Irezumi

Irezumi-tyylillä tatuoitu mies.

Irezumi (jap. 入れ墨) tarkoittaa japaniksi tatuointia. Tatuointikulttuurissa sitä käytetään terminä perinteiselle japanilaiselle tatuointityylille.

Historia

Ennen Edo-kautta

Tatuoinneilla on Japanissa pitkä historia. Varhaisimmat merkit tatuoinneista ovat peräisin 5000-luvulla eaa. tehdyistä savihahmoista, joiden kasvoihin oli kaiverrettu kuvioita. 200-luvulta peräisin olevissa kiinalaisissa teksteissä puolestaan puhutaan Wa-valtion miehistä, silloisen Japanin alueen miehistä, ”jotka kaikki tatuoivat kasvonsa ja peittävät kehonsa kuvioilla”. Pitkään tatuointeja pidettiin suojelusymboleina sekä seksuaalisen vetovoiman ja rohkeuden merkkeinä.

Jotkut historialliset tekstit viittaavat myös siihen, että samurait tatuoivat itsensä, jotta heidän ruumiinsa olisi helpompi yksilöidä ja tunnistaa taisteluiden jälkeen.

Edo-kausi, irezumin synty

Edo-kautta pidetään japanilaisen taiteen kultakautena. Japani eristäytyi muusta maailmasta ja esimerkiksi kielsi kristinuskon harjoittamisen, karkotti ulkomaalaisia ja alkoi vahvasti kehittää omaa kulttuuriaan. Silloin syntyivät niin puupiirrostyyli ukiyo-e, teatteritaide kabuki kuin tatuointitaide irezumi. Kaikki kolme kannattelivat ja tukivat toisiaan, mikä edisti tatuointien yleistymistä.

Tatuoituja sankareita alkoi ilmestyä kuvataiteeseen ja romaaneihin. Hyvin suosittuun kiinalaiseen Shui hu zhuan -romaaniin perustuvien japanilaisten Suikoden-teosten myötä tatuointien suosio kasvoi entisestään. Romaanissa 108 alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvaa soturia nousee kapinaan auktoriteetteja vastaan puolustaakseen köyhiä ja huono-osaisia. Vallassa olevat eivät pitäneet tämän kaltaisen tarinan suosiosta ja päättivät kieltää tatuoinnit. Niitä tehtiin kiellosta huolimatta, ja ne kasvattivat suosiotaan esimerkiksi yakuzan jäsenten keskuudessa, koska ne olivat kivulias tapa osoittaa vahvuutensa ja rohkeutensa.

Meiji-kausi

Irezumi-tyylillä tatuoitu mies taistelemassa ukiyo-e-puupiirroksessa.

Edo-kausi päättyi 1800-luvulla 200 vuotta muusta maailmasta eristyksessä olleen Japanin avautumiseen. Japanin kehitys oli jäänyt muusta maailmasta jälkeen, ja maa halusi päästä nopeasti muiden rinnalle. Japani halusi näyttäytyä sivistyneenä kansakuntana, joten barbaarisina pidetyt tatuoinnit kiellettiin entistä tiukemmin keinoin.

Vaikka tatuointien takia ei yleensä tehty pidätyksiä, poliisi kuitenkin takavarikoi tatuoimiseen käytettäviä välineitä ja taideteoksia ja ratsasi tatuointiliikkeitä. Tebori-menetelmän opettamiseen tarkoitettu mestari–oppipoika-suhde kriminalisoitiin, mikä johti taitavien tatuointitaiteilijoiden vähenemiseen. Koska tatuoinnit olivat kiellettyjä, niiden kantajat alettiin yhdistää lainsuojattomuuteen, rikollisuuteen ja esimerkiksi yakuza-ryhmiin.

Vaikka tatuoiminen oli kiellettyä, sitä sai silti tehdä muiden maiden kansalaisille. Näin irezumi levisi maailmalle ja sai suosiota ympäri maailmaa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika

Tatuointeihin liittyvä stigma alkoi pikkuhiljaa purkautua muualla maailmassa, ja irezumi sai osakseen paljon suosiota. Japanissa stigma kuitenkin pysyi vielä kauan, ja tatuointien tekemisestä tuli taas laillista vasta vuonna 1948. Yakuza- ja mafiaelokuvat tulivat suosituiksi 1970-luvulla, ja japanilaisten esittäminen televisiossa tatuoituina gangstereina ylläpiti Japanissa kuvaa tatuoinneista rikollisten merkkinä.

Tatuoinnit modernissa Japanissa

Vuonna 2001 Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriö linjasi, että tatuoiminen on lääketieteellinen toimenpide, koska neula lävistää ihon. Vuonna 2015 japanilainen tatuointiartisti Masuda tuomittiin sakkoihin lääkärilain rikkomisesta, jonka mukaan ”lääketieteellisten toimenpiteiden tekeminen ilman virallista lääkärin statusta on tuomittavaa”. Tämän jälkeen Masuda perusti järjestön nimeltä ”Save Tattooing in Japan”, jonka tarkoitus on edistää japanilaisten tatuoijien oikeuksia sekä mahdollistaa tatuointien tekeminen ja irezumi-perinteen säilyminen. Lääkärilain rikkomisesta voi joutua jopa kolmeksi vuodeksi vankilaan tai saada miljoonan jenin sakot.

Koikarppeja ja lootuksen kukkia esittävä irezumi-tatuointi käsivarressa.

Japanissa tatuointeja paheksutaan edelleen vahvasti. Esimerkiksi noin puolet japanilaisista kylpylöistä epää tatuoiduilta ihmisiltä pääsyn. Erään japanilaisen teboriartistin mukaan 70 prosenttia hänen asiakkaistaan on ulkomaalaisia.

Tyyli

Irezumi-tatuoinneissa on paljon symboliikkaa, ja esimerkiksi luonto näyttelee niissä usein merkittävää osaa. Perinteisessä irezumissa ilmenevät aina kaikki neljä vuodenaikaa. Kun irezumi-tatuoinnit ovat valtavirtaistuneet ja tebori-tekniikan opetus on jäänyt uupumaan, tatuointien alkuperäiset merkitykset ovat kadonneet ja niihin liittyvä symboliikka on hiipunut varsinkin länsimaalaisten tekemissä tatuoinneissa.

Yleisiä irezumi-tatuoinneissa ilmeneviä aiheita ovat eläimet (esimerkiksi koikarppi, tiikeri, käärme), kukat (esimerkiksi kirsikka, pioni, lootus), kasvit (esimerkiksi bambu, vaahtera), kansanperinteen hahmot (esimerkiksi geisha, samurai, suikoden) ja mystiset olennot tai hirviöt (esimerkiksi lohikäärme, qilin ja leijonakoira).

Irezumit voivat olla isoja, koko vartalon kokoisia ”pukuja” ja kokonaisuuksia, joten niiden tekemiseen kuluu paljon aikaa varsinkin jos ne tehdään perinteisellä tebori-menetelmällä. Vaikka tatuointikoneiden käyttö on yleistynyt, perinteitä kunnioittavat japanilaiset artistit tekevät irezumi-tatuointeja edelleen tebori-tyylillä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta irezumi Wikimedia Commonsissa