Heikki Joki
Heikki Juhonpoika Joki (25. helmikuuta 1882 Sahalahti – 1968)[1][2] oli suomalainen leipuri, joka toimi Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liiton puheenjohtajana vuosina 1926–1929.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sahalahdella syntynyt Joki oli vuosisadan vaiheteessa leipurioppilaana Helsingissä. Hän osallistui aktiivisesti marraskuun 1905 suurlakon tapahtumiin. Lakon jälkeen Joki joutui maanpakoon ja oli kaivostyöläisenä Belgiassa sekä Hollannissa.[2] Suomeen palattuaan hän työskenteli 1910-luvulla muun muassa Elannon leipätehtaalla ja oli mukana Suomen Leipurityöntekijäin Liiton (myöh. Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liitto) toiminnassa. Kesän 1917 Joki työskenteli Kauppaliike Merkuriuksen palveluksessa Kuokkalassa, jonka jälkeen hän perusti oman leipuriliikkeen Helsinkiin.[1]
Tammikuun 1918 alussa Joki palasi Sahalahteen lopetettuaan liikkeensä Helsingissä. Sisällissodan käynnistyttyä hän iittyi Sahalahden punakaartiin ja toimi sen esikuntapäällikkönä. Helmikuun lopusta lähtien Joki osallistui Vehkajärven ja Kuhmoisten taisteluihin.[3] Joki jäi valkoisten vangiksi toukokuun alussa Turenkissa, josta hänet siirrettiin Hämeenlinnan vankileirille. Sahalahden suojeluskunnan esikunta vaati Joelle kuolemantuomiota, mutta elokuussa hän sai 12 vuoden kuritushuonetuomion. Joki vapautettiin ehdonalaiseen armahduslakien nojalla joulukuussa 1921 Sukevan vankisiirtolasta.[1][4]
Vapauduttuaan Joki jatkoi toimintaansa ammattiyhdistysliikkeessä ja vuonna 1925 hänet valittiin Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liiton puheenjohtajaksi. Joki hoiti tehtävää syyskuuhun 1929 saakka, jolloin hänen tilalleen valittiin Kalle Lindholm. Joki jatkoi liittoneuvoston puheenjohtajana, kunnes SRNL lakkautettiin kommunistilakien nojalla vuonna 1930. Jatkosodan jälkeen Lindholm oli käynnistämässä sotavuosien lamauttamaa leipurien ammattiyhdistystoimintaa.[2][5] Hän toimi Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosaston puheenjohtajana 1920–1930-luvuilla ja uudelleen 1952–1965.[6] Lisäksi Joki oli muun muassa Entisten Punakaartilaisten Keskusjärjestön puheenjohtaja 1947–1952.[7] Heikki Joki kuoli 86-vuotiaana joulukuussa 1968.[2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Joen veli Ilmari Joki (s. 1891) oli Sahalahden punakaartin komppanianpäällikkö, joka teloitettiin Pälkäneellä toukokuussa 1918.[8] Hänen toinen veljensä oli tullivirkailija Urho Joki (s. 1885), joka toimi sosialidemokraattien kaupunginvaltuutettuna