Kooikerhondje
Sivulta puuttuu | Kooikerhondje | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Alankomaat |
| Määrä | Suomessa alle 500 |
| Alkuperäinen käyttö | sorsien pyydystys |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | jopa 15 vuotta |
| Muita nimityksiä | Holländischer Entenlockhund, koikkeri, kooikerkoira |
| FCI-luokitus | ryhmä 8 - vesikoirat ja noutajat |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 8-15 kg |
| Säkäkorkeus | 35-40cm |
| Väritys | Punaruskeita läikkiä valkoisella pohjalla, mustat korvakarvat toivottavat, mutta eivät pakolliset. |
Kooikerhondje on vanha hollantilainen spanielirotu, jota käytettiin apuna sorsien pyydystyksessä. Koiran tehtävänä oli houkutella liikehdinnällään sorsia puisiin häkkiansoihin sillä aikaa kun koiran ohjaaja pysytteli piilossa. Tästä tulee kooikerhondjen hollanninkielinen nimi, "Häkkiansan pitäjän pieni koira". Kooiker on ansan pitäjä ja hondje pieni koira. Koska koira oli ulkomuodoltaan lähellä kettua, sorsat alkoivat seurata koiraa peremmälle pyydykseen, jossa ne otettiin kiinni. Lintujen houkuttelemisen lisäksi koira toimi porvariston seurakoirana ja tuhoeläinten pyydystäjänä.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Kooikerhondje on pienehkö koira, sen säkäkorkeus on rodun rotumääritelmässä 35–40 cm. Suurin osa koirista on kuitenkin suurempia. Uroksien keskikorkeus on 40–43 cm, narttujen 38–40 cm. Alankomaissa on jopa lähes 50 cm säkäkorkeudella olevia uroksia. Toisaalta myös kääpiökokoisuutta esiintyy. Koikkeri on väritykseltään valkoinen oranssinpunertavin läiskin. Oranssinpunaisen värin tulee olla vallitseva, ei kuitenkaan täysi mantteli. Kolmivärisyys ja mustavalkoisuus eivät ole sallittuja. Koikkerin tunnistettavin piirre on sen kauniit mustat "korvakorut".
Luonne [muokkaa]
Kooikerhondje on vilkas koirarotu, yleensä uskollinen isännälleen jo pienestä pitäen. Pennut lähtevät yleensä tutkimaan ympäristöään jo ennen kun niiden silmät ovat auenneet. Koikkeri on aktiivinen koira, joten se soveltuu monenlaisiin harrastuksiin, kuten agilityyn ja tokoon, mutta herkkänä rotuna vaatii johdonmukaisen omistajan. Rodulle sallitaan pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan, mutta kooikerhondje ei saa olla arka eikä aggressiivinen. Suhtautuminen toisiin koiriin on yksilökohtaista. Koska koikkereita on lintujen houkuttelun lisäksi käytetty tuhoeläinten tappamiseen, toisin sanoen rottakoirina, koira voi olla kiinnostunut riistasta. Nykyäänkin joillakin koikkereilla on vahva metsästys- ja riistavietti.
Historia [muokkaa]
Kooikerhondjet kuolivat melkein sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Nykyinen populaatio on lähtenyt liikkeelle vain muutamasta yksilöstä ja geenipooli on pieni. Vuonna 1966 kennelliitto Hollannissa hyväksyi rodun. Ensimmäinen kooikerhondje-yhdistys näki päivänvalon Hollannissa 1967. 1971 rotu virallistettiin Hollannissa. Kansainvälisen FCI hyväksyi sen vasta 1990-luvun alussa.
Suomessa perustettiin oma rotuyhdistys vuonna 1999. Ensimmäinen koikkeri tuotiin Suomeen vuonna 1991. Vuonna 2004 ylitettiin Suomessa 250 yksilön raja. Tähän mennessä kooikerhondjeja on Suomessa rekisteröity 873 (Kennelliiton jalostustietokanta KoiraNet 16.9.2011).
Aiheesta muualla [muokkaa]
FCI-rodut: Drentschenpeltopyykoira | Hollanninrottakoira | Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira | Keeshond | Kooikerhondje | Korthalsingriffoni |
Lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira | Pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira | Saarlooswolfhond | Schapendoes | Stabyhoun | Wetterhoun
Muut RBKGN:n hyväksymät rodut: Markiesje
Harvinaiset rodut: Boerenfox | Steenbrak
Sukupuuttoon kuolleet: Friisinvinttikoira | Hollanninmastiffi
