Helmi Jalovaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helmi Jalovaara 1910-luvun alussa.

Helmi Jalovaara (vuoteen 1902 Kaksonen,[1] 10. helmikuuta 1876 Kesälahti − 1. elokuuta 1973 Helsinki)[2] oli suomalainen kansakoulunopettaja, toimittaja ja teosofi. Hän oli 1900-luvun alkuvuosikymmenten tunnetuimpia suomalaisia teosofeja, joka ajattelussaan yhdisteli sosialismia, uskontoa ja esoteerisia käsityksiä.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalovaara sai Sortavalan tyttökoulun päästötodistuksen 1892 ja valmistui opettajaksi Sortavalan seminaarista 1898.[4][5] Hän työskenteli opettajana Helsingin pitäjässä toimineessa Luhtaanmäen kansakoulussa 1898–1900 ja Helsingin pitäjän kirkonkylän kansakoulussa 1900–1907.[6][7] Vuodesta 1908 lähtien Jalovaara työskenteli Maalainen-lehden sekä Raittiuden Ystävien julkaiseman Kylväjän toimittajana, kunnes palasi opettajaksi Tikkurilan kansakouluun syksyllä 1912.[8][9][10] Hän oli myös mukana Maalaisliiton toiminnassa.[11]

Vuosikymmenen alkupuolella Jalovaara siirtyi sosialidemokraatteihin. Vuonna 1917 Jalovaara oli perustamassa Sosialidemokraattista opettajaliittoa ja hänet valittiin myös sen hallitukseen.[3] Sisällissodan aikana Jalovaara toimi kansanvaltuuskunnan kouluneuvoston kanslistina. Hän oli sodan jälkeen vangittuna, mutta selvisi ilman tuomiota. Koulutoimen ylihallitus antoi Jalovaaralle varoituksen, minkä johdosta hän jätti opettajantoimensa.[12] Kevään 1919 eduskuntavaaleissa Jalovaara oli sosialidemokraattien ehdokkaana, mutta jäi Artturi Aallon varaedustajaksi.[3] Samana kesänä Jalovaara oli uudelleenkäynnistämässä sisällissodan lamaannuttaman Sosialidemokraattisen opettajaliiton toimintaa. Hänet valittiin liiton puheenjohtajaksi, mutta sen toiminta hiipui.[13]

Opettajantyön jätettyään Jalovaara työskenteli Teosofi-lehden toimitussihteerinä ja suomensi muun muassa Annie Besantin kirjoituksia. Hän oli myös suosittu luennoitsija, joka kiersi eri puolilla Suomea pitämässä teosofisia esitelmiä. Suomen Teosofisen Seuran piirissä vaikutti sosialistien muodostama verkosto, johon Jalovaaran ohella kuuluivat muun muassa Väinö ja Hugo Valvanne, Yrjö Kallinen, Urho Tuurala ja Pekka Häkli. Hän oli myös Idän Tähden Järjestön Suomen osaston aktiivijäseniä. SDP:n johto suhtautui Jalovaaran teosofisiin näkemyksiin kielteisesti, mutta siitä huolimatta hän pääsi Hilja Pärssisen kanssa hahmottelemaan puolueen koulutuspoliittisia linjauksia.[3]

Jalovaara kuoli Helsingissä 97-vuotiaana elokuussa 1973. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.[14]

Teoksia ja suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nouseva polvi. Idän Tähden kirjasia n:o 10. Hyvinkää: Uususkonnollinen kustannusliike, 1916.
  • Besant, Annie: Kolme tietä Jumalan yhteyteen. Suomentanut Helmi Jalovaara. Helsinki: Suomen Teosofinen Seura, 1925.
  • Erään vanhemman veljen sanoma Teosofisen Seuran jäsenille. Suomen Teosofisen Seuran lentolehtisiä. Suomentanut Helmi Jalovaara. Helsinki: Suomen Teosofinen Seura, 1926.
  • Besant, Annie: Maailmanopettajan tuleminen : syksyllä 1925 Lontoossa pidetty luento. Suomentanut Helmi Jalovaara. Helsinki: Suomen Teosofinen Seura, 1926.
  • Cooper, Irving S.: Menneitten elämäin perintö. Suomentanut Helmi Jalovaara. Helsinki: Suomen Teosofinen Seura, 1926.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Ilmoitus nimenmuutoksesta. Suomalainen Wirallinen Lehti, 10.2.1902, nro 33, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  2. ↑ Helmi Jalovaaran kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 10.8.1973, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.4.2022.
  3. ↑ a b c d Harmainen, Antti ; Kemppainen, Mikko: ””Paremman sosialismin” asialla : uskonnon ja sosialismin synteesi suomalaisessa työväenliikkeessä ensimmäisistä eduskuntavaaleista kansalaissotaan”, Historiallinen aikakauskirja 118, s. 20–32. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 2020. ISSN 0018-2362. Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. ↑ Uutisia Sortavalasta ja Karjalasta. Laatokka, 1.6.1892, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  5. ↑ Sortavalasta ja lähiseuduilta. Laatokka, 18.6.1898, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  6. ↑ Helsingistä. Suomalainen Wirallinen Lehti, 26.9.1898, nro 222, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  7. ↑ Uutisia maaseudulta. Uusi Suometar, 5.8.1900, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  8. ↑ Kuulumisia kotimaasta. Naisten ääni, 1908, nro 17, s. 15. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  9. ↑ Sanomalehdet. Turun Sanomat, 8.1.1908, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  10. ↑ Kansakoulunopettajain palkankorotukset. Suomalainen Wirallinen Lehti, 12.7.1917, nro 158, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  11. ↑ Maalaisliittolaisten puoluekokous. Helsingin Sanomat, 30.4.1908, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  12. ↑ Rantala, Jukka: Kansakoulunopettajat ja kapina : vuoden 1918 punaisuussyytökset ja opettajan asema paikallisyhteisössä, s. 37, 154, 181. Historiallisia tutkimuksia 214. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-74637-3-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. ↑ Sos.-dem. Opettajaliiton kokous. Kansan Työ, 25.6.1919, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.4.2022.
  14. ↑ Helmi Kaksonen BillionGraves. Viitattu 9.4.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helmi_Jalovaara&oldid=21219047”