Stabyhoun

Stabyhoun
Avaintiedot
Alkuperämaa	Alankomaat
Määrä	Suomessa rekisteröity noin 270
Rodun syntyaika	1600-luvulta alkaen
Alkuperäinen käyttö	seisova lintukoira, monikäyttöinen maatilan koira
Nykyinen käyttö	seura- ja harrastuskoira, käytetään enää harvoin metsästyksessä
Elinikä	noin 10–13 vuotta
Muita nimityksiä	stabijhoun, stabij, staby
FCI-luokitus	ryhmä 7 alaryhmä 1 #222
Ulkonäkö
Paino	20–25 kg
Säkäkorkeus	ihanteellinen säkäkorkeus uroksilla 53 cm ja nartuilla 50 cm
Väritys	mustavalkoinen, oranssivalkoinen, ruskeavalkoinen

Stabyhoun tai stabijhoun on harvinainen, Alankomaista kotoisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 7 eli kanakoiriin. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on seisova lintukoira, mutta nykyään stabyhoun toimii lähes yksinomaan seura- ja harrastuskoirana.

Ulkonäkö

Stabyhoun on ruumiinrakenteeltaan vankka, korkeuttaan pidempi koira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 53 cm ja nartuilla 50 cm. Karva on pitkää ja suoraa, korkeintaan hieman aaltoilevaa. Karva ei koskaan saisi olla kiharaa erotukseksi muuten samantyyppisestä rodusta wetterhounista. Päässä karva on lyhyempää. Sallittuja pohjavärejä on kolme: musta, oranssi ja ruskea valkoisin merkein. Valkoisessa värissä voi myös olla pisteitä tai pieniä pilkkuja, mutta kolmivärisyys ei ole sallittua.

Koiran korvat ovat päänmyötäisesti riippuvat, melko pitkät ja alas kiinnittyneet. Ne ovat yläosastaan hapsuttuneet, mutta hapsut lyhenevät korvan kärkeä kohti eivätkä ulotu kärjen yli. Häntä on pitkä ja riippuva. Pohjaväriltään mustilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla koirilla ruskea. Silmät ovat aina ruskeat, mustilla koirilla tummanruskeat. Stabyhounin purenta on leikkaava.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on luonteeltaan ystävällinen, rauhallinen ja kärsivällinen. Stabyhoun on myös älykäs ja miellyttämisenhaluinen, joten kouluttaminen on helppoa. Se kiintyy omistajaansa ja on tarvittaessa hyvä vahtikoira. Stabyhoun ei koskaan saisi olla aggressiivinen eikä näykkivä.

Stabyhoun on aktiivinen koira, joka on kuitenkin sisätiloissa rauhallinen kunhan saa päivittäin riittävästi tekemistä. Se sopii monenlaiseen harrastustoimintaan. Turkki on helppohoitoinen ja pysyy hyvin puhtaana.

Alkuperä

Stabyhounemo pentuineen

Rotu polveutuu 1500-luvulla Ranskasta Alankomaihin tuoduista pitkäkarvaisista seisojista. Alankomaissa sitä alettiin kasvattaa Länsi-Friisinmaalla maan pohjoisosissa. Ensimmäiset kirjalliset maininnat rodusta ovat 1800-luvulta. Viralliseksi roduksi se hyväksyttiin kotimaassaan vuonna 1942. Nykyään Alankomaissa on noin 4 000 stabyhounia, mutta muualla maailmassa rotu on harvinainen.

Stabyhounin ensisijainen käyttötarkoitus oli pienriistan ja lintujen metsästys, mutta sitä käytettiin myös monenlaisissa muissa tehtävissä. Stabyhoun oli usein maatilan ainoa koira, joten sen toimenkuva oli laaja vahtikoirasta tuhoeläinten torjujaan. Metsästyskoirana stabyhoun on sekä seisoja että pehmeäsuinen noutaja. Sillä on hyvä hajuaisti, ja se osaa työskennellä myös vedessä.

Terveys

Suurikokoisilla koirilla yleistä lonkkaniveldysplasiaa esiintyy stabyhouneillakin. Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen vastustamisohjelmaan PEVISAan, ja Suomessa stabyhounkannasta on lonkkakuvattu vain pieni osa. Siksi sairauden yleisyyttä ei tarkkaan tunneta. Hollannissa jalostuksessa käytettävien koirien lonkka- ja kyynärnivelten kuntoon kiinnitetään enemmän huomiota. Rodussa on esiintynyt muutama epilepsia- ja kaihitapaus, samoin joitakin PRA-tapauksia eli verkkokalvon surkastumaa. Mitään erityisiä terveysongelmia rodulla ei kuitenkaan ole.

Lähteet

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 5.4.2007)
• Jalostuksen tavoiteohjelma 2006–2010 (Saksanseisojakerho, luettu 5.4.2007)
• History of the Stabyhoun Breed (American Stabyhoun Association) (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Stabyhounkerho – suomalainen rotuyhdistys
• Saksanseisojakerho – stabyhounin rotujärjestö Suomessa
• Nederlandse Vereniging voor Stabij- en Wetterhounen (hollanniksi)