Kyösti Wilkuna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyösti Wilkuna
Syntynyt 4. toukokuuta 1879
Nivala
Kuollut 12. joulukuuta 1922 (43 vuotta)
Lapua
Ammatit Kirjailija
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset Novellit (1907)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kustaa (Kyösti) Felix Wilkuna (4. toukokuuta 1879 Nivala12. joulukuuta 1922 Lapua) oli suomalainen kirjailija, valkoinen aktivisti, suojeluskuntaorganisaattori ja heimosoturi.

Varhaiset vaiheet ja kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nivalan Vilkunan talosta kotoisin ollut Wilkuna kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta vuonna 1903. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa mutta kirjalliset työt veivät pian Wilkunan ajan kun hänestä tuli Raataja-lehden toimittaja ja myöhemmin sen päätoimittaja. Hän avioitui Johanna Niskalan kanssa vuonna 1905.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Wilkuna siirtyi Kaiku-lehden Helsingin-kirjeenvaihtajaksi ja oli myös lyhyen aikaa Mikkelin sanomain päätoimittajana. Varsinaisen kirjallisen tuotantonsa Wilkuna aloitti 1907 novellikokoelmalla Novellit. Hän julkaisi useita kirjoja ja toimi myös kirja-arvostelijana eri lehdissä. Hän kuului sortokauden aktivisteihin ja kirjoitti aluksi maalaishenkisiä novelleja sekä myöhemmin kansallismielisiä historiaromaaneja, kuten Tapani Löfvingin seikkailut isonvihan aikana.

Vuonna 1911 Wilkuna alkoi rakentaa perheelleen Kyöstilän taiteilijahuvilaa Kirkkonummen Jorvakseen. Rakentamisesta aiheutui hänelle taloudellisia ja ajankäyttövaikeuksia. Huvilan rakentaminen tuli maksamaan kirjailijalle 22 000 markkaa mikä ylitti kolminkertaisesti alkuperäisen kustannusarvion. Wilkuna sai yli vuoden tyhjillään olleen huvilan myytyä alkuvuodesta 1917, mutta myyntihinta oli vain 17 000 markkaa.

Poliittinen aktivismi ja sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilkuna kirjoitti helmikuussa 1913 runon Tulkohon sota jonka lopussa hän rauhan oloihin kyllästyneenä esitti toiveenaan "tulisi sota ja veriset vaatteet". Tämä toteutuikin jo puolitoista vuotta myöhemmin kun ensimmäinen maailmansota alkoi. Sodan puhjettua Wilkuna ryhtyi vuonna 1915 jääkärivärväriksi kotiseudullaan. Hänet ilmiannettiin keväällä 1916 ja vietiin vangiksi Pietarin Špalernajan vankilaan.

Venäjän helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen Wilkuna pääsi palaamaan Suomeen. Palattuaan hän oli mukana perustamassa suojeluskuntien edeltäjinä toimineita palokuntia Nivalaan ja sen naapurikuntiin. Wilkuna valittiin marraskuussa 1917 perustetun Nivalan suojeluskunnan päälliköksi ja ensi töikseen hän hankki aseita Etelä-Pohjanmaalta. Tammikuussa 1918 Wilkuna kutsuttiin Valkoisen Suomen päätoimittajaksi, mutta hän osallistui kuitenkin Tampereen taisteluun sekä myöhemmin Aunuksen retkeen.

Sisällissodan aikana Wilkuna osallistui 30. tammikuuta 1918 Ylivieskan rautatieasemalla mäkitupalainen Leonard (Nartti) Knuutilan teloittamiseen. Huhtikuun alkupuolella Wilkuna perusti Kotkassa eräiden tovereidensa kanssa oman kenttätuomioistuimen ja oli 12. toukokuuta mukana teloittamassa kuuttatoista vangiksi saatua virolaista, joita hän piti venäläisinä.[1] Wilkuna siirtyi tämän jälkeen Helsinkiin ja oli yhdessä kirjailija Eino Railon, Toivo T. Kailan, kirjailija Toivo Tarvaksen ja senaattori Oswald Kairamon kanssa mukana 21. toukokuuta 1918 samalla laivalla jolla punaisiin kuulunutta kirjailija Algot Untolaa ja muutamia muita punaisia vankeja vietiin teloitettavaksi Santahaminaan. Laivamatkan aikana Untola hyppäsi laivasta mereen ja joutui ammutuksi.[2]

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1920 Wilkuna muutti perheineen Lapualle ostamaansa Marielundin taloon jossa hän asui viimeiset vuotensa. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsinyt Wilkuna ampui itsensä vuonna 1922 ollessaan 43-vuotias.[3]

Kyösti Wilkunan veljenpoika oli kansatieteilijä Kustaa Vilkuna.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aamun miehiä, historiallinen kuvaelma, 1914
  • Aikakausien vaihteessa, historiallisia kertomuksia, 1910
  • Aikojen yöstä, 1914
  • Anna Hallman 3-näytöksinen perhekuvaus,1922
  • Erämaan lapset, 1915
  • Haaksirikkoiset, 1912
  • Historiallisia kertomuksia, 1928
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa, 1917
  • Kertomuksia, 1929
  • Korri–Kivennavan Leonidas–Lipunkantaja–Päivätyön päättyessä–Karoliinin korvapuusti–Siteet katkeavat, 1926
  • Kotiin 1-näytöksinen historiallinen näytelmä, 1921
  • Kun kansa nousee muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta, 1918
  • Kuoleman kynnyksellä pieni kertomus Suomen vapaussodasta, 1918
  • Lähimmäisiäni, 1919
  • Martti Salander romaani, 1908
  • Miekka ja sana historiallisia kertomuksia : 1–2, 2. p. 1919
  • Niilo Skalm viisinäytöksinen historiallinen murhenäytelmä, 1922
  • Novelleja, 1907
  • Nuorin luokkapuolueemme sen henki ja kokoonpano, 1919
  • "Riennon" toimitus piirteitä Kolkkalan kaupungin sivistyshistoriasta, 1914
  • "Sisäinen pohja lujaksi ja pettämättömäksi!", 1919
  • Suomalainen linnanneiti, josta tuli kuningatar, 1911 Digitoituna Oulun Arkki -sivuilla
  • Suomalaisia kohtaloita, 1913
  • Suomalaisia sankareita Historiallisia kertomuksia 1916–1917
  • Suomalaisia sankareita historiallisia kertomuksia : 2. sarja 1921
  • Suomalaisia sankareita historiallisia kertomuksia,
  • Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana hänen oman päiväkirjansa pohjalla, 1– 2, 1911–1912 Online kirjana Project Gutenbergissä
  • Vaikea tie romaani nykyajalta 1915
  • Vaikea tie Viimeiset luostarin asukkaat 1983
  • Vala historiallinen kuvaelma esitetty Napuen muistopatsaan paljastuksessa kesällä 1920, 1921
  • Valitut teokset.1953
  • Valitut teokset vaikea tie aikakausien vaihteessa Tapani Löfvingin seikkailut,1973
  • Viimeiset luostariasukkaat romaani, 1912
  • Viirastus, 1925
  • Voiton päivä historiallinen kuvaelma esitetty Lapuan päivillä 14/7 1921, 1921
  • Yksin elämässä novelleja, 1908

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]