Jadwiga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jadwiga
Jadwiga by Bacciarelli.jpg
Jadwiga Marcello Bacciarellin maalaamana.
Puolan kuningas
16. lokakuuta 1384/1385 [1] - 17. heinäkuuta 1399
Edeltäjä Ludvig I Suuri
Seuraaja Jagello

Jadwiga (s. 1373 tai 1374 - k. 17. heinäkuuta 1399) oli Puolan hallitsija vuodesta 1384 kuolemaansa saakka vuoteen 1399. Hänen virallinen hallitsija-arvonsa oli kuningas kuningattaren sijaan, millä haluttiin korostaa hänen olevan maan hallitsija eikä pelkästään hallitsijan puoliso. Jadwiga oli Anjou-suvun jäsen ja Unkarin kuninkaan Ludvig I Suuren ja tämän puolison Bosnian Elizabethin tytär.[1]

Jadwigaa kutsutaan eri kielillä eri nimillä. Puolaksi hän on Jadwiga, englanniksi ja saksaksi Hedwig, liettuaksi Jadvyga, unkariksi Hedvig ja latinaksi Hedvigis.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jadwiga oli Ludvig I Suuren ja tämän puolison Bosnian Elizabethin nuorin tytär. Hän oli molempien vanhempiensa kautta Piastin dynastian jälkeläinen. Hänen isänäitinsä Kujavian Elisabeth oli Władysław I Lyhyt, joka oli yhdistänyt Puolan yhdeksi maaksi vuonna 1320.

Jadwiga kasvatettiin Budan ja Visegrádin kuninkaallisissa hoveissa. Vuonna 1378 hänet kihlattiin Habsburgin hallitsijasuvun perillisen William Kohteliaan kanssa ja vietti noin vuoden Wienin keisarillisessa hovissa Itävallassa. Jadwigan isä Ludvig oli sopinut Krakovassa vuonna 1364 entisen isäpuolensa Kaarle IV:n kanssa, että heidän tulevat lapsensa menisivät naimisiin: Kaarlen poika ja tuleva keisari Sigismund Luxemburgilainen kihlautettiin Ludvigin tyttären Marian kanssa. Ludvigin alkuperäinen suunnitelma oli jättää Puolan kuningaskunta Marian hallittavaksi. Jadwigasta oli suunniteltu tulevan Itävallan kuningassuvun puoliso.

Jadwiga oli hyvin koulutettu ja monikielinen: hän puhui ainakin kuutta eri kieltä, latinaa, bosniaa, unkaria, serbiaa, puolaa ja saksaa.

Hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jadwigan henkilökohtainen hallitsijavaakuna

Vuoteen 1370 asti Puolaa oli hallinnut Piastin dynastia. Suvun viimeinen kuningas Kasimir III Suuri ei jättänyt perilliseksi laillista poikaa ja piti lapsenlapsiaan sopimattomina ja liian nuorina hallitsemaan. Hän päätti seuraajansa olevan siskonsa Elizabethin poika Ludvig, Unkarin kuningas. Ludvig julistettiin kuninkaaksi, mutta Elizabethilla oli eniten käytännöllistä valtaa kuolemaansa asti vuoteen 1380.

Ludvigin kuoltua vuonna 1382 hänen vanhin elossa ollut tyttärensä Maria peri Unkarin kruunun tämän bosnialaisen äitinsä holhouksessa. Kuitenkin Puolassa Pienemmän Puolan hallitseva sääty ei halunnut jatkaa valtioliittoa Unkarin kanssa eikä suostunut hyväksymään Marian sulhasta Sigismundia hallitsijana. Sigismund karkoitettiin Puolasta. He valitsivat hallitsijaksi Marian nuoremman siskon, Jadwigan. Kaksi vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen Jadwigan äidin Bosnian Elizabethin, joka hallitsi tuolloin Unkaria, kanssa. Jadwiga saapui lopulta Krakovaaan ja 10-vuotiaana 16. lokakuuta 1384 (tai 1385 riippuen lähteestä) hänet kruunattiin Puolan kuninkaaksi. Hänen arvosanansa oli Hedvig Rex Poloniæ (kuningas), ei Hedvig Regina Poloniæ (kuningatar), sillä Puolan laissa ei ollut mahdollisuutta kuningattaren arvonimeen, mutta laissa ei määritelty hallitsijan sukupuolta.

