Kokemäenjoen alueen lasketut järvet

Kokemäenjoen alueen lasketut järvet ovat Kokemäenjoen vesistössä Kokemäenjoen alueella sijaitsevia järviä, joille on tehty pääasiassa viimeisen kolmen sadan vuoden aikana järvenlasku. Laskettu järvi on sellainen, että sen vedenpinnan korkeutta on alennettu tai sen vesiallas on tyhjennetty kokonaan vedestä. Kaikki järvenlaskut eivät sisälly tähän esittelyyn, mutta useimmat niistä merkittävimmistä järvenlaskuista, jotka voidaan lähteiden perusteella vahvistaa. Yleensä ottaen järviin on kajottu harvemmin kuin soihin, joiden raivuusta on syntynyt suurin osa seudun pelloista. Näillä molemmilla toimilla on ollut suuri vaikutus Kokemäenjoen alueen maisemaan, ekologiaan ja sen vesistöjen toimintaan.

Seuraavassa on luettelonomaisesti esitelty tunnettuja tapauksia Kokemäenjoen alueen lasketuista tai kuivatetuista järvistä. Esittely alkaa Kokemäenjoen suistosta ja seuraa jokivartta myöten yläjuoksun suuntaan. Pohjatietoina ovat Kansalaisen karttapaikka ja Oiva-tietokanta, joka on Ympäristöhallinnon eri hallintokuntien yhteispalvelu.

Mikäli järvenlaskusta on kerrottu järven omilla sivuilla, ei tässä asialle esitetä lähteitä. Järvi on niin sanotusti laskettu, kun sen vedenpintaa on alennettu perkaamalla laskuojaa tai kaivamalla sille uusi laskuoja toisaalle. Kuivatettu järvi tarkoittaa sitä, että kaikki tai lähes kaikki sen vedet on laskettu pois. Jäljelle on jäänyt kosteikko tai luhta, joka on nykyään monen lintuveden perusta, tai jäljelle on jäänyt metsittyvä suo tai niitty, ja joskus alue on raivattu pelloksi. Entisen järven pohja pidetään kuivana ojittamalla tai salaojittamalla se niin, että sadevesi virtaa sieltä pois.

Kokemäenjoen suisto ja Porin ympäristön järvet

Kokemäenjoen suiston edessä olevat lähisaaret ja -niemet eivät kuulu Kokemäenjoen alueeseen vesistöllisesti, mutta ne voidaan liittää tähän yhteyteen maantieteellisen läheisyytensä vuoksi. Myös täällä harjoitettiin maanviljelyä edistävää niityn- ja pellonraivausta. Kohteena olivat erityisesti suot ja kosteikot, joita maankohoaminen synnytti. Joskus kohoavassa jokilietteessä oli epätasaisuuksia, joihin jäi lampia tai järviä. Myös näitä kuivattiin maanviljelyn käyttöön. Suurimmat järvet olivat Kyläjärvi ja Enäjärvi.

Pyntösjärvi oli 1800-luvulle saakka noin 8 kilometriä pitkä järvi aivan Porin itäpuolella. Sen kuivattaminen aloitettiin jo 1810-luvulla, mutta se saatiin päätökseen vasta 1930-luvulla.

Harjunpäänjoen valuma-alue

Haukijärven lähellä on sijainnut Koukkujärvi, ja ne laskivat silloin yhteistä laskuojaa ja nykyistä Fransinojaa pitkin Harjunpäänjokeen.

Kokemäenjoen alaosan alueen pohjoisreunan lähellä ja Harjavallan pohjoispuolella sijaitsee neljä entistä pikkujärveä, jotka on kuivatettu suoksi. Tällaisia ovat Ahvenjärvi, Iso-Huilu ja Vähä-Huilu, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan. Ahvenjärven ja Iso-Huilun välissä on ollut vielä lampi, joka on kuivatettu suoksi.

Myös Juupajoen valuma-alueen eteläreuna ulottuu melko lähelle Kokemäenjoen alueen pohjoisreunaa. Juupajoen valuma-alueella Pitkäjärvi ja Katinhäntä kuuluivat samaan laskettuun Pitkäjärveen. Sen sijaan Juupajärven laskeminen ei tuottanut tulosta.

