Ketunlieko
Sivulta puuttuu 
| Ketunlieko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Huperzia selago (L.) Bernh. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Ketunlieko Wikispeciesissä |
Ketunlieko eli havuketunlieko (Huperzia selago, aikaisemmin Lycopodium selago) on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Ketunlieon versosto on pysty. Pieninä kimppuina olevat tiheälehtiset varret kasvavat 5–20 cm korkeiksi. Pienet alla senttimetrin pituiset neulasmaiset, litteät ja talvehtivat lehdet ovat varressa lähes kierteisesti. Neulasmaiset itiölehdet ovat vuosiverson yläosassa ja ne muistuttavat suuresti itiöpesäkkeettömiä lehtiä. Huomaamattomat kellertävät itiöpesäkkeet piilevät itiölehtien hangassa. Ketulieko kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on maansisäinen, mukulamainen ja lehtivihreätön.[1][2]
Suomessa ketulieosta tavataan kahta alalajia: metsäketunlieko (ssp. selago) ja pohjanketunlieko (ssp. arctica). Metsäketunlieko on itusilmuton tai vain niukasti itusilmuinen, lehdet ovat tummanvihreitä ja sivulle tai yläviistoon harittavia. Pohjanketunlieolla on aina itusilmuja ja sen lendet ovat väriltään vaaleamman vihreitä ja ne ovat tiiviisti varren myötäisiä.[1] Alalajien välimuodot ovat yleisiä.[3]
Lähilajeista ketunlieon voi sekoittaa hieman samanlaiseen riidenliekoon (Lycopodium annotinum).[4]
[muokkaa] Levinneisyys
Ketunliekoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopassa lajin päälevinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta Itä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan, ja edelleen Pohjois-Balkanilta Venäjälle ja Pohjoismaihin. Lajia tavataan myös laajalla alueella Siperiassa sekä Pohjois-Amerikan pohjois- ja itäosissa.[4] Suomessa ketunliekoa tavataan koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Lapissa.[5] Alalajeista metsäketunlieko on yleisempi Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjanketunlieko Pohjois-Suomessa.[1]
[muokkaa] Elinympäristö
Ketuliekoa tavataan kosteissa ja yleensä rehevissä metsissä, kuten tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä sekä kangas- ja lehtokorvissa. Sitä kasvaa myös lettosoilla, tihkupinnoilla, suo-ojien reunamilla, puronvarsilla, rannoilla, kosteissa kallionkoloissa ja -seinämillä.[1]
[muokkaa] Käyttö
Ketunlieon keitinvettä on aikaisemmin käytetty syöpäläisten karkoittamiseen kotieläimistä.[4] Myrkyllistä kasvia on käytetty aikaisemmin myös voimakkaasti ulostuttavana ja oksennuttavana rohtona.[6]
[muokkaa] Lähteet
- Halkka, Antti ym.: Kotimaan luonto-opas, s. 15. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19804-8. </ref>
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
[muokkaa] Viiteet
- ↑ a b c d Retkailykasvio 1998, s. 35.
- ↑ Kotimaan luonto-opas 1994, s. 15.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 148.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Lopplummer (ruots.) Viitattu 28.8.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Havuketunlieon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2011.
- ↑ Henriette's Herbal Homepage Viitattu 28.8.2011.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2010: Havuketunlieon levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Ketunlieko (Huperzia selago)
- Nettikasvio: Ketunlieko (Huperzia selago)
- Den virtuella floran: Ketunlieko (Huperzia selago) (ruotsiksi)
- ITIS: Huperzia selago (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Huperzia selago (englanniksi)
- Flora of North America: Huperzia selago (englanniksi)
