Ilmola (Jaaman piiri)
| Ilmola Ильмово, Ilmovo |
|
|---|---|
 Ilmolan kylässä vuonna 1911. Samuli Paulaharjun valokuva. |
|
  Ilmola |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Niisnova |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2010) | 13 |
Ilmola[1] (ven. И́льмово, Ilmovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Niisnovan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Siestajoen rannalla kolme kilometriä Niisnovasta pohjoiseen. Kylässä on 13 asukasta (vuonna 2010)[2].
Kylä mainitaan ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa[3]. Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 siellä asui 171 inkerikkoa, jotka kuuluivat Kaprion ortodoksiseen seurakuntaan[4].
Paikalliset talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia. Vuonna 1862 kylässä oli 28 taloa ja 155 asukasta. Myöhemmin Ilmola muodosti Someron volostiin kuuluneen kyläkunnan.[5] Vuonna 1899 siellä oli 167 asukasta, jotka yhtä venäläistä lukuun ottamatta olivat kaikki ”suomalaisia”. Uskonnoltaan he olivat kaikki ortodokseja.[6] Kylä koostui kahdesta osasta, Suuresta ja Pienestä Ilmolasta, jotka vuodesta 1899 lähtien kuuluivat Koppanan seurakuntaan[5].
Neuvostoaikana Ilmola kuului aluksi Koppanan, myöhemmin Raikkovan ja Paavelan ja vuodesta 1958 lähtien Niisnovan kyläneuvostoon. Pieni-Ilmola liitettiin vuonna 1940 Koppanan ja Kylmäojan kyliin. Kylät muodostivat 1930-luvulta lähtien Rassvet-kolhoosin, joka vuonna 1950 liitettiin Novaja žizn -sovhoosiin. Ilmolan kahdeksanvuotinen koulu siirrettiin 1960-luvun alussa Niisnovaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 72. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 21.6.2016.
- ↑ Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 37. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 40. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Sprosi u krajeveda (kysymys no 561) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 21.6.2016.
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 130–136. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.