Levaoja, joka yhtyy Harjunpäänjokeen Kullaan alapuolella, on Levajärven laskuoja. Levajärven pintaa on laskettu selvästi. Levaojan kanssa rinnakkaisen Kissainojan yläpuolisia järviä on laskettu tai kuivattu. Näitä ovat Vaskujärvi, jonka kautta laski entinen Salmijärvi. Paikalla on nykyään ojitettu metsäinen suo nimeltään Vaskujärvi. Salmijärvi jakaantui järvenlaskun seurauksena pienemmäksi Salmijärveksi ja Pikku Salmijärveksi. Salmijärveä monin verroin suurempi Pirttijärvi hajosi vedenlaskussa Pitkäseläksi, Pirttijärveksi ja Petterinniituksi, joka on maatunut kosteaksi luhdaksi. Kalmbergin kartastossa oli piirretty "Okiveikon" järvi, joka on nykyään Veikkojärven nimellä tunnettu ja kosteikoksi laskettu järvi. Lasketut Kivi- ja Kotajärven vedet laskivat Veikkojärven kautta Pirttijärveen.

Pyhäjärvenjoki on Pyhäjärven alueen laskujoki ja sen yhtymäkohta Harjunpäänjoessa on hieman Kissainojaa ylempänä. Sen pääjärvi Pyhäjärvi on laskettu ja samoin ovat sen yläpuoliset Palusjärvi ja Palojärvi sekä näidenkin yläjuoksulla sijaitseva Tyvijärvi. Näiden laskeminen liittyi soiden kuivattamiseen pelloiksi.

Joutsijärven ympäristössä Jylhäjoen valuma-alueella erkanee Saarijärven kylässä etelään Liesoja, joka vie kuivatulle Liesjärvelle ja sen kautta laskeneelle Sammaljärvelle. Liesjärvi on nykyään ojitettua metsää ja peltoa ja Sammaljärvi on kokonaisuudessaan viljeltyä peltoa. Jylhäjoen pääjärvi on Saarijärvi, ja sen vedenpintaa ainoastaan alennettiin.

Tattaranjoen valuma-alue

Tattaranjoen valuma-alueella Nakkilassa ja Harjavallassa ei enää ole järviä, koska ne on kaikki kuivatettu niityiksi, metsiksi tai pelloiksi. Tunnetuin järvistä on Leistilänjärvi, joka on kuivatettu kokonaan pelloksi. Muita järviä ovat Leistilänjärven itäpuolella sijainnut Vähäjärvi , joka on kuivatettu kokonaan metsäksi, Hiirijärvi, joka on kuivatettu pelloksi ja Harolanjärvi (vanha nimitys "Isojärvi"), joka on kuivatettu keskeltä suoksi ja reunoiltaan pelloksi.

Suiston ja Sammunjoen välinen alue

Kokemäen Risten Rudangolla sijaitsi pieni Kivijärvi , joka on kuivattu suoksi ja metsäksi. Huittisten Raijalanjärven kylässä olleen suuren Raijalanjärven, joka oli yhteydessä Kokemäenjoen Kiettareenhaaraan, kuivatti Huittisten varavankila 1930-luvun lopulla pelloksi.

Kokemäen Kynsikankaalla ja Sääksjärven eteläpuolella olevissa metsissä on kuivatettu pari järveä. Alueen suurin järvi Kynsijärvi kuivatiin heinäniityksi ja puolet siitä on nykyään metsää ja puolet on avosuota. Takajärven pinnankorkeutta on alennettu, sillä järvi on pienentynyt vanhojen karttojen mukaan puoleen.

Kauvatsanjoen valuma-alue

Ala-Kauvatsan joen suussa on ollut Takajärvi , joka on kärsinyt Kokemäenjoen perkauksissa niin, että joen vedenpinnan laskiessa Takajärvi jäi ilman vettä. Se on nykyään soinen niitty. Kauvatsan Pikku-Säpilässä olevat pellot ovat entisiä järviä. Kauvatsanjoen itäpuolella olevat Lievijärvi ja Pätkysjärvi ovat molemmat laskettuja järviä.

