Kyösti Wilkuna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyösti Wilkuna
Syntynyt 4. toukokuuta 1879
Nivala
Kuollut 12. joulukuuta 1922 (43 vuotta)
Lapua
Ammatit Kirjailija
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset Novellit (1907)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kustaa (Kyösti) Felix Wilkuna (4. toukokuuta 1879 Nivala12. joulukuuta 1922 Lapua) oli suomalainen kirjailija. Poliittisesti hän oli valkoinen aktivisti, suojeluskuntaorganisaattori ja heimosoturi.

Sisällysluettelo

Elämänvaiheet [muokkaa]

Nivalan Vilkunan talosta kotoisin ollut Wilkuna kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta 1903. Wilkuna aloitti opinnot Helsingin yliopistossa mutta kirjalliset työt veivät pian hänen aikansa kun hänestä tuli Raataja-lehden toimittaja ja myöhemmin päätoimittaja. Hän avioitui Johanna Niskalan kanssa 1905.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Wilkuna siirtyi Kaiku-lehden Helsingin-kirjeenvaihtajaksi ja oli myös lyhyen aikaa Mikkelin sanomain päätoimittajana. Varsinaisen kirjallisen tuotantonsa Wilkuna aloitti 1907 novellikokoelmalla Novellit. Wilkuna julkaisi useita kirjoja ja toimi myös kirja-arvostelijana eri lehdissä. 1911 hän alkoi rakentaa itselleen ja perheelleen Kyöstilän taiteilijahuvilaa Jorvakseen. Rakentamisesta aiheutui hänelle taloudellisia ja ajankäyttövaikeuksia. Huvilan rakentaminen tuli maksamaan kirjailijalle 22 000 markkaa mikä ylitti kolminkertaisesti alkuperäisen kustannusarvion. Wilkuna sai yli vuoden tyhjillään olleen huvilan myytyä vuoden 1917 alussa mutta myyntihinta oli vain 17 000 markkaa.

Wilkuna kuului aktivisteihin ja kirjoitti aluksi maalaishenkisiä novelleja ja myöhemmin kansallismielisiä historiaromaaneja, kuten Tapani Löfvingin seikkailut isonvihan aikana (1911, toinen osa 1912).

Wilkuna kirjoitti helmikuussa 1913 runon Tulkohon sota jonka lopussa hän rauhan oloihin kyllästyneenä esitti toiveenaan että tulisi "sota ja veriset vaatteet". Tämä toive toteutuikin jo puolitoista vuotta myöhemmin kun ensimmäinen maailmansota alkoi. Maailmansodan puhjettua Wilkuna ryhtyi 1915 jääkärivärväriksi kotiseudullaan. Hänet ilmiannettiin tästä toiminnasta keväällä 1916 ja vietiin vangiksi Pietarin Špalernajan vankilaan. Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen Wilkuna pääsi palaamaan Suomeen. Palattuaan Suomeen Wilkuna oli mukana perustamassa suojeluskuntien edeltäjinä toimineita palokuntia Nivalaan ja sen naapurikuntiin. Hänet valittiin marraskuussa 1917 perustetun Nivalan suojeluskunnan päälliköksi ja ensi töikseen hän hankki suojeluskunnalle aseita Etelä-Pohjanmaalta.

Tammikuussa 1918 Wilkuna kutsuttiin Valkoisen Suomen päätoimittajaksi, mutta hän lähti kuitenkin taistelemaan Tampereelle ja osallistui myöhemmin Aunuksen retkeen.

Sisällissodan aikana Wilkuna osallistui 30. tammikuuta 1918 Ylivieskan asemalla mäkitupalainen Leonard (Nartti) Knuutilan teloittamiseen. Huhtikuun alkupuolella Wilkuna perusti Kotkassa eräiden tovereidensa kanssa oman kenttätuomioistuimen joka teloitti 16 vangiksi saatua virolaista. Hän siirtyi sitten Helsinkiin ja oli yhdessä kirjailija Eino Railon, Toivo T. Kailan, kirjailija Toivo Tarvaksen ja senaattori Oswald Kairamon kanssa mukana 21. toukokuuta 1918 samalla laivalla jolla punaisiin kuulunutta kirjailija Algot Untolaa ja muutamia muita punaisia vankeja vietiin teloitettavaksi Santahaminaan. Laivamatkan aikana Untola hyppäsi laivasta mereen ja joutui ammutuksi. Untola oli vangittu Helsingin valtauksen jälkeen huhtikuussa ja häntä oli säilytetty Katajanokan vankilassa. [1]

Vuonna 1920 Wilkuna muutti perheineen Lapualta ostamaansa Marielundin taloon jossa hän asui viimeiset vuotensa.

Rasittunut Wilkuna ampui itsensä vuonna 1922 ollessaan 43-vuotias.[2]

Kyösti Wilkunan veljenpoika oli kansatieteilijä ja poliittinen taustavaikuttaja, akateemikko Kustaa Vilkuna.

Teokset [muokkaa]

  • Aamun miehiä, historiallinen kuvaelma, 1914
  • Aikakausien vaihteessa, historiallisia kertomuksia, 1910
  • Aikojen yöstä, 1914
  • Anna Hallman 3-näytöksinen perhekuvaus,1922
  • Erämaan lapset, 1915
  • Haaksirikkoiset, 1912
  • Historiallisia kertomuksia, 1928
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa, 1917
  • Kertomuksia, 1929
  • Korri–Kivennavan Leonidas–Lipunkantaja–Päivätyön päättyessä–Karoliinin korvapuusti–Siteet katkeavat, 1926
  • Kotiin 1-näytöksinen historiallinen näytelmä, 1921
  • Kun kansa nousee muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta, 1918
  • Kuoleman kynnyksellä pieni kertomus Suomen vapaussodasta, 1918
  • Lähimmäisiäni, 1919
  • Martti Salander romaani, 1908
  • Miekka ja sana historiallisia kertomuksia : 1–2, 2. p. 1919
  • Niilo Skalm viisinäytöksinen historiallinen murhenäytelmä, 1922
  • Novelleja, 1907
  • Nuorin luokkapuolueemme sen henki ja kokoonpano, 1919
  • "Riennon" toimitus piirteitä Kolkkalan kaupungin sivistyshistoriasta, 1914
  • "Sisäinen pohja lujaksi ja pettämättömäksi!", 1919
  • Suomalainen linnanneiti, josta tuli kuningatar, 1911 Digitoituna Oulun Arkki -sivuilla
  • Suomalaisia kohtaloita, 1913
  • Suomalaisia sankareita Historiallisia kertomuksia 1916–1917
  • Suomalaisia sankareita historiallisia kertomuksia : 2. sarja 1921
  • Suomalaisia sankareita historiallisia kertomuksia,
  • Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana hänen oman päiväkirjansa pohjalla, 1– 2, 1911–1912 Online kirjana Project Gutenbergissä
  • Vaikea tie romaani nykyajalta 1915
  • Vaikea tie Viimeiset luostarin asukkaat 1983
  • Vala historiallinen kuvaelma esitetty Napuen muistopatsaan paljastuksessa kesällä 1920, 1921
  • Valitut teokset.1953
  • Valitut teokset vaikea tie aikakausien vaihteessa Tapani Löfvingin seikkailut,1973
  • Viimeiset luostariasukkaat romaani, 1912
  • Viirastus, 1925
  • Voiton päivä historiallinen kuvaelma esitetty Lapuan päivillä 14/7 1921, 1921
  • Yksin elämässä novelleja, 1908

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]