John Alldis
John Trevor Alldis (10. elokuuta 1929 Ilford – 20. joulukuuta 2010) oli brittiläinen kuoronjohtaja ja kapellimestari. Hän tuli tunnetuksi muun muassa toiminnastaan John Alldis -kuoron johdossa.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alldis opiskeli Felstedin koulussa, Essexissä, ja pääsi kansalaispalveluksen jälkeen kuorostipendillä Cambridgen yliopiston King’s Collegeen, jossa häntä opetti Boris Ord. Alldis itse opetti vuosikymmenen ajan Guildford Schoolissa ja toimi musiikkijohtajana Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, Kensingtonissa, kunnes perusti kuoronsa eräiden johtavien nykysäveltäjien tuella.[1]
Oma kuoro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleiseen tietoisuuteen 16-jäseninen John Alldis -kuoro tuli vuonna 1962 Alexander Goehrin A Little Cantata of Proverbs -teoksen kantaesityksellä. Nykyteoksia esitettiin myös yhdessä vanhan ohjelmiston rinnalla; toukokuun 1962 konsertissa Holy Trinity Churchissa esityksen ohjelmaan kuului Giovanni Pierluigi da Palestrinan musiikkia ja Malcolm Williamsonin Symphony for Voices -teos viiteen James McAuleyn runoon. Vuonna 1967 seurasi Edinburghin kansainvälisellä festivaalilla Igor Stravinskyn Requiem Canticlesin kantaesitys, jota varten kuoro harjoitteli Alldisin johdolla. Esityksen kuitenkin johti Pierre Boulez. Vuonna 1981 Alldisin kuoro kantaesitti Harrison Birtwistlen madrigaalin On the Sheer Threshold of the Night Bathin musiikkifestivaalilla.[1]
Alldis teki kuoroineen yhteistyötä myös klassisen musiikin ulkopuolella Pink Floydin ja Duke Ellingtonin kanssa: Pink Floyd tarvitsi kuoroa Atom Heart Mother -albumia varten vuonna 1970, ja lokakuussa 1973 Westminster Abbeyssa kuoro osallistui Ellingtonin viimeisen levytyksen, Sacred Concertin tekemiseen.[1]
Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alldis johti Guildhall School of Musicin kuoroa 1960-luvun puolestavälistä vuoteen 1979. Lontoon sinfoniaorkesteri kääntyi Alldisin puoleen vuonna 1966, ja tämä perusti orkesterin yhteyteen pysyvän kuoron. Alldis myös laati pantomiimimusiikkia ja johti orkesteria muun muassa vierailijana Manchesterin Halléssa.[1]
Vuonna 1979 Alldis siirtyi Lontoon filharmonisen kuoron johtoon Frederic Jacksonin seuraajaksi. Vuosina 1971–1977 Alldis johti Tanskan radion kuoroa, vuosina 1978–1987 Kansasissa American Choral Symposiumia, vuosina 1989–1990 Israelissa Cameran Singersiä ja vuosina 1985–1998 Alankomaiden kamarikuoroa. Ranskassa Alldis perusti Groupe vocal de Francen, jonka johtajana toimi vuosina 1979–1983. Hän pääsi tekemään yhteistyötä muiden muassa Olivier Messiaenin ja Pierre Boulez'n kanssa.[1]
1990-luvulla Alldis työskenteli Japanissa ja Kiinassa, joista jälkimmäisessä hän johti yhden maan ensimmäisistä Messias-oratorion esityksistä. Wimbledonin sinfoniaorkesteria Alldis johti vuodesta 1971, kunnes sai aivoverenkiertohäiriön vuonna 2004.[1]
Palkinnot ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alldis sai kuorotyöstään Grammy-ehdokkuudet vuonna 1974 Adrian Boultin ja vuonna 1978 Georg Soltin kanssa. Vuonna 1994 hänestä tehtiin Ordre des Arts et des Lettres'n ritari.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alldis meni vuonna 1960 naimisiin viulisti Ursula Masonin kanssa. Mason jäi leskeksi Alldisin kuollessa 81-vuotiaana keuhkokuumeeseen[2], ja häntä jäi kaipaamaan myös kaksi poikaa, joista toinen, Dominic, on jazzmuusikko.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