Rukajoen valuma-alueella Lutajärvestä laskevaan Kivijärvenojaan yhtyy monen kuivatun järven laskuojat. Näitä kuivatettuja järviä ovat olleet suuri Kivijärvi ja pienet Rukajärvi, Pikku Rukajärvi, Tervajärvi ja Riukujärvi. Mustajärvenojan kautta laskivat kuivatetut Pikku Mustajärvi ja Iso Mustajärvi, jotka oli laskettu 1853 mennessä. Kuivatukset ovat mahdollistaneet Kivijärvenmaan kylän syntymisen usean pitäjän yhteisen rajapyykin ympärille.

Kiikoisissa Sastamalan puolella on suuri Kiikoisjärvi, joka on aluksi laskettu ja sitten nostettu säännöstelyä varten. Kiikoisjärven luoteispuolella oli järvi Liehuva, joka on nykyään Liehuvansuo.. Järven koillispuolella on Nutojärven suo , joka ennen kuivattamistaan tunnettiin myös Mutajärven nimellä. Sen laskeminen oli aloitettu ennen vuotta 1838 .

Kuorsumaanjärven valuma-alueella laskettuja järviä ovat Kuorsumaanjärvi ja Jättijärvi. Nämä laskivat nykyään kokonaan kuivatettuun Marjajärveen.

Mouhijärvi on nykyään säännöstelty järvi, jota aikoinaan laskettiin hieman. Mouhijärveen laskee Karhuojan kautta laskettu Ylinen Alhajärvi (aiemmin "Pieneksi Alhajärveksi"), jonka sisar Alinen Alhajärvi on kuivatettu suoksi. Järven aikaisempi nimi oli "Iso Alhajärvi". Kalmbergin karttastoon on Alhajärvien itäpuolelle merkitty eräs nimetön järvi , jota ei enää ole.

Suodenniemen Kirkkojärvi on laskettu. Kirkko-ojan varrelta on kuivatettu pelloksi eräs lampi. Suksijärvi , jonka aikaisempi nimitys ennen järvenlaskua oli "Iso Säksjärvi", kuroutui selvästi erillisiksi Isoksi- ja Pieneksi Suksijärveksi.

Suodenniemen Taipaleen kylässä Sävijokeen laskee vasemmalta Taipaleenjoki, jonka lähde Märkäjärvi on laskettu kahden metrin verran. Järvenlaskun seurauksena Märkäjärvi jakaantui viideksi järveksi. Ihananjärvi on todennäköisesti laskettu järvi. Yläjuoksulla olevien järvien laskemisista tulee etsiä kattavista lähteistä.

Sammunjoen valuma-alue

Sammunjoen valuma-alueen pohjoispuolella sen suurinta järveä Houhajärveä on laskettu metrin verran. Se on heikentänyt muutenkin matalan järven tilaa. Heti sen länsipuolella oli melko suuri Hanhijärvi, josta on järvenlaskun jäljiltä olemassa vain pieni lampi avosuon keskellä. Iso-Kuovanen on merkitty vanhoihin Kalmbergin karttoihin pitkänä järvenä ilman pieniä lampareita, jollaiset sillä nykyään on. Tämän vuoksi sitä voi myös pitää laskettuna järvenä.

Sammunjoen suiston ja Rautaveden välinen alue

Sastamalassa Keikyän Villilässä on Kokemäenjoken rannassa Paskajärvi , joka on entinen "Pielimesjärvi" ja joka on osittain kuivatettu pelloksi.

Sastamalan Kiikan Kikkelänjoen valuma-alueella Kiimajärven vedenpintaa on alennettu. Samoin on toimittu saman valuma-alueen Syväjärvessä ja Kortejärvessä. Viereinen Soperojärvi on kuivattu avosuoksi vuosina 1842−1850 .

Rautaveden ja Kuloveden alueet

Rautaveteen ja Kuloveteen etelästä laskevien jokien valuma-alueet ovat olleet monien järvenlaskujen kohteena. Ne käsitellään tässä lännestä itään.

Ylistenjärven valuma-alueelta on laskettu sekä Keskistenjärvi että Ylistenjärveen laskenut Vähäjärvi , joka on enää avosuota. Roismalan kylän läpi laski Houhajärven pohjoispuolella ollut entinen Lampijärvi, joka kuivattiin niittysuoksi.

