Keräkurmitsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keräkurmitsa
Charadrius morinellus male.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurmitsat Charadriidae
Suku: Tyllit Charadrius
Laji: morinellus
Kaksiosainen nimi
Charadrius morinellus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Charadrius morinellus distr..png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keräkurmitsa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keräkurmitsa Commonsissa

Keräkurmitsa (Charadrius morinellus) on pienikokoinen kahlaajalintu. Lajin nimesi ja kuvaili Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keräkurmitsan rinta ja kylki ovat kuparinruskeita, selkäpuoli suklaanruskea. Leuan alla on selvä valkea nauha, alaperä on valkoinen. Mahanalus on musta. Jalat ovat keltaiset ja lyhyt nokka musta. Pituus on 20–26 senttimetriä, siipien kärkiväli 45–65 senttimetriä ja paino 85–140 grammaa.

Vanhin Suomesta löydetty rengastettu keräkurmitsa on ollut yli 8 vuotta vanha.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keräkurmitsa pesii tuntureilla Pohjois-Norjasta Itä-Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä sekä vuoristoalueilla, kuten Alpeilla ja Skotlannin ylämaalla. Muualla Suomessa sitä tavataan muuttomatkoillaan. Suomessa pesii tuntureilla noin 2 000 paria. Euroopassa pesimäkanta on 18 000 – 40 000 paria. Maailman populaation suuruus on 49 000–210 000 yksilöä. Talvehtii Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä Marokosta Iraniin.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimäaikana keräkurmitsat pysyvät avotuntureissa, muuttomatkoillaan ne viihtyvät ruohikkoisilla mailla kuten niityillä, laitumilla ja viljapelloilla, talvehtimisalueet ovat arolla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charadrius morinellus

Keräkurmitsa tekee pesänsä painanteeseen paljaalle maalle, ja munii siihen 3 munaa. Kumpikin puoliso hautoo noin 3½ viikkoa, koiras aktiivisemmin. Poikaset ovat pesäpakoisia. Koiras yksin huolehtii niistä, ja ne ovat lentokykyisiä 4 viikon ikäisinä.

Hautovaa keräkurmitsaa on vaikeata havaita, sillä sen suojaväritys on tehokas ja pakoetäisyys minimaalinen: Se lähtee pakoon usein vasta jalan alta. Hautovaa lintua on usein mahdollista jopa kosketella sen siitä erityisesti häiriintymättä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keräkurmitsat syövät hyönteisiä ja pieniä selkärangattomia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Eudromias morinellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  2. Ikäennätykset Luonnontietellisen keskusmuseon Rengastustoimisto. Viitattu 24.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]