Lafcadio Hearn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lafcadio Hearn eli Koizumi Yakumo.

Patrick Lafcadio Hearn (27. kesäkuuta 1850 Lefkada26. syyskuuta 1904 Tokio) oli kirjailija, joka tunnettaan parhaiten Japania käsittelevistä kirjoistaan, etenkin japanilaisten legendojen ja kummitustarinoiden kokoelmistaan. Hearn otti nimen Yakumo Koizumi (小泉八雲) saatuaan Japanin kansalaisuuden.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hearn syntyi Lefkadassa, Joonianmeren kreikkalaisella saarella. Hearnin isä Charles Bush Hearn oli kotoisin Offalyn kreivikuntasta, Irlannista ja äiti Rosa Antonia Cassimati oli kotoisin Kytherasta, Joonianmeren saarelta. Charles Hearn palveli Ison-Britannian armeijassa sotilaslääkärinä, ja hänen asemapaikkansa oli Lefkadassa englantilaisten miehittäessä saaria. Lafcadion alkuperäinen ristimänimi oli Patricio Lefcadio Tessima Carlos Hearn.

Ennen Lafcadion syntymää Hearnin isä oli uudelleensijoitettu Länsi-Intian saarille, jonne hän lähti ilman vaimoaan. Lafcadio muutti äitinsä kanssa isänsä sukulaisten luo Dubliniin parivuotiaana. Charles Hearn palasi Irlantiin lyhyelle visiitille 1853, mutta lähti pian Krimin sotaan. Palattuaan sodasta Charles Hearn sai tietää Lafcadion äidin lähteneen takaisin Kreikkaan ja hylänneen poikansa Sarah Holmes Brenanen, Lafcadion isotädin, huomaan. Charles purki avioliittonsa ja lähti Intiaan uuden vaimonsa kanssa ilman poikaansa. Raivostunut täti teki Lafcadion isästä perinnöttömän ja otti kuusivuotiaan Lafcadion hoiviinsa.

Ennen kymmenettä ikävuottaan Lafcadio oli löytänyt tätinsä kirjastosta mytologiaa käsitteleviä kirjoja, joihin hän ihastui. Hearn lähetettiin sisäoppilaitoksiin Ranskan ja Englantiin. Teini-iässä hän loukkaantui pelikentällä ja menetti näön vasemmasta silmästään.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

19-vuotiaana Hearn lähetettiin Yhdysvaltoihin, Cincinnatiin. Hän eli muutaman vuoden tilapäistöillä, kunnes pääsi toimittajaksi Cinicinnati Enquirer -lehteen. Hearn kirjoitti niin mustien sekä muiden yhteiskunnan vähäosaisten elämästä kuin murhareportaasejakin. Asuessaan Cinicinnattissa hän myös hioi ranskan kielen taitoaan ja käänsi ranskankielisiä novelleja englanniksi.

Hearn potkut sai Cinicinnati Enquirer -lehdestä aiheutettuaan skandaalin asumalla mulatin Alethea Foleyn kanssa. Foleyhyn Hearn oli tutustunut asuessaan täyshoitolassa, jossa Foley toimi keittiöapulaisena. Pian Cincinnati Commercial -lehti palkkasi Hearnin. Erottuaan Foleysta Hearn muutti New Orleansiin 1877. New Orleansissa Hearn raportoi Cincinnati Commercialille Louisianan politiikasta mutta siirtyi sitten kirjoittamaan Times Democrat -lehdelle. Hearn keräsi monikulttuurisen kaupungin asukkaiden tarinoita, sananlaskuja ja satuja ja käytti niitä sekä lehtijutuissaan että kirjoissaan.

Vuosina 1887–1889 Hearn asui Länsi-Intian saarilla ja kirjoitti Harper's Magazine -lehteen.

Elämä Japanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hearnin patsas Lafcadio Hearnin muistopuistossa Ōkubossa, Shinjukussa.

Syksyllä 1889 Harper's Magazine lähetti Hearnin Japaniin kirjoittamaan matkakuvauksia. Hearn saapui Jokohamaan 4. huhtikuuta 1890. Hearn erosi pian Harper'sin palveluksesta ja ryhtyi englannin opettajaksi Izumossa, jossa tapasi Setsu Koizumin. Hearn avioitui Koizumin kanssa 1891. Liitosta syntyi neljä lasta.

Hearn jatkoi kirjoittamista The Atlantic Monthly -lehdelle. Vuonna 1891 Hearn siirtyi opettamaan Kumamotoon, jossa hän viipyi kolme vuotta. 1895[1] (tai 1896[2]) hän antoi adoptoida itsensä vaimonsa sukuun hankkiakseen Japanin kansalaisuuden. Samana vuonna hän aloitti englantilaisen filologian professorina Tokion yliopistossa, jossa hän opetti vuoteen 1903 asti.

Hearn ehti kirjoittaa 11 kirjaa Japanista ennen kuin kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1904.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Idän ääreltä: kuvia ja luonnoksia Japanista. suom. Herman Stenberg. Helsinki: Yrjö Weilin, 1908.
  • Kwaidan: tarinoita ja tutkielmia oudoista ilmiöistä. suom. Kai Nieminen. Helsinki: Love kirjat, 1991. ISBN 951-8978-27-1.
  • Intohimon karma: Japanin kummitustarinoita. suom. Juhani Lompolo. Rauma: Orienta, 2003. ISBN 952-5199-13-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
  • ”Thomas Warburtonin esipuhe "Lafcadio Hearn"”, Kwaidan : tarinoita ja tutkielmia oudoista ilmiöistä, s. 9–16. suom. Kai Nieminen. Helsinki: Love Kirjat, 1991. ISBN 951-8978-27-1.
  • Lafcadio Hearn Encyclopædia Britannica Online. 2007. Viitattu 10. elokuuta 2007. (englanniksi)
  • Lafcadio Hearn, Simon J. Bronner (toim.): Lafcadio Hearn'S America: Ethnographic Sketches and Editorials, s. 3 – 4 ja 17. University Press of Kentucky, 2002. ISBN 978-0-8131-2229-8. Googlen kirjahaku (viitattu 10. elokuuta 2007). (englanniksi)
  • John Burnham Schwartz: The Occidental Tourist The New York Times. 3. helmikuuta 1991. Viitattu 10. elokuuta 2007. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopædia Britannica Online
  2. Warburtonin esipuhe kirjaan Kwaidan

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lafcadio Hearn.