Pyntösjärvi
| Pyntösjärvi | |
|---|---|
 Kuivattu Pyntösjärvi Senaatin karttakokoelman venäläisessä topografikartassa vuodelta 1907. |
|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Pori |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Pyntösjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pyntösjärvi eli Hyvelänjärvi on kuivatettu järvi Porissa Satakunnassa Kokemäenjoen alueen Porin alueella. Kuivatushankkeen aloite tehtiin vuonna 1811 ja hanke saatiin päätökseen 1930-luvulla. Kuivatus on sikäli ollut täydellinen, että koko järven pohja on nykyään viljeltyä peltomaata. Alue tunnetaan nimellä Pyntösjärvenaukee.[1][2]
Entisestä järvestä on jäänyt muistuttamaan erilaiset paikannimet. Niitä ovat esimerkiksi Pyntösjärvi (ojitettu suo), Järvenpää, Järvisuo, Järvenranta, Järvensivu, Koivuluoto, Järvikallio, Järvikylä ja Järvioja.[1]
Järven nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalmbergin kartastossa vuodelta 1856 järvi on nimetty yhdessä karttalehdessä "Pyyndöjärvi" [3][4] ja toisessa karttalehdessä "Kjulböleträsk" [5]. G.J. Elghin katselmuskartassa vuodelta 1814 käytetään järvestä nimeä "Pyndöjärfvi träsk".[4] Nimi Kjulböleträsk on johdettu järven lounaispuolella sijaitsevan Hyvelän (ruots. Hjulböle) kylän nimestä.[6] I. Tillbergin pitäjänkartassa vuodelta 1806 nimi kirjoitettiin "Hjulböhle träsk". Ruotsalaisen nimen takana ovat suomalaiset nimet Hyvelän kylä ja Hyvelänjärvi [7]. Myös kirjoitusasuja "Pyndäsjärwi", "Pyndesjärvi träsk" ja "Hiuhböle träsk" on käytetty eräissä muissa yhteyksissä.[8][9] Harvoin käytetty nimi on "Södermarko träsk", mikä viittaa järven koillispuolen Söörmarkun kylään.[10]
Historiallinen maantieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven muoto oli pitkä ja kapea ja järven keskikohdassa oli kapeampi kohta. Järvi oli niin matala, että järven keskikohdasta pääsi kesällä kulkemaan ylitse jalan. Järven keskikohdan yli johti vuoden 1762 pitäjänkartan mukaan tie takana oleviin kyliin. Järvi oli muuallakin matala. Katselmuksessa sen syvyyttä mitattiin veneestä ja saatiin tulokseksi 2−4 kyynärää eli noin 1−2,5 metriä. Järvessä oli sen kaakkoispäässä 3−5 saarta [4][7].[8]
Järven pituus voidaan arvioida G. J. Elghin katselmuskartasta vuodelta 1814. Sen mukaan järvi oli noin 14 000 kyynärää eli noin 8,4 kilometriä pitkä ja sen eteläosan leveämpi kohta 1 300 kyynärää eli noin 700−800 metriä leveä. Kapea ylityskohta järven puolivälissä oli noin 300 kyynärää eli noin 200 metriä leveä.[4]
Järven luusua sijaitsi sen eteläkärjessä, mistä oja virtasi mutkan kautta länteen ja laski vuoden 1856 kartan mukaan Hyvelän ja Ruosniemen kylien välistä Kokemäenjoen suistossa olleelle suolle. Hyvelän kylän mylly sijaitsi tuossa ojassa.[3] Laskuoja likimain samassa paikassa myllyineen näkyy myös jo maanmittari Jean Åhmanin mittaamassa Ruosniemen kylän isonjaon kartassa vuodelta 1765.[11][12] Samalla järvestä näkyy pohjoisessa, Söörmarkun suunnassa yhteys myös Kellahdenjoen vesistöön kuuluvaan Röörmaarinojaan sekä vuoden 1856 Sotilastopografisessa kartassa[3][5] että Söörmarkun Ylikylän Isonjaon kartassa vuosilta 1780-1793[13][14]. Vuonna 1907 mitatussa venäläisessä topografikartassa 1:21 000, jossa järvi on jo kuivattu, laskuoja muodostuu ainoastaan etelän suuntaan ja kuivauksessa perattu lasku-uoman alkuosa on merkitty karttaan jyrkkäreunaisena.[15]
Kuivattaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isojaossa Pyntösjärvi oli merkitty joutavaksi kosteikoksi, jota ei jaettu kellekään.[8] Vuonna 1740 annettiin ensimmäistä kertaa talonpojille mahdollisuus kuivattaa soita ja kosteikkoja, mutta käytännössä lain kirjainta ventytettiin koskemaan myös järvien vedenlaskuja. Tämä oli varmasti talonpoikien tiedossa, kun he vuonna 1811 anoivat maaherralta lupaa kuivattaa Pyntösjärvi. Asiaa koskevia kuultiin samana vuonna ja vuonna 1814 järvestettiin järvellä katselmus, jossa asiaa arvioitiin. Katselmuksen jälkeen uuden laskuojan paikkaa haettiin maanmittarin avulla ja tästä suunnitelmasta piirsi G. J. Elghin kartan. Maaherra antoi elokuussa 1814 luvan laskea järven vedenpinta suunnitelman mukaisesti.[2]
