Laakerikasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laakerikasvit
Kamferipuu (Cinnamomum camphora)
Kamferipuu (Cinnamomum camphora)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit, Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit, Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset, Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset, Magnoliopsida
Lahko: Laurales
Heimo: Laakerikasvit, Lauraceae
Durande
Synonyymit
  • Cassythaceae Lindley, nom. cons.
  • Perseaceae Horaninow
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Laakerikasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Laakerikasvit Commonsissa

Laakerikasvit (Lauraceae) on siemenkasvien lahkon Laurales heimo, jossa on noin 55 sukua ja yli 2000 (jopa 4000) lajia maailmanlaajuisesti. Suurin osa lajeista kasvaa kuitenkin lämpimillä ja trooppisilla alueilla, etenkin Kaakkois-Aasiassa ja Brasiliassa. Pääosa laakerikasveista on ainavihantia puita ja pensaita, mutta Sassafras-suvun edustajat pudottavat lehtensä ja suvun Cassytha lajit ovat loisivia köynnöskasveja.

Maailmassa on myös muutamia laakeripuumetsiä, joissa valtalajina on laakerikasvien puut. Tällaisia metsiä löytyy Makaronesian saaristosta, eteläisestä Japanista, Madagaskarilta ja Chilen keskiosasta.

Laakerikasveja käytetään taloudellisiin tarkoituksiin. Useista heimon lajeista löytyy runsaasti eteerisiä öljyjä, joista saadaan mausteita ja hajusteita. Avokado on merkittävä hedelmä, jota viljellään ympäri maailman lämpimiä alueita. Lisäksi monia puita käytetään puutavarana.[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakerikasvit ovat aromaattisen tuoksuisia, ja sekundaarinen aineenvaihdunta tuottaa flavoneja, eräitä flavonoleja, asetogeniineja ja joskus eräitä alkaloideja. Toisinaan kasveihin kerääntyy alumiinia. Puu on usein fluoresoivaa. Nivelten anatominen rakenne sisältää yhden aukon johtojännelieriössä, josta lähtee kaksi tai kolme johtojännettä lehteen. Soluissa on oksalaattikiteitä ja -hiekkaa. Silmut ovat tavallisesti suomuisia. Varren haarat ovat enemmän tai vähemmän kiehkuroina. Lehdet ovat lähes aina ehyitä, kierteisesti tai vastakkaisesti, hyvin harvoin kahteen riviin järjestyneitä, melko pitkäruotisia ja korvakkeettomia. Lehtilapa on usein melko möyheä, kuivana nahkea, alta harmahtava, ja sivusuonet nousevat kärkeä kohti vaihtelevan jyrkästi; pikkusuonet muodostavat selviä areoleita eli rajattuja alueita.[2]

Kasvit ovat tavallisesti heterodikogaamisia: yhdet kukat ovat hedevaiheessa, toiset emivaiheessa, ja osat vaihtuvat jonkin ajan kuluttua (keino estää itsepölytys); myös sekasopuisuutta ja kaksikotisuutta esiintyy. Kukinto on sarjamainen tai monihaarainen sekakukinto. Kukat ovat melko pieniä, kolmilukuisia. Kukkapohjus muodostaa usein lyhyen maljan (hypanthium); kehälehdet ovat tavallisesti kahtena kolmen lehden kiehkurana, toisinaan kahtena kahden lehden kiehkurana tai verhiö ja teriö ovat erilaistuneet. Heteet sijaitsevat tavallisesti kolmena kolmen heteen kiehkurana, joskus neljänä kolmen heteen kiehkurana, joskus on myös joutoheteitä; pölylokerot sijaitsevat erillään leveässä lokerositeessä eli konnektiivissa; ponnet avautuvat läpillä. Kehittyviä siitepölyhiukkasia ravitsevassa tapetum-kerroksessa on tavallisesti kaksi-, joskus jopa neljätumaisia soluja. Erillisissä emilehdissä on tavallisesti vartalo, ja luotti saattaa olla pallomainen. Siemenaiheet ovat kaksikalvoisia, ja megasporin eli isoitiön emosoluja on tavallisesti yksi. Hedelmä on pieni luumarja tai marja; usein hedelmäperä ja toisinaan myös kehälehdet ovat turvonneita ja värikkäitä. Hedelmä sisältää vain yhden kookkaan siemenen, jossa on toisinaan kirjava endospermi - tavallisesti se kuitenkin puuttuu kokonaan - ja usein paksu siemenkuori.[3]

Monet laakerikasvit muistuttavat kasvutavaltaan muskottikasveja (Myristicaceae) kiehkuroihin järjestyneine oksineen, mutta muskottikasvien lehdet ovat kahdessa rivissä, mikä on hyvin harvinaista laakerikasveilla.[4]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laakerikasvien heimossa on noin 50 sukua ja 2500 lajia, jotka edustavat viittä kehityslinjaa eli kladia, joista viides käsittää useita tribuksia:[5]

  • 1. Hypodaphnideae Reveal. Tribuksessa on vain yksi trooppisessa Länsi-Afrikassa kasvava laji: Hypodaphnis zenkeri. Sen kukassa ei ole joutoheteitä.[6]
  • 2. Cryptocaryeae Nees. Heteet sijaitsevat tavallisesti kahtena kiehkurana; hedelmä on marja. Tribuksessa on kuusi sukua ja 710 lajia tropiikissa ja subtropiikissa. Suurimmat suvut ovat Cryptocarya (350 lajia), Beilschmiedia (250 lajia) ja Endiandra (80 lajia).[7]
  • 3. Cassytheae Dumortier. Tribuksen ainoa suku on 16-lajinen Cassytha. Lajit ovat loisivia ruohoja; heteenponsissa on kaksi pölylokeroa (mikrosporangiota); siitepölyn pinta on kyhmyinen; siemenaiheen itureikä (mikropyle) on kahden kalvon muodostama; isoitiön emosoluja on useita. Suku on levinnyt tropiikkiin ja Australian lämpimänlauhkeisiin osiin.[8]
  • 4. Tribus nimeämätön: Caryodaphnopsis ja Neocinnamomum. Heteenponnet ovat nelilokeroisia, ja siitepölyn pinat on sileä tai nystyinen. Kahden suvun 21 lajia kasvaa Keski- ja Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiasta Filippiineille ja Borneoon ulottuvalla alueella.[9]
  • 5. Muut, ennen omina tribuksina pidetyt ryhmät, esim. Cinnamomeae. Joskus kausivihantia; lehdet toisinaan vastakkaisia. Sukuja noin 40, lajeja 1730 tropiikissa ja lämpimän lauhkeilla alueilla. Runsaslajisimmat suvut ovat viherlaakerit (Ocotea, 350 lajia), Litsea (mahdollisesti 400 lajia), avokadot (Persea, 200 lajia), kanelipuut (Cinnamomum, 350 lajia) ja ryytilaakerit (Lindera, 100 lajia).[10]

Laakerikasvisuvut: [11][12]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 11.7.2009. (englanniksi)
  2. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  3. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  4. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  5. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  6. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  7. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  8. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  9. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  10. Stevens 2001, viittaus 27.1.2015
  11. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/genera/lauraceaegen.html
  12. ONKI, Kassu: Lauraceae Viitattu 28.7.2012.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Lauraceae