Kyläbulbuli
| Kyläbulbuli | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Pycnonotus barbatus Desfontaines, 1789 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Kyläbulbuli Wikispeciesissä |
Kyläbulbuli (Pycnonotus barbatus) on afrikkalainen keskikoinen varpuslintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kyläbulbulin pituus on noin 19 cm, siipien kärkiväli 26,5–31 cm ja paino 26–41 g. Laji muistuttaa pienikokoista rastasta ja arabianbulbulia, mutta sen pää on ruskea eikä sillä ole vaaleaa silmärengas. Päälaella on pieni töyhtö ja alaperä on keltainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Laulu koostuu melodisten vihellysten sarjasta.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Kyläbulbuli elää Afrikassa päiväntasaajan pohjoispuolella. Se puuttuu Saharasta ja pääosasta Sahelin aluetta. Se on yleinen Niilin laaksossa ja Marokon, Algerian ja Tunisian muodostamalla rannikkoalueella. Lajista tunnetaan noin kuusi alalajia. Se on paikkalintu.[2] Lajin esiintymisalueen laajuus on 19 miljoonaa neliökilometriä.[3] Kyläbulbulia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö [muokkaa]
Kyläbulbulit elävät enimmäkseen vehreillä tasangoilla. Ne karttavat yleensä kuivia seutuja ja korkeita vuoristoja. Ne viihtyvät puutarhoissa, keitaissa, puustoisten virtojen rannoilla ja palmumetsiköissä. Kyläbulbulit ovat sopeutuneet ihmisasutukseen erinomaisesti.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Kyläbulbulin maljamainen pesä on pensaassa tai puussa. Naaras munii tavallisesti 3 munaa, joita haudotaan 12–14 päivää. Poikaset jättävät pesän kaksiviikkoisina. Pesyeitä on kaksi, usein kolme ja joskus neljä kesän aikana.[2]
Ravinto [muokkaa]
Kyläbulbulien pääravintoa ovat hedelmät, marjat ja hyönteiset, myös siemenet, lehdet ja mesi.[2]
