Kenttätykistörykmentti 3 (1918–1939)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kenttätykistörykmentti 3
Toiminnassa 1919–1939
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Kenttätykistö
Marssi H. Klemetti: Vanha kansanmarssi
H. Klemetti: Vilppulan urhojen muistolle vuodesta 1937[1]
Vuosipäivät 4. tammikuuta
28. tammikuuta vuodesta 1928 alkaen[1]

Kenttätykistörykmentti 3 (KTR 3) oli Suomen armeijan tykistöyhtymä, joka perustettiin sisällissodan päätyttyä vuonna 1918 ja lakkautettiin talvisodan alettua.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan päätyttyä kaikki tykistöjoukot siirrettiin Lappeenrantaan 21. toukokuuta 1918 annetulla Päämajan käskyllä, jonka ulkopuolelle jäi Karjalan kannakselle ryhmitetty jääkäritykistöprikaati, joka hajotettiin armeijakäskyllä numero 20/19.7.1918. Jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg ja Saksan Itämeren divisioonan tykistökomentaja majuri Hans Butz järjestivät Suomen tykistökoulussa Lappeenrannassa tykistöjoukot uudelleen.[2]

Armeija jaettiin kolmeen divisioonaan armeijakäskyllä N:o 1/8.6.1918, jossa ensimmäisen kerran mainitaan 3. divisioonaan liitetty tykistörykmentti N:o 3. Ylipäällikkö käski 19. lokakuuta everstiluutnantti Lauri Malmbergin muodostamaan Hämeen kenttätykistörykmentti N:o 1:n luovuttamasta henkilöstöstä kenttätykistörykmentti 3:n esikunnan, joka oli kuitenkin toistaiseksi tykistön tarkastajan esikuntana majuri Laporten käytössä. Suomen tykistökoulun lakkautettiin 31. lokakuuta ja sen tehtävät koulutuksen johtamisesta siirrettiin tykistön tarkastajan esikunnalle, joka sai myös tehtäväkseen hevosten ja ajoneuvojen varaamisen koko aselajille, liikekannallepanoharjoitusten johtamisen ja rauhanajan määrävahvuuksien suunnittelun.[3]

Hämeen kenttätykistörykmentti N:o 1 siirtyi Tuusulaan 21. marraskuuta lukuun ottamatta II patteristoa, joka jäi Lappeenrantaan. Patteriston talousvastuu oli siirretty kenttätykistörykmentti 3:n esikunnalle. Sotaministeriö antoi käskyn N:o 17/19 Y.1, jolla erotettiin Lappeenrannassa ollut II patteristo rykmentistään ja määrättiin se ryngoksi muodostettavalle kenttätykistörykmentti 3:lle. Saksalaisten poistuessa Suomesta poistui maasta myös patteriston komentajana ollut majuri Sievert ja sama Sotaministeriön käsky määräsi patteriston komentajan toimimaan rykmentin komentajana.[4]

Jääkäriluutnantti Räsänen antoi rykmentin ensimmäisen päiväkäskyn 10. tammikuuta 1919. Siinä patteriston nimeksi tulöi kenttätykistörykmentti 3:n I patteristo ja patterit numeroitiin vastaavasti uudelleen. Nyt muodostui ongelma kahden kenttätykistörykmentin samanaikaisesta olemassaolosta eli tykistön tarkastajan käytössä oleva esikunta, joka oli julkaissut ensimmäisen kenttätykistörykmentti 3:n päiväkäskyn jo 8. joulukuuta 1918.selvennä[5]

Tykistön tarkastajan esikunnan tehtävät olivat kuitenkin käytännössä loppuneet saksalaisten poistuttua maasta. Esikuntapäällikköinä olivat Laporten jälkeen majuri Schilling ja kapteeni K. E. Lundqvist. Tilanne selkiytyi, kun eversti Woldemar Stjerncreutz määrättiin 27. tammikuuta 1919 rykmentin komentajaksi ja aiemmin perustettu esikunta liitettiin patteriin.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistöupseerikokelaskurssi N:o 2:lta siirrettiin rykmenttiin yhdeksän upseeria ja 52 miehistöön kuuluvaa. Rykmentti vastaanotti ensimmäiset alokkaansa 24.–26. huhtikuuta 1919. Saapumiserän vahvuus oli niin suuri, että rykmenttiin muodostettiin kolme patteristoa ja jokaiseen niistä kolme patteria. Tykkeinä alkuperäisen patteriston 1. ja 3. patterilla oli ollut 76 K 02 -kenttäkanuunat ja 2. patterilla Schneiderin 122 H 10 -haupitsit. Patterit uudelleennumeroitiin keväällä 1920. Kaksi ensimmäistä patteria olivat kanuunapattereita ja kolmas haupitsipatteri.[7]

