Kiinan–Intian sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinan–Intian sota
Kiinan ja Intian itäinen raja-alue, joka oli vuonna 1962 kiinan-Intian sodan syy.
Kiinan ja Intian itäinen raja-alue, joka oli vuonna 1962 kiinan-Intian sodan syy.
Päivämäärä:

20. lokakuuta-21. marraskuuta 1962

Paikka:

Aksai Chin, Arunachal Pradesh

Lopputulos:

Kiinan sotilaallinen voitto

Osapuolet

Kiina

Intia

Komentajat

Kiinan lippuLin Biao

Intian lippuPran Nath Thapar

Vahvuudet

80 000

10 000-12 000

Tappiot

722 kuolleitta
1697 haavoittuneita

1 383 kuolleita
1 047 haavoittuneita
1 696 kadoksissa
3 968 sotavankia

Kiinan–Intian sota joka tunnetaan myös KiinanIntian rajaselkkauksena käytiin 20. lokakuuta – 20. marraskuuta vuonna 1962 Kiinan ja Intian välillä. Pienempiä rajakahakoita oli ollut jo aiemminkin. Sota syttyi, koska Kiina ja Intia kiistelivät Intian itärajasta.

Kiinan-Intian sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sota syttyi Intian itärajalle olevan Arunachal Pradeshin eli Kiinan mielestä "Etelä-Tiibetin" takia. Toisaalta Intia laajensi selkkausta koskemaan Etelä-Xinjiangin eli Intian mielestä Aksai Chinin alueen. Tätä halkoi tärkeä valtatie G219, josta Kiina ei voinut luopua. Taistelut levisisivät myös Intian pohjoisrajalle Kashmirin seuduille. Sodasta käytetään Kiinassa nimeä Zhōng-Yìn Biānjìng Zhànzhēng ja Intiassa hindiksi भारत-चीन युद्ध, Bhārat-Chīn Yuddh.

Tapahtumat olivat alkaneet liukua kohti sotaa viimeistään kevättalvella vuonna 1962, jolloin Intia ilmoitti voivansa käydä sotaa Kiinan kanssa. Intia vastusti Tiibetin miehitystä. Se halusi myös parantaa suhteitaan länteen Goan kaappauksen jälkeen. Kiina hyökkäsi ensin suurella voimalla, koska poliittisiin tuloksiin rajakysymyksistä ei päästy. Kiinan ja Intian rajalla käytiin kuolemaan johtaneita kahakoita ja tehtiin muita sotilasoperaatioita jo kesäkuussa. Ensimmäinen merkittävä sotatoimi oli intialaisen joukko-osaston tunkeutuminen Kiinaan.

Kiina hyökkäsi Intiaan 20. lokakuuta 1962. Kiinan ensimmäinen iso operaatio 20. lokakuuta oli Namka Chu -joen ylitys. Se sujui loistavasti, intialaiset eivät olleet varautuneet siihen, että kiinalaiset kykenisivät ylittämään joen siltojen ulkopuolelta. Kiina siirsi joukkonsa yön turvin kahlaten joen yli Intian selustaan, katkoi puhelinlinjat ja ajoi hyökkäykseltä säästyneet intialaiset puolustajat pakoon.

Intian joukot olivat siellä alivoimaisia. Sotaa käytiin myös läntisellä rintamalla Kashmirin pohjoisosissa, josta kiinalaiset valtasivat pienen osan. Intia ei kyennyt millään rintamalla pysäyttämään Kiinan joukkojen voimakasta etenemistä. Kiinalla oli joukkoylivoima ja hyvä aseistus, ja he pärjäsivät paremmin korkeassa vuoristossa kuin intialaiset[1]. Kiina tarjosi neuvotteluja jo 24. lokakuuta sodan pysäyttämiseksi, mihin Intia ei suostunut. Intian joukot taistelivat joillain alueilla sitkeästi ja tekivät joskus onnistuneita vastahyökkäyksiäkin. Itäisellä rintamalla ainakin osa Intian joukoista ajautui pakokauhuun 17. marraskuuta. Kiina pysäytti menestyneen hyökkäyksensä tulitaukoon 20. marraskuuta 1962. Neuvostoliitto asettui kriisissä Kiinan puolelle, vaikka Neuvostoliiton ja Kiinan välit olivatkin silloin huonot. Sodassa kuoli muutamia tuhansia enemmän intialaisia kuin kiinalaisia. Intialaiset järjestivät tappionsa takia armeijaansa uudelleen sodan loputtua.

Kriittinen intialainen aikakauslehti Tehelka kirjoittaa sodan 50 vuotismuistoksi lokakuussa 2012 tällä tapaa http://tehelka.com/story_main54.asp?filename=Ne131012Coverstory.asp

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]