampi länsiosa, jonka korkeus merenpinnasta laskettuna oli noin 50 metriä. Kaupungilla oli kaksi satamaa luonnonsatamalahdissa, joista toinen sijaitsi kaupungin niemen koillis- ja toinen länsipuolella.[1]
Perinthoksen kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.[1] Idässä poliksen alue rajautui Selymbrian ja Byzantionin alueisiin, joskin myöhemmin Perinthoksen ja Selymbrian välissä sijaitsi vielä Daminon Teikhoksen polis. Perinthoksesta länteen sijaitsi Neon Teikhos. Laajimmillaan Perinthoksen alue käsitti lännessä myös Heraionin (myös Heraion Teikhos), Tyrodizan ja Bisanthen polikset.[1][5] Esimerkiksi Herodotoksella Propontiin pohjoisrannikon ainoat polikset ovat Perinthos, Selymbria ja Byzantion.[1][7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinthos oli alun perin Samoksen perustama siirtokunta. Sen perustaminen ajoitetaan arkaaiselle kaudelle noin vuoteen 602 eaa.[1][8] Kreikkalaisessa mytologiassa kaupungin perustajana pidettiin Heraklesta.[1] Sen nimi oli peräisin Perinthos Epidauroslaisesta, joka oli joko Herakleen rakastettu tai Oresteen kumppani.[1] Perinthoksen varhaiseksi nimeksi jossakin vaiheessa mainitaan Mygdonia (Μυγδονία).[2] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Perinthios (Περίνθιος).[2]
Alkuvaiheessaan noin 570–560 eaa. Perinthos joutui sotimaan sekä paikallisia paionialaisia heimoja että seudun megaralaisia eli doorilaisia kreikkalaissiirtokuntia Selymbriaa ja Byzantionia vastaan; samoslaisena Perinthos itse oli joonialainen. Se sai kuitenkin apua emäkaupungistaan Samoksesta. Megabazos valtasi Perinthoksen Persialle Dareioksen aikana. 400-luvun eaa. alun Joonian kapinan jälkeen se oli jälleen Persian vallassa.[1][9]
Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Perinthos kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 452/451–418/417 eaa. Vuonna 411 eaa. kaupunki oletettavasti liittyi Byzantionin kapinaan Ateenaa vastaan, mutta Alkibiadeen johtamat ateenalaiset joukot pakottivat sen takaisin liittoon vuonna 410 eaa.[1][10] Vuodesta 377 eaa. Perinthos kuului toiseen Ateenan liittoon. Se oli tilapäisesti Ariobarzaneen vallassa.[1]
Myöhemmin Perinthos joutui Odrysian kuninkaan Kotyksen ja tämän seuraajan Kerseblepteen valloitusyritysten kohteeksi. Koska Ateena ei kyennyt suojelemaan sitä, kaupunki liittoutui Makedonian Filippos II:n kanssa. Myöhemmin Perinthos muodosti sympoliteian Byzantionin kanssa. Perinthos samoin kuin Selymbria ja Byzantion joutuivat Filippos II:n piirittämiksi, koska eivät tukeneet tämän Ateenan vastaista politiikkaa alueella. Perinthoksen kerrotaan puolustautuneen peräänantamattomasti, ja piiritys epäonnistui.[1][2][11] Demosthenes kuvaa Puheessaan kunniaseppeleestä kunnianosoituksia, jotka Byzantion ja Perinthos myönsivät ateenalaisille näiden tultua apuun.[1][12]
Tuohon aikaan 300-luvulla eaa. Perinthos vaikuttaa olleen jopa merkittävämpi kaupunki kuin Byzantion. Se oli merkittävä kauppapaikka, koska se oli paitsi satamakaupunki myös useiden keskeisten teiden risteyskohta.[2][13] Kaupunki löi omaa persialaisen standardin mukaista hopea- ja pronssirahaa.[1] Sen käymä runsas kauppa selittää, miksi niin paljon sen lyömiä rahoja on säilynyt. Rahojen perusteella Perinthoksessa vietettiin suuria ja suosittuja juhlia.[2] Kaupungin käyttämä kalenteri tunnetaan, ja muistutti paljon Samoksen kalenteria.[1]
