Hj. Holmström
Hj. Holmström Oy oli linja-autoyhtiö joka toimi 1924–1984 Loviisasta Etelä-Suomesta. Hjalmar Holmström perusti yhtiön majatalopitäjän Erik Randelinin kanssa 1924 nimellä Holmström & Randelin. Nimenmuutos muotoon Hj. Holmström tapahtui 1931.[1]
Yhtiön ensimmäinen linja-autoreitti kulki vuonna 1924 Loviisa-Elimäki-Lapinjärvi-Loviisa. Seuraavana vuonna yritys avasi reitin Kotkaan ja Helsinkiin, ja se avasi yhtiön mahdollisuudet Suomen laajuisena yhtiönä. Yrityksen pääkonttori sijaitsi Loviisassa. Samaan yhtiöön kuului myös mykkäelokuvateatteri Bio Silvia ja myöhemmin perustettu Bio Ulrica. Vuosina 1929–1936 Holmström omisti lisäksi Loviisassa toimineen kylpylän. Yritys pyöritti myös matkatoimistoa nimeltään Tourist Service ja autokauppaa jonka nimi oli Oy Bilco. Vuonna 1939 Holmströmillä oli 22 linja-autoa, ja tällä määrällä se oli yhdessä tamperelaisen Länsi-Linjat Oy:n kanssa Suomen 14. suurin linja-autoyhtiö.[2]
Sota-aikana 1939–1945 varsin suuri osa Holmströmin linja-autoista otettiin puolustusvoimien käyttöön. Kuvaavaa oli, että Holmströmin 22 tuolloisesta linja-autosta vain kolme ei ollut missään vaiheessa rintamalla. Jatkosodan aikana Loviisan keskustaan valmistui Holmströmin rakennuttama kiinteistö, jossa olivat elokuvateatteri Bio Ulrica, linja-autoyhtiön konttori, autokorjaamo ja -maalaamo sekä kuuden auton talli.[3]
Sotien jälkeen vuonna 1947 Holmström aloitti pikavuoron Helsingin ja Kotkan välille. Nopealle linja-autoyhteydelle oli tarvetta, sillä junamatkat Helsingistä Loviisaan ja Kotkaan Riihimäen ja Lahden kautta olivat hankalia ja aikaa vieviä. Ensimmäisen pikavuoron tällä reitillä oli tosin aloittanut kotkalainen Onni Vilkas jo vuonna 1939.[4] Vuonna 1952 Holmström osti Kymenlaakson Liikenne Oy:n, jonka kotipaikkana oli ollut Lapinjärvi. Yhtiötä ei tosin sulautettu Holmströmin yritykseen, vaan se jatkoi toimintaansa omalla nimellään. Vuonna 1955 Holmström aloitti yhdessä Koiviston Auto Oy:n kanssa pikavuoron reitillä Kotka–Loviisa–Lahti–Tampere. Samana vuonna Tampereen ja Kotkan välisen pikavuoron aloittivat myös Onni Vilkas ja tamperelainen Väinö Paunu, mutta tämä reitti kulki Loviisan sijasta Kouvolan kautta.[5]
Vuonna 1953 Holmström meni osakkaaksi Suomen Turistiautoon, joka ajoi paitsi matkailuliikennettä ulkomaille, myös Helsingin kaupunkiliikennettä.[6] Holmströmin yritys muodostettiin vuonna 1963 osakeyhtiöksi nimellä Oy Hj. Holmström Ab, ja toimitusjohtajaksi tuli Hjalmar Holmströmin poika Holger Holmström. Tytäryhtiö, autoliike Bilco Oy toimi muun muassa Sisu-, Leyland-, Simca-, Chrysler-, Morris- ja Alfa Romeo-autojen piirimyyjänä Loviisassa. Vuonna 1965 Holmströmin yhtiöiden palveluksessa oli kaikkiaan 130 työntekijää, joista yli sata linja-autoliikenteen piirissä.[7]