Vuonna 1825 maaherraa lähestyttiin valituksella, että osa osakkaista eivät olleet täyttäneet velvoitteita omalta osaltaan. Jatkosta ehdotettiin heti uutta sopimusta, jonka maaherra hyväksyi vuonna 1827. Uusien vaikeuksien jälkeen perustettiin vuonna 1837 kuivatusyhtiö "Bolaget för Pyndäsjärvi uttorkningsarbetet" taloudellisia ja käytännön asioita hoitamaan. Kuivatus alkoi tuottaa tuloksia ja vuonna 1843 yksi osakkasista anoi kuivuneiden vesijättömaiden jakamista. Vaikka jako mitattiin, kumosi senaatin talousosasto maaherran päätöksen vuonna 1845 eikä jakoa pantu toimeen. Alkuperäinen sopimus vaati, että järven olisi kuivuttava kokonaan, jotta jako olisi voitu tehdä.[2]
Uudet riidat kuivatuksen velvollisuuksien laiminlyönneistä vietiin käräjäoikeuteen vuonna 1853 ja edelleen taas vuonna 1854. Näiden seurauksena järjestettiin vuonna 1855 kuivatusalueella katselmus, jotta vallitseva tilanne selviäisi. Vuonna 1873 maaherra määrää maanmittarin jakamaan vesijätön maat osakkaille, mutta koska osa alueista eivät olleet vieläkään kuivuneet, ei jakoa pantu toimeen. Kuivattamiseen ryhtyneet viljelijät eivät koskaan saaneet hankkeesta uutta maata eikä liioin saanut seuraavakaan sukupolvi. Vesijättömailta niitettiin vain heinää, jonka tuotto oli kuitenkin heikkoa. Hanke valmistui vasta 1930-luvulla ja maajako päästiin vihdoin toteuttamaan noin 120 vuotta aloittamisen jälkeen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Louekari, Sami: Hyödyn politiikka - Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoria 1720−1850. Väitöskirja. Turku: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-951-29-5472-8. verkkoversio (pdf).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pyntösjärvenaukee, Pori (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d Louekari, Sami: Hyödyn politiikka, 2013, s.240−245
- ↑ a b c Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050699.jpg), 1855-56
- ↑ a b c d Louekari, Sami: Hyödyn politiikka (G. J. Elghin katselmuskartta vuodelta 1814), 2013, s.234
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050698.jpg), 1855-56
- ↑ Kalmbergin kartasto: R III : List 11, suoraan: kartalle, 1855-56
- ↑ a b Louekari, Sami: Hyödyn politiikka (I. Tillbergin kartta vuodelta 1806), 2013, s.232
- ↑ a b c Louekari, Sami: Hyödyn politiikka, 2013, s.231−240
- ↑ Louekari, Sami: Hyödyn politiikka (Wahlroosin kartta vuodelta 1855), 2013, s.242
- ↑ Hansson, Hans: Pitäjän kartasto Ulvila, , suoraan karttalle,1600-luku
- ↑ Åhman, Jean: Ruosniemi; Isojako (N:t 1-10) 1773-1792 (A84:10/2). 2. kartanosa. (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Pori) Kansallisarkisto. Kartan verkkoversio Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 12.4.2016)
- ↑ Åhman, Jean: Ruosniemi; Isojako (N:t 1-10) 1773-1792 (A84:10/3). 3. kartanosa. (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Pori) Kansallisarkisto. Kartan verkkoversio Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 12.4.2016)
- ↑ Åhman, Johan & Tillberg, Isacc: Söörmarkku; N:t 1, 2, 3, 6 ja 9 (entinen Överby): isojako (myös halottu 1:1-4 ja 6:1-2) 1780-1793 (A73:9/4). 1. kartanosa. (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Noormarkku) Kansallisarkisto. Kartan verkkoversio Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 12.4.2016)
- ↑ Åhman, Johan & Tillberg, Isacc: Söörmarkku; N:t 1, 2, 3, 6 ja 9 (entinen Överby): isojako (myös halottu 1:1-4 ja 6:1-2) 1780-1793 (A73:9/10). 4. kartanosa. (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Noormarkku) Kansallisarkisto. Kartan verkkoversio Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 12.4.2016)
- ↑ Senaatin kartasto 1:21 000. [Noormarkku] (XX 14). (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma)) Kansallisarkisto. Kartan verkkoversio Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (jpg) (viitattu 12.4.2016)