Ekojoen valuma-alueella on monia kohteita laskettu tai kuivatettu suoksi. Pitkäjärven vedenpinnan korkeutta laskettiin hieman ja läheinen Hanhijärvi kuivattiin kokonaan suoniityksi ja se on nykyään soistunutta metsää tai avosuota. Ekojärven kuivattaminen oli suuritöinen hanke ja sitä yritettiin kolme kertaa. Tuloksena oli runsaasti heinäniittyä ja kutistunut järvi. Myös lasku-uoman varrella olleet Uhralampi , Puntonluhta ja Lamminaukeenjärvi kuivatettu suoksi, metsäksi tai pelloksi. Läheisen Ojajärven lasku ja sen viereisen Paskolammin kuivatus on lisännyt hieman pelto- ja metsämaata.

Piimäsjärven valuma-alueella Kärppälänjoen suistossa ollut järvi tai lahdeke on padottu ja kuivattu pelloksi . Vatajassa ollut suuri Vankimusjärvi kuivatettiin kolmessa vaiheessa pelloksi. Alinen Piimäsjärvi on menettänyt järvenlaskussa lähes kaiken vetensä. Mason kylän läheisiin järviin Masojärvi ja Paskolammi on suoritettu järvenlaskut.

Sarkolanjoen valuma-alueen laskujoki on Lanajoki, jota on perattu moneen otteeseen. Alajuoksulla oleva Murtoonjärvi on laskettu ja Siukolanjärvi on laskettu ja joen uoma siirretty kulkemaan sen ohitse. Alempana oleva Rekolanjärvi on nykyään suota, jonka läpi joki kulkee. Oman järvenlaskunsa 1880-luvulla kokeneen Suonojärven kupeessa oleva Vuorisjärvi on kuivattu 1850-luvulla avosuoksi ja luhdaksi. Vanhoissa kartoissa se oli kaislikkoinen järvi, mutta siitä sai suuria kaloja. Myös Kivijärveä on laskettu. Etelässä ollut Järviönsuo oli matala ja ruohottunut tulvajärvi, jonka kuivattaminen tuli mahdolliseksi vasta Suoniojärven laskemisen jälkeen. Tätä haluttiin, koska jo 1850-luvulla seudulla oli tehty niittyjä kuivattamalla suota. Samaan Sarkolanlahteen laskee myös Sanasjärvi ja Ylinenjärvi, jotka järvenlaskussa pienenivät hieman ja Ylinenjärvi jakaantui kahdeksi pieneksi järveksi ja jonka vesijättö kuivatettiin pelloksi.

Pohjoisesta suunnasta Rautaveteen ja Kuloveteen laskevien jokien valuma-alueet ovat olleet harvemmin järvenlaskujen kohteina. Ne luetellaan tässä lännestä itään.

Rautajoen valuma-alueella on kuivatettu kokonaan pelloiksi Pohjalanjärvi, joka oli Rautaveden pohjoispuolen suurimpia järviä. Ison Haukijärven korkeudella sijaitsee vuonna 1892 kuivatettu Maajärvi , joka on nykyään suota. Myös Iso Haukijärvi on laskettu vuonna 1852. Kuolemanjärven pintaa on laskettu ja järvestä on hävinnyt lähes puolet.

Myös Heinijärven valuma-alueella olevaa Heinijärveä on laskettu, jolloin asukkaat saivat peltoa järven pohjoisosasta ja keskikohdasta. Järvenlaskussa Heinijärvi jakaantui kahdeksi järveksi, josta alimmaista kutsutaan Alinen Heinijärvi. Alajuoksulla olevan Anijärven laskeminen tuotti tekijöilleen paljon niittymaita.

Anijärven pohjoispuolella ollut Hurttionjärvi on laskettu niin paljon, että puolet sen vesialasta kuivui pois. Karkun Palvialassa oleva Riippilanjärvi on laskettu ja samoin on Kiuralassa oleva Hyyryjärvi.

Saikkalanjoen valuma-alue

Jo valuma-alueensa laskujoessa Saikkalanjoessa on joen perkauksesta ja järvenlaskusta johtuvia muutoksia. Mätikön vedenpinnan alentaminen on lyhentänyt järveä melkoisesti. Myös Kirkkojärveä ja Kallojärveä on laskettu hieman. Pääuomassa olevaa Hahmajärveä on alennettu.

Katso myös

• Eurajoen vesistön lasketut järvet

Lähteet

• Salminen, Tapio: Joki ja sen väki - Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.

Aiheesta muualla

• Anttila Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki, SMYA, 1967.