Pian Jadwigan kruunajaisten jälkeen uusia kosijoita ilmestyi: Masovian herttua Siemowit IV ja Liettuan suuriruhtinas Jogaila (puolaksi Jagello). Jogailan kosinta sai kannatusta Pienemmän Puolan hallitsevassa säädyssä. Vuonna 1385 Itävallan William tuli Krakovaan mennäkseen naimisiin Jadwigan kanssa, johon hän oli kihlautunut. William kuitenkin karkotettiin Puolasta. Saman vuoden elokuussa Jogaila ja Pienemmän Puolan johto allekirjoittivat Krevan linnassa sopimuksen, jolla perustettiin Krevan unioni. Siinä Jagello lupasi, että hän itse, aatelisto ja koko Liettua kääntyy katoliseen uskoon[2] ja Liettua ja Puola liittyvät valtioliitoksi. Vastapalveluksena Jogailalle luvattiin puolisoksi Jadwiga. Helmikuun 14. päivän 1386 Jogaila kastettiin[2] ja hän sai puolalaisen nimen. 12-vuotias Jadwiga ja 26-vuotias Jagello menivät naimisiin maaliskuussa 1386 Krakovassa. Naimisiinmenoa seurasi Jagellon kruunaus Puolan kuninkaaksi,[2] vaikkakin todellinen valta-asema säilyi Jadwigalla.selvennä

Monarkkina Jadwigalla oli mahdollisesti vain vähän todellista valtaa. Siitä huolimatta hän oli aktiivisesti mukana Puolan poliittisessa, diplomaatti- ja kulttuurielämässä. Vuonna 1387 Jadwiga johti kahta sotaretkeä, joiden tavoitteena oli liittää Puolaan Halychin provinssi, jonka se oli menettänyt Jadwigan kruunajaisten aikoihin Punaiselle Rutenialle.[3]

Suurin osa poliittisista vastuista oli Jagellon käsissä Jadwigan osallistuessa muun muassa hyväntekeväisyystyöhön.[3] Hän tuki kirjailijoita ja taiteilijoita, ja lahjoitti suurimman osan varoistaan, mm. hänen kuninkaalliset arvomerkkinsä, hyväntekeväisyyteen kuten sairaaloiden perustamiseen.[1] Vahvistaakseen kristinuskon asemaa Liettuan alueella, hän rahoitti 20 liettualaiselle opiskelustipendin Kaarlen yliopistoon Prahaan. Jadwigan yksi merkittävimmistä kulttuurillisista teoista oli Krakovan yliopiston restaurointi ja sen uudelleenimeäminen Jagellon yliopistoksi.[4]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jadwigan sarkofagi Wawelin katedraalissa.

22. kesäkuuta 1399 Jadwiga synnytti tyttären Elizabeth Bonifacian. Kuukauden sisällä synnytyksestä sekä tytär että äiti kuolivat synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Heidät molemmat haudattiin Wawelin katedraaliin. Jadwigan kuolema heikensi Jagellon valtaa Puolan kuninkaana, mutta hän sai säilytettyä kuninkuutensa kuolemaansa asti 35 vuotta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Davies, Norman: "God's Playground: A History of Poland in Two Volumes, Volume 1". Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-925339-0, sivut 94-96 (englanniksi)
  2. a b c Samalavičius, Stasys: ”The Union with Poland and Christianization of Lithuania”, An outline of Lithuanian history, s. 32-36. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. ISBN 9986-017-0. (englanniksi)
  3. a b Jasienica, Paweł: "'Władysław Jagiełło' Polska Jagiellonów". Państwowy Instytut Wydawniczy, 1988. ISBN ISBN 83-06-01796-X, sivut 80-146 (puolaksi)
  4. Stanisław Waltos: "The Past and the Present" Jagellon yliopisto, 2004.. Viitattu 9.6.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]