Lasaruksen lauantai
Lasaruksen lauantai on ortodoksisessa kirkossa palmusunnuntaita edeltävä lauantai. Sitä on vietetty itäisessä kristikunnassa mahdollisesti jo 300-luvun lopulta saakka [1] Lasaruksen muistoksi, jonka Jeesus Johanneksen evankeliumin mukaan herätti kuolleista.[2] Sitä vietetään myös niissä idän katolisissa kirkoissa, joissa noudatetaan bysanttilaista riitusta, sekä myös Armenian kirkossa.
Päivän liturgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai yhdessä ovat ortodoksisessa kirkkovuodessa ainutlaatuisessa asemassa ilon ja riemun päivinä katumukselle omistetun suuren paaston ja Kristuksen kärsimykselle omistetun suuren viikon välissä.[3] [4]
Edeltävän viikon aikana jumalanpalvelusten proprium-osat käsittelevät Lasaruksen sairautta ja kuolemaa sekä Jeesuksen matkaa Jordanin toista puolta pitkin Betaniaan. Tästä viikosta käytetään nimityksiä "palmujen viikko" tai "kukkaviikko".[5]
Yhteenvedon Lasaruksen lauantain merkityksestä tekevät ensimmäiset sticheronit, jotka lauletaan edeltävän perjantain vesperissä:
Saatuamme päätökseen neljäkymmentä päivää, jotka ovat tuottaneet hyötyä sieluillemme, käännymme puoleesi ihmiselle osoittamasi rakkauden tähden: salli meidän myös pitää kärsimyksesi Suuri viikko niin, että siinä kunniottaisimme suuria tekojasi ja sanomatonta sallimustasi kohtaamme, laulaen yhteen ääneen: Oi herra, kunnia sinulle.
Suuren paaston aikana, paastoajan ensimmäisestä päivästä alkaen, ortodoksisissa kirkoissa luetaan läpi Ensimmäinen Mooseksen kirja, mikä saatetaan päätökseen Lasaruksen lauantaita edeltävänä perjantai-iltana, jolloin luetaan kertomus Jaakobin kuolemasta ja hautaamisesta (1. Moos. 49:33-60:26). Myöhään perjantai-iltana kompletoriossa lauletaan Andreas Kreetalaisen Lasaruksen herättämisen kanoni, joka on siitä harvinainen, että siihen sisältyvät kaikki yhdeksän veisua.
Lasaruksen lauantaina luettavat Raamatun kohdat ja laulettavat virret keskittyvät Lasaruksen herättämiseen, joka ennakoi Kristuksen ylösnousemusta ja samalla yleistä ylösnousemusta. Evankeliumin kertomusta tulkitsevat hymnit, jotka kuvaavat Kristuksen kahta luontoa: toisaalta hänen inhimillisyyttään kysyttäessä: "Mihin olette panneet hänet?"[6] ja toisaalta hänen jumaluuttaan hänen käskiäessään Lasarusta nuosemaan haudasta.[7] Lauantain aamupalveluksessa ja liturgiassa on poikkeuksellisesti useita osia, jotka muutoin kuuluvat vain sunnuntaille.[8] Esimerkiksi Pyhä Jumala -hymnin (trishagion) sijasta silloin lauletaan Galatalaiskirjeestä[9] peräisin oleva kastehymni "Niin monta, kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet."[8] Joissakin kirkoissa on edelleen tapana kastaa aikuisena kristinuskoon kääntyneet juuri tänä päivänä.
Perinteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasaruksen lauantai on perinteisesti päivä, jolloin erakot poistuvat pakopaikoistaan erämaista palatakseen luostareihin Suuren viikon palveluksiin.[5] Monin paikoin Venäjän ortodoksisessa kirkossa liturgiset vaatteet tänä päivänä samoin kuin palmusunnuntaina ovat vihreitä, mikä symboloi elämän voittoa. Kreikan kirkossa on tapana sitoa palmujen lehdistä ristejä, joilla kirkot koristellaan palmusunnuntaiksi.
Vaikka 40-päiväinen suuri paasto ortodoksisen laskutavan mukaan päättyy jo edeltävänä perjantaina[10][11], Lasaruksen lauantaitakin pidetään paastopäivänä. Sen osalta paastomääräyksiä on kuitenkin lievennetty niin, että silloin voidaan syödä kalojen mätiä, jotka kuvaavat sitä, kunka Lasaruksen herättäminen ennakoi Kristuksen ylösnousemusta, mitä päivän liturgiakin korostaa.
Ortodoksisissa maissa päivän perinteisiin kuuluu erityinen lazarakia-niminen leivonnainen, jollaisia syödään Lasaruksen lauantaina.
Paikallisia perinteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serbiassa päivä tunnetaan nimellä Vrbica (Врбица), Bulgariassa nimellä Lazarovden (Лазаровден). Kummankin maan ortodoksisessa kirkossa se on merkittävä juhlapäivä. Koska näissä maissa ei kasva palmuja, siunataan siellä pajunoksia, jotka jaetaan uskoville. Oksiin sidotaan usein pieniä kelloja. Päivän perinteisiin kuuluu myös:
- kokkojen polttaminen tuholaisten ja käärmeiden karkottamiseksi
- kukkien poiminen, jotka pannaan joko juoma- tai uimaveteen
- Lazarice-kulkue, johon osallistuu kuusi neitoa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasaruksen lauantain vietto sai alkunsa Jerusalemissa 300-luvulla. Silloin Betaniassa Lasarium-nimisessä pyhäkössä pidettiin jumalanpalvelus.[12] Juhlapäivän vanhaa alkuperää osoittavat myös Johannes Khrysostomoksen, Augustinuksen ja heidän aikalaistensa saarnat. Erityisiä hymnejä ja kaanoneja tälle juhlapäivälle kirjoittivat 600- ja 700-luvuilla Andreas Kreetalainen, Kosmas Maiumalainen ja Johannes Damaskolainen, joiden hymnejä lauletaan edelleen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pentti Lempiäinen: Pyhät ajat, s. 148, Kirjapaja 2000, ISBN 951-625-682-1
- ↑ Joh. 11:1–44
- ↑ The Raising of Lazarus (Lazarus Saturday) Orthodox Church in America. Viitattu 8.4.2017.
- ↑ Lazarus Saturday Oca.org. Viitattu 8.4.2017.
- ↑ a b c Sergei Bulgakov: Nastolnaya Kniga Dlya Svyaschenno-Tserkovno-Sluzhitelei (ortodoksinen kirkkokäsikirja). Harkova, Ukraina: Tr. Fr. Eugene Tarris, 1900.
- ↑ Joh. 11:34
- ↑ Joh. 11:43
- ↑ a b Lasaruksen lauantai Ortodoksi.net. Arkistoitu 27.3.2016. Viitattu 8.4.2017.
- ↑ Gal. 3:27
- ↑ Lasaruksen lauantai 8. huhtikuuta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 8.4.2017.
- ↑ Suuri paasto Ortodoksi.net. Arkistoitu 4.5.2017. Viitattu 8.4.2017.
- ↑ Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai tsasouna.net. Viitattu 8.4.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lasaruksen lauantai Wikimedia Commonsissa