Rykmentti muutettiin nelipatteristoiseksi 13. tammikuuta 1921, minkä jälkeen kussakin patteristossa oli vain kaksi patteria. Patteriston ensimmäisen patterin piti olla kanuuna- ja toisen haupitsipatteri, mutta haupitsikaluston riittämättömyyden vuoksi IV patteristossa molemmat patterit olivat kanuunapattereita. Seuraava muutos tehtiin 16. toukokuuta 1926 lakkautettaessa IV patteristo, jolloin vain henkilökunnan vakanssit säilytettiin ja kaikki muu jaettiin muihin patteristoihin. Samalla lakkautettiin rykmentin soittokunta.[8]

Rykmentin patteristoista I ja II olivat Riihimäellä ja III Mikkelissä. Rykmenttiin perustettiin 15. kesäkuuta 1928 I viesti- ja mittausosasto Riihimäellä ja II viesti- ja mittausosasto Mikkelissä. III patteristo hajotettiin 17. elokuuta, minkä jälkeen rykmenttiin kuului kaksi kolmipatterista patteristoa. Todellisuudessa lakkautettiin II patteristo ja III patteristo nimettiin uudeksi II patteristoksi.[9]

Tammikuussa 1932 rykmentistä lakkautettiin 6. patteri ja heinäkuussa 1933 lakkautettiin Mikkelissä sijainnut II patteristo. Tämän jälkeen rykmentissä oli esikunnan lisäksi vain nelipatterinen (1., 2., 3. ja viestipatteri) patteristo ja reservinaliupseerikoulu. Vuonna 1934 rykmenttiin perustettiin soittokunta. Hajotetun II patteriston 4. patterista muodostettiin runko ratsastavalle patterille ja viesti- ja mittausosastot yhdistettiin muodostettaessa viestipatteriksi. Kalustona 1. ja 2. patterilla 76 K 02 -kanuunat ja 3. patterilla 122 H 10 -haupitsit. Reservialiupseerikoululla oli lisäksi 27. maaliskuuta 1935 alkaen koulutuskäytössä neljä 76 K 02 -kanuunaa.[10]

Talvisodan suojajoukkojen perustamisesta annettiin käskyt 5.–6. lokakuuta 1939. Rykmenttiä käskettiin perustaa 3. prikaatin patteristo ja siirtyä 8. lokakuuta mennessä suojajoukkokokoonpanossa Karjalan kannakselle.[11]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rykmentin komentajina olivat:[12][13]

I patteriston komentajat:[14]

  • jääkäriluutnantti Veikko Räsänen 1919–1924
  • majuri Gabriel af Forselles 1924–1928
  • majuri Sulo Malm 1928–1933
  • majuri Arthur Rafael Harvo 1933–1939

II patteriston komentajat:[14]

  • majuri Karl E. Lundqvist 1918–1924
  • kapteeni Toivo I. Laukola 1924–1928
  • majuri Frans Helminen 1928–1929

III patteriston komentajat:[14]

IV patteriston komentajat:[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurme, A. luutnantti: Kenttätykistörykmentti 3:n vaiheita 1918–1938. Riihimäki: Kenttätykistörykmentti 3, 1938.
  • toimituskunta: Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin 1918–1958. Lappeenranta: Karjalan tykistörykmentti, 1961.
  • toimituskunta: KTR1. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto, 1938.
  • toimituskunta: Talvisodan historia 1. Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08715-7.
  • Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia, osa I. Helsinki: Suomen Kenttätykistön säätiö, 1989. ISBN 952-90082-0-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Paulaharju 1989 s. 393
  2. ↑ KTR1 s. 8
  3. ↑ Hurme 1938 s. 25–28
  4. ↑ Hurme 1938 s. 28–29
  5. ↑ Hurme 1938 s. 29
  6. ↑ Hurme 1938 s. 30
  7. ↑ Hurme 1938 s. 30–31
  8. ↑ Hurme 1938 s. 33–34
  9. ↑ Hurme 1938 s. 34–35
  10. ↑ Hurme 1938 s. 35–36
  11. ↑ Talvisodan historia osa 1 s. 98–99
  12. ↑ Paulaharju 1989 s. 382
  13. ↑ Hurme 1938 s. 95
  14. ↑ a b c d Paulaharju 1989 s. 383
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kenttätykistörykmentti_3_(1918–1939)&oldid=21193076”