Yrityksen toinen perustaja Hjalmar Holmström kuoli 4. maaliskuuta 1968. Tämän jälkeen yhtiö siirtyi hänen perillisilleen, Holger Holmström, Torolf Holmström, Doris Holmström ja Gunvor Mäkelä. jotka jatkoivat yritystä vuoteen 1984 asti. Holmström luopui 1970-luvun alussa osakkeistaan Suomen Turistiautossa, joka siirtyi vuonna 1973 kokonaan Helsingin kaupungin omistukseen. Vuonna 1970 Holmström ja Koiviston Auto ostivat yhdessä lahtelaisen Viljasen Liikenne Oy:n. Vuonna 1971 Holmström oli Linja-autoliiton 17. suurin jäsenyritys 60 linja-autolla. Samana vuonna yhtiö aloitti linjan Loviisan keskustan ja Hästholmenin saarelle avatun ydinvoimalatyömaan välillä.[8] Vuonna 1977 Holmström myi omistamansa Kymenlaakson Liikenne Oy:n Koiviston Autolle. Vuonna 1981 Holmström aloitti Kotkan ja Helsingin välisen erikoispikavuoron, jolloin autot ajoivat koko matkan ilman välipysähdyksiä.[9]
Tammikuussa 1984 yhtiö myytiin Espoon Auto Oy:n omistajalle Tarmo Laineelle. Samassa yhteydessä Holmströmin tytäryhtiöt, matkatoimisto Tourist Service ja autoliike Bilco Oy lopettivat toimintansa. Myös elokuvateatteri Bio Ulrica myytiin hieman myöhemmin uudelle omistajalle. Myyntihetkellä Holmströmillä oli 47 linja-autoa ja henkilökuntaa 86.[1][10] Tarmo Laine myi Holmströmin ja muut omistamansa linja-autoyhtiöt porilaiselle Antti Taipaleelle ja tamperelaiselle Jorma Kulmalalle elokuussa 1985 noin 100 miljoonalla markalla.[11] Kaupan jälkeen Holmströmin autojen väritys muuttui perinteisestä oranssista vähitellen Espoon Auton linja-autojen tavoin vihreäksi. Taipale ja Kulmala myivät Holmströmin vuonna 1988 edelleen Savonlinja-yhtiölle. Linja-autoliiton jäsenluettelossa Holmströmin nimi esiintyi viimeisen kerran vuonna 1989, ja vuoden 1991 aikana Savonlinja luopui kokonaan Holmström-nimestä.[12]
Hj. Holmström liikennöi loppuvuosina säännöllisesti paitsi lähialueille, myös Tukholmaan. Pitkän historiansa aikana Holmström harjoitti myös tilausliikennettä muun muassa 1970-luvulla Leningradiin ja Moskovaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Liikennöitsijäluettelo. Slamu.fi
- ↑ Hannu Kivilä: Rantatien pioneeri: Hjalmar Holmström ja Loviisan seudun linja-autoliikenne, s. 23–24. Lahti: Suomen Linja-autohistoriallinen Seura, 2000. ISBN 951-96869-4-0.
- ↑ Kivilä 2000, s. 26.
- ↑ Kivilä 2000, s. 31.
- ↑ Kivilä 2000, s. 33.
- ↑ Kivilä 2000, s. 35.
- ↑ Kivilä 2000, s. 42.
- ↑ Kivilä 2000, s. 45–46.
- ↑ Kivilä 2000, s. 48.
- ↑ Kivilä 2000, s. 50.
- ↑ Hannu Laitinen: Linjaliike Rajala Oy: värikkäät Scania-Kutterit Mäntsälästä, s. 66. Pori: Linja-auto- ja koriteollisuusmuseo Lavia, 2018. ISBN 978-952-94-1246-4.
- ↑ Kivilä 2000, s. 51.