Janne Ojala (toimittaja)
Johan Adolf (Janne) Ojala (5. marraskuuta 1876 Vaasa – 1. toukokuuta 1918 Tuulos) oli suomalainen toimittaja ja kirjaltaja. Hän työskenteli Turussa ilmestyneen ruotsinkielisen Arbetet-työväenlehden ensimmäisenä päätoimittajana vuonna 1909 ja kirjoitti myöhemmin lehteen kuolemaansa saakka. Turun ruotsalaisessa työväenyhdistyksessa (ÅSAF) vaikuttanut Ojala oli näkemyksiltaan radikaali ja vallankumouksellinen anarkosyndikalisti, joka tunnettiin kansanomaisista ja valittesevia näkemyksiä kyseenalaistavista kirjoituksistaan. Ojala jäi sisällissodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi ja teloitettiin.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaasassa syntynyt Ojala muuttti vuonna 1889 perheensä mukana Hankoon, jossa hän hankki latojan ammatin. Ojala työskenteli eri puolilla maata ja oli myös neljä vuotta kirjaltajana Tukholmassa. Asepalveluksensa jälkeen hän työskenteli Turussa Sosialistin kirjapainossa ja eteni sen apulaisfaktoriksi. Ojalasta sanotaan tulleen sosialisti ja antimilitaristi asevelvollisuusaikanaan, mutta todennäköisesti hän omaksui anarkosyndikalismin jo Tukholmassa.[1][3]
Suurlakon jälkeen Ojala muodosti ÅSAF:n radikaalin ydinryhmän yhdessä Walter Borgin, Ludvig Lindströmin ja William Lundbergin kanssa. He perustivat Arbetet-sanomalehden, jonka päätoimittajanä Ojala oli vuoden 1909.[4] Jätettyään tehtävänsä hän jatkoi lehden ammatillisen osaston toimittamista. Ojala toimi myös lehden pakinoitsijana nimimerkillä ”Jean”. Lahjakkaana kirjoittajana tunnetun Ojalan ajatuksilla oli merkittävä vaikutus Arbetetin linjaan, sillä hänen ansiostaan lehti sai vahvasti syndikalistisen sävyn.[1] Lokakuussa 1910 Ojala sai 6 kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta lainattuaan ruotsalaisesta Social-Demokratenista Venäjän keisariparin Tukholman vierailua käsitelleen jutun.[5]
Vuodenvaihteessa 1918 pidetyssä Suomen ruotsalaisen työväenliiton liittokokouksessa turkulaiset toivat esille vallankumouksellista linjaansa, joka Gunnar Mörnin mukaan herätti pientä kauhistusta helsinkiläisten keskuudessa. Myöhemmin tammikuussa Ojala ja Lundberg osallistuivat Helsingissä pidettyyn SDP:n puolueneuvoston kokoukseen, jossa radikaalit ainekset junttasivat päätöksen vallankumoukseen ryhtymisestä. Turussa oli jo aikaisemmin perustettu ryhmä, joka Pariisin kommuunin innoittamana kutsui itseään kommunardeiksi ja oli laatinut vallankumousmanifestin.[6] Ojalan sisällissodan aikaisesta toiminnasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta jossakin vaiheessa hän päätyi Turun punakaartin mukana Tampereelle.[7] Työväenlehdissä marraskuussa 1919 julkaistun ÅSAF:n jäsenten kuolinilmoituksen mukaan Ojala teloitettiin 1. toukokuuta 1918 Tuuloksessa.[1] K. H. Wiik mainitsee myöhemmin teloituspaikaksi Riihimäen.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bondestam, Anna: Arbetet : sanomalehti 1910-luvun Turussa ja ihmiset sen ympärillä. Suomentanut Jaakko Mäkelä. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022. ISBN 978-952-74661-3-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Bondestam 2022, s. 35, 317-319.
- ↑ Bondestam 2022, s. 80, 87.
- ↑ ”Arbetets” första ansvariga redaktör. Arbetet, 11.11.1910, nro 45, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.5.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Bondestam 2022, s. 28, 31.
- ↑ Bondestam 2022, s. 40.
- ↑ Bondestam 2022, s. 283.
- ↑ Bondestam 2022, s. 303.
- ↑ Wiik, Karl H.: Finlands svenska arbetatarpress 1900–1924. Arbetarbladet, 11.4.1924, nro 44, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.5.2023. (ruotsiksi)