Perinthos liittoutui Filippos II:n kanssa uudestaan Ateenan kärsittyä tappion vuoden 338 eaa. Khaironeian taistelussa. Vuonna 337 eaa. se liittyi Filippoksen helleeniseen liittoon muiden Traakian kreikkalaiskaupunkien tavoin.[1] Myöhemmässä vaiheessa, joko 200- tai 300-luvulla jaa., kaupunki omaksui myyttisen perustajansa kunniaksi nimen Herakleia.[1] Se esiintyy joskus yksinään, mutta joskus muodossa Herakleia Thrakia (lat. Heraclea Thraciae) tai Herakleia Perinthos (Heraclea Perinthus).[2][13][14] Nimi on säilynyt nykyisen kaupungin nimen loppuosassa Ereğlisi.[1]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinthoksen akropolis ja osa alakaupungista on ollut ympäröity muurein, joista on löydetty osia. Ne on ajoitettu 400-luvulle eaa. Muurit olivat vahvat ja varustettu torneilla, ja suojasivat kaupunkia erityisesti sen pohjois- ja länsipuolelta. Ne ympäröivät noin 75 hehtaarin kokoisen alueen.[1] Kaupungin rakennukset olivat Diodoros Sisilialaisen mukaan tiiviisti kukkulan rinteessä teatterin muotoisessa puolikaaressa.[1][15]
Nykyisestä kaupungista on löydetty joitakin antiikin aikaisten rakennusten raunioita sekä piirtokirjoituksia.[2] Akropoliin etelärinteessä erottuu halkaisijaltaan noin 140 metriä leveän teatterin katsomon puolikaari. Löydöksiin lukeutuvat myös 240 metriä pitkän stadionin paikka sekä satamien aallonmurtajien jäänteitä. Kaupungin hautausmaita on löydetty laajalta alueelta sen pohjois- ja länsipuolelta.[1] Justinianuksen kerrotaan kunnostaneen kaupungissa olleen palatsin sekä kaupungin akveduktit.[13]
Perinthoksessa tiedetään olleen kultit ja näin oletettavasti myös pyhäköt ainakin seuraaville jumalille: Hera, Zeus, Athene, Apollon, Artemis, Dionysos, Demeter, Isis/Serapis ja Kybele.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”678. Perinthos”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h Smith, William: ”Perinthus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Perinthus/Heraclea Pleiades. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ Perinthos (Thrace) 143 Marmara Ereğlisi - Πέρινθος ToposText. Viitattu 1.11.2021.
- ↑ a b ”52 B3 Perinthus/Heraclea”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
- ↑ Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.11.6, 8.11.7; Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 7.2.8; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.18; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.76.
- ↑ Herodotos: Historiateos 6.33.
- ↑ Markianos Herakleialainen: Periplus s. 29; Plutarkhos: Kreikkalaisia kysymyksiä (Quaestiones Graecae) 56; Georgios Synkellos: Ekloge khronografias s. 238; Hieronymus: Chronicon 98b.
- ↑ Herodotos: Historiateos 5.1–2, 6.33.
- ↑ Ksenofon: Hellenika 1.1.21.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.74–77; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Fokion 14.
- ↑ Demosthenes: Puhe kunniaseppeleestä 90–91.
- ↑ a b c Prokopios: Rakennuksista (Peri ktismaton, De aedificiis) 4.9.
- ↑ Prokopios: Vandaalisota (Bellum Vandalicum) 1.12; Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 1.62; Junianus Justinus: Historiarum Philippicarum libri XLIV 16.3; Eutropius: Breviarium historiae Romanae 9.15; Ammianus Marcellinus: Res gestae 22.2; Itinerarium Antonini Augusti s. 175–176, 323.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.76.2.