Arabianbulbuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arabianbulbuli
Pycontus xanthopygos.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Bulbulit Pycnonotidae
Suku: Bulbulit Pycnonotus
Laji: xanthopygos
Kaksiosainen nimi
Pycnonotus xanthopygos
Hemprich & Ehrenberg, 1833
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Arabianbulbuli Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Arabianbulbuli Commonsissa

Arabianbulbuli ( Pycnonotus xanthopygos) on Lähi-idässä elävä varpuslintulaji.

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäkö [muokkaa]

Arabianbulbulin pituus on noin 19 cm, siipien kärkiväli 26,5–31 cm ja paino 35–46 g. Laji muistuttaa yleistä kyläbulbulia, sillä on musta pää ja vaaleanharmaa silmärengas, selkäpuoli on ruskea, mahapuoli vaaleanharmaa ja alaperä keltainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Äänet muistuttavat kyläbulbulin ääniä.[2]

Esiintyminen [muokkaa]

Arabianbulbuli elää, nimensä mukaisesti, Lähi-idässä: Arabian niemimaan ja Välimeren itäpään rannikko-osissa, Euroopassa vain Turkin etelärannikolla. Laji on paikkalintu.[2] Lajin esiintymisalueen laajuus on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja sen Euroopan populaation koko on 12 000–36 000 yksilöä.[3] Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö [muokkaa]

Arabianbulbulit viihtyvät puutarhoissa, pensaikoissa ja palmumetsiköissä sekä banaani- ja appelsiinilehdoissa.[2]

Lisääntyminen [muokkaa]

Arabianbulbulin pieni maljamainen pesä on pensaassa tai matalalla palmussa. Naaras munii tavallisesti 3 munaa, joita haudotaan 14 päivää. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka jättävät pesän 2-viikkoisina. Pesyeitä on kaksi tai kolme kesän aikana.[2]

Ravinto [muokkaa]

Arabianbulbulien pääravintoa ovat hedelmät, siemenet ja hyönteiset, pienissä määrin myös lehdet, kukat ja mesi.[2]

Lähteet [muokkaa]

  1. Pycnonotus xanthopygos IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
  2. a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
  3. IUCN