Malcolm Williamson
Malcolm Benjamin Graham Christopher Williamson AO CBE (21. marraskuuta 1931 Sydney – 2. maaliskuuta 2003 Cambridge) oli brittiläinen säveltäjä.[1]
Williamson syntyi Sydneyssä anglikaanipapin poikana. Hän opiskeli sävellystä ja käyrätorvensoittoa Sydneyn musiikkikonservatoriossa. Hänen opettajiensa joukossa oli Eugene Goossens. Vuonna 1950 hän muutti Lontooseen, ja vuodesta 1953 hänen opettajinaan toimivat Elisabeth Lutyens ja Erwin Stein. Ensimmäisen suuren menestyksensä hän saavutti ensimmäisellä pianokonsertollaan, jonka kantaesitti Clive Lythgoe vuoden 1958 Cheltenhamin festivaalilla. Williamson oli noina aikoina tuottelias, sai monia tilauksia ja esitti usein omia teoksiaan sekä uruilla että pianolla.[1] Benjamin Britten sekä Adrian Boult ystävystyivät hänen kanssaan ja tukivat hänen työtään. Williamsonin keskeisiin töihin 1950-luvulta kuuluu myös hänen ensimmäinen sinfoniansa, Elevamini, jossa yhdistyvät monipuolisesti vaikutteet sarjallisuudesta, Igor Stravinskyn ja Olivier Messiaenin musiikista sekä brittiläisistä perinteistä. Kevyempää tyyliä ilmentävät pianokonsertot nro 1 ja 2 (1960). Kaikkiaan tuotantoon kuuluu seitsemän sinfoniaa ja seitsemän konserttoa.[2]
Vuodelta 1963 on Williamsonin kolminäytöksinen ooppera Our Man in Havana Sidney Gilliatin librettoon Graham Greenen Miehemme Havannassa -romaanin pohjalta.[3] 1970-luvun teosten joukossa on Hammarskjöld Portrait (1974) sopraanolle ja jousille. Teoksen kantaesitti Promsissa Elisabeth Söderström vuonna 1974.[2]
Arthur Blissin kuoltua vuonna 1975 Williamson valittiin ensimmäisenä ei-brittinä Master of the Queen's Musicin asemaan, jossa hän toimi loppuelämänsä ajan. Williamson sävelsi useita teoksia hovikäyttöön; näihin kuuluivat Mass of Christ the King (1978) ja Lament in Memory of Lord Mountbatten of Burma (1980). Viimeisten noin kahdenkymmenen elinvuotensa aikana Williamson oli vähemmän tuottelias hovimusiikin säveltäjänä, vaikkei koskaan täysin menettänyt kiinnostustaan aiheeseen. Hän kärsi lopulta aivoverenkiertohäiriöistä, joiden takia päätyi pyörätuoliin. Hän vietti viimeiset elinkuukautensa sairaalassa. Hänen raportoitiin laajalti kärsineen myös alkoholiongelmasta.[1]
Williamson oli vuodesta 1960 1970-luvulle naimisissa yhdysvaltalaisen Dolores "Dolly" Danielin kanssa. Pariskunnalle syntyi poika ja kaksi tytärtä. Williamson oli vuodesta 1952 katolilainen. Hänellä oli biseksuaalinen suhde-elämä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Malcolm Williamson (Arkistoitu – Internet Archive) Chandos Records
- ↑ a b Malcolm Williamson Boosey & Hawkes
- ↑ Our Man in Havana Review: swaying and singing with élan The Sydney Morning Herald
| ||||||||||||||||||||||
