Hevosenliha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Savustettua ja suolattua hevosenlihaa leivällä

Hevosenliha on ihmisravinnoksi käytettävää teurastetun hevosen lihaa. Suomessa sitä ei tavallisesti tuoteta kasvattamalla hevosia suoraan lihantuotantoon.

Ranskassa ja Italiassa kasvatetaan hevosia lihantuotantoon ja teurastetaan myös muualta tuotuja hevosia. Ranskassa hevosenlihaan erikoistuneet teurastamot (boucheries chevalines) myyvät hevosenlihaa, koska käytäntö on kielletty tavallisilta lihakauppiailta. Hevosenlihan syöminen oli laitonta Ranskassakin vuoteen 1811 saakka, jolloin lukuisat lausunnot (mm. Napoleonin apteekkarin) saivat lainsäätäjät muuttamaan lakia - tosin kiellon kumoamisen jälkeen piti järjestää hevosensyöntijuhlia hevosenlihan herkullisuuden todistamiseksi. Myös Brasiliassa kasvatetaan hevosenlihaa tehotuotannon keinoin. Myös muutamat suomalaiset lihavalmistamot käyttävät tehotuotettua brasilialaista hevosenlihaa, vaikka tuote on mielikuvaltaan suomalainenlähde?.

Joissakin kulttuureissa hevosenlihan syönti on tabu, ja sitä karsastetaan, koska hevosen koetaan olevan ihmiselle läheinen kumppani kuten lemmikit. Näin on muun muassa englanninkielisessä maailmassa. Venäjällä ja muualla itäisessä Euroopassa hevosenliha ei yleensä ole tällä tavoin tabu, mutta hevosenlihaa pidetään usein halpana korvikkeena, joka on köyhien ruokaa. Juutalaiset eivät saisi syödä hevosta uskonnollisten määräyksiensä vuoksi, mutta hevonen ei kuitenkaan ole juutalaisuudessa saastainen. Muslimit saavat uskontonsa puolesta syödä hevosta, ja hevosta ovat nauttineet muun muassa turkkilaiset ja persialaiset, mutta Pohjois-Afrikan Maghrebissa sitä ei syödä.

Suomeen hevosenlihaa tuodaan pääasiassa Etelä-Amerikasta, noin miljoona kiloa vuodessa, ja liha päätyy teollisuuden käyttöön. Myös omaa hevoskantaa teurastetaan lihaksi jonkin verran, noin tuhat hevosta eli 250 000 kg vuodessa[1]. Hevosenlihaa syötiin vuonna 2001 koko maailmassa 153 miljoonaa kiloa.

Hevosenliha on usein erittäin hyvälaatuista. Se on mureaa, vähärasvaista, matalakolesterolista ja vähäsuolaista. Se sisältää paljon hyvälaatuista proteiinia ja rautaa. Tästä huolimatta hevosenlihan kulutus on Suomessa erittäin vähäistä, noin 100 g/asukas/vuosi. Toisaalta hevosenliha saattaa sisältää lääkeaine- ja hormonijäämiä.[2]

Voileivissä käytetään tavallisesti savustettua tai suolattua hevosenlihaa. Lihaa käytetään useissa perinteisissä salamiresepteissä sekä metvurstissa, ja Kazakstanissa sitä käytetään hazyssä (hevosmakkaraa).

Japanissa hevosenlihaa tarjoillaan myös raakana nimellä basashi eräänä sashimin muotona. Tällöin liha tarjoillaan jääkylmänä ja ohueksi viipaloituna, yleensä valkosipulitahnan kanssa.

Britannian ensimmäinen ja yksi harvoista virallisista hevosaterioista järjestettiin Britanniassa 19. joulukuuta 1867 St James -hotellilla Lontoossa. Kuuluisa englantilais-italialainen kokki Francatelli valmisti aterian.

Kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 alussa Euroopassa alkoi hevosenlihakohu, kun DNA-testeillä selvisi että monet naudanlihaa nimellisesti sisältäneet lähinnä einestuotteet sisälsivätkin hevosenlihaa. Monissa Euroopan maissa tuotteita vedettiin markkinoilta kohun seurauksena. Suomessa Lidl veti pois myynnistä naudanlihagulassin ja raviolin niistä löytyneiden hevosenlihajäämien vuoksi.[3] Lisäksi Ikean lihapullista ja hot dogeista löytyi hevosenlihaa ja tämän seurauksena Ikea veti tuoteittaan markkinoilta useissa maissa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mari Manninen, Rakas heppa: Joka neljäs polle teuraaksi, Helsingin Sanomat 4.11.2010 sivu D 1
  2. http://www.slate.com/articles/health_and_science/food/2012/10/m_wells_dinette_horse_meat_scandal_why_horse_meat_is_more_dangerous_than.html
  3. Helsingin Sanomat: Lidl löysi hevosenlihaa gulassista ja raviolista 18.2.2013. Viitattu 20.2.2013.
  4. Taloussanomat: Ikean lihakohu laajenee: hevosta hot dogissa 9.3.2013. Viitattu 7.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]