Kansallinen rintama (DDR)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansallinen rintama (saks. Nationale Front, vuoteen 1973 Nationale Front des Demokratischen Deutschlands, ”Demokraattisen Saksan kansallinen rintama”) oli Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) toiminut puolueiden ja muiden ”joukko-organisaatioiden” muodostama järjestö.

Kansallinen rintama muodostettiin toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton Saksan miehitysvyöhykkeellä. Sen tarkoituksena oli koota maahan muodostetut ”antifasistiset ja demokraattiset” puolueet ja muut järjestöt yhdeksi järjestöksi ja ohjata niiden työtä sosialistisen yhteiskunnan rakentamisessa. Vastaavanlaisia ”kansanrintamajärjestöjä” perustettiin myös muihin itäisen Euroopan kansandemokratioihin. Käytännössä DDR:n kansallinen rintama oli täysin maata hallitsevan Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen johtama.

Kansallisen rintaman juuret ulottuvat vuoteen 1945, jolloin Neuvostoliitossa toimineet antifasistiset vastarintajärjestöt perustivat tulevan Saksan poliittisen elämän järjestämiseksi niin kutsutun Antifasistisen blokin eli Antifa-blokin (joka tunnettiin myös nimellä Demokraattinen blokki). Koska Neuvostoliitto edellytti miehitysalueellaan toimivilta puolueilta niiden olevan ”antifasistisia ja demokraattisia”, niiden edellytettiin myös toimivan Antifa-blokin yhteydessä.

Kun Saksan demokraattinen tasavalta perustettiin vuonna 1949, Antifa-blokki sai virallisen aseman. Sen nimi muutettiin ”Demokraattisen Saksan kansalliseksi rintamaksi”, ja kaikkien DDR:ssä toimivien puolueiden edellytettiin kuuluvan siihen. Myös eräät valtiossa toimivat joukko-organisaatiot, kuten Nuorisoliitto, Naisliitto, Ammattiyhdistysten keskusliitto ja Kulttuuriliitto, hyväksyttiin kansalliseen rintamaan. Täten kansallinen rintama muodosti erilaisten yhteiskunnallisten vaikuttajatahojen yhteistyöfoorumin. Samalla se kontrolloi pitkälti poliittista ja yhteiskunnallista kehitystä DDR:ssä.

Alussa Kansallisen rintaman tehtäväksi miellettiin myös Saksojen yhdistymisen valmistelu neuvostoliittolaisen mallin mukaan. Suurin osa joukkoliikkeistä ja puolueista mielsi itsensä ensin yleissaksalaisiksi. Vuodesta 1968, jolloin DDR:n kansallisuuspolitiikka alkoi korostaa valtion roolia omana ”sosialistisena saksalaisena kansakuntanaan”, myös Kansallisen rintaman rooli muuttui. Nyt sen tehtäväksi miellettiin nimenomaan sosialismin rakentaminen yhden valtion alueella ja DDR:n kansallisen identiteetin vahvistaminen.

DDR:n kansalliseen rintamaan kuuluivat maassa toimivat puolueet:

sekä maassa toimivista ”joukkojärjestöistä” Kansankamarissa edustetut:

Kansalliseen rintamaan kuului myös joukko joukkojärjestöjä, jotka eivät lähettäneet edustajiaan Kansankamariin. Tällaisia olivat:

Lisäksi seuraavat pienemmät järjestöt ja liitot kuuluivat Kansalliseen rintamaan:

Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen lisäksi Kansalliseen rintamaan kuuluvia puolueita – muita ei DDR:ssä ollutkaan – kutsuttiin myös ”blokkipuolueiksi” (Blockpartei).

Vaaleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain kansalliseen rintamaan kuuluvat järjestöt ja puolueet saivat asettaa ehdokkaita DDR:n parlamentin, Kansankamarin, vaaleissa. Kansankamarin koostumus ei kuitenkaan muodostunut vapaiden vaalien tuloksena, vaan se oli ennalta määrätty DDR:n vaalilaissa, joka määritteli parlamentissa edustettujen puolueiden edustajamäärät ja valtasuhteet. Kansallisen rintaman tehtäväksi jäi ehdokaslistojen laatiminen paikallisissa vaalikokouksissa. Vaalikokoukset olivat varsinaista vaalia tärkeämmät, koska niissä käytännössä määrättiin tulevan Kansankamarin koostumus. Paikallisissa kokouksissa, joihin ottivat osaa kansallisen rintaman eri puolueiden ja järjestöjen edustajat, ehdokkaista keskusteltiin. Yleensä Kansallisen rintaman esityksen hyväksyttiin keskusteluitta, mutta joskus ehdokkaista väiteltiin ja joitakin jopa vaihdettiin.

Kansallisen rintaman vaalikokousten päätösten pohjalta laadittiin niin kutsutut yhtenäislistat (Einheitslisten), joissa oli tarkalleen niin monta ehdokasta kuin kustakin vaalipiiristä valittiin. Varsinaisena vaalipäivänä äänioikeutetut saattoivat vain hyväksyä tai hylätä heille esitetyn yhtenäislistan, yksittäisten ehdokkaitten välillä ei voinut valita.

Muut tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalien organisoimisen lisäksi Kansallinen rintama vastasi monenlaisesta sosiaalisesta työstä DDR:n alueella. Järjestö jakautui noin 17 000 yksikköön, joita kutsuttiin ”valiokunniksi” (Ausschüsse). Ne toimivat yhteiskunnan eri tasoilla, valtakunnallisten valiokuntien lisäksi oli samanlaisia ryhmittymiä myös piirikunta- ja piiritasolla, kunnallisesti sekä kaupunginosissa ja kylissä. Kansallisen rintaman valiokunnissa työskenteli noin 300 000 vapaaehtoistyöntekijää.

Kansallisen rintaman valiokunnat järjestivät erityisesti paikallistasolla monenlaisia toimintoja. Ne vastasivat yhdessä kaupungin- ja kunnallisneuvostojen kanssa järjestyksenpidosta ja puhtaanapidosta omilla alueillaan. Kansallisen rintaman aktiivit järjestivät esimerkiksi kierrätystavaroiden keräystä ja jätehuoltoa sekä järjestelivät erilaisia kaupunginosa- ja korttelijuhlia. Myös vapaa-ajanviettomahdollisuuksia järjesteltiin Kansallisen rintaman välityksellä. Valiokuntien tehtävänä oli myös puutteenalaisten kansalaisten avustaminen sekä kansalaisten aktivointi erilaisiin tapahtumiin.

Kansallinen rintama järjesti myös kunnallisia kilpailuja asuinalueiden ja kortteleiden siisteydestä otsikolla ”Kaupunkimme ja kuntamme kauniimmiksi – tule mukaan!” (”Schöner unsere Städte und Gemeinden – Mach mit!”) sekä myönsi ”Kultainen talonnumero” (”Goldene Hausnummer”) -ansiomerkkejä esimerkillisen hyvin hoidetuilla taloille ja puutarhoille. Kunniamerkintöjen lisäksi esimerkilliset kaupunginosat ja korttelit voivat saada myös tunnustuspalkintoja, esimerkiksi ”Kansallisen rintaman ansioneulan”, jota jaettiin pronssisena, hopeisena ja kultaisena.

Kansallisen rintaman sosiaalisen työn tarkoituksena oli tavoittaa sellaisia kansalaisia, jotka eivät kuuluneet puolueisiin tai joukkojärjestöihin. Heidät haluttiin saada osallisiksi sosialistisen yhteiskunnan tuottamista eduista ja samalla lisätä heidän lojaalisuuttaan valtiolle. Tehdyn työn tavoitteet olivat siis pitkälti ideologiset.

Johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisen rintaman johdossa oli kansallisneuvosto, jota johtivat presidentti ja pääsihteeri. Kansallisen rintaman kansallisneuvoston presidentteinä toimivat:

  • Professori Erich Correns (1950–1981; kuoli virassa)
  • Professori Lothar Kolditz (1981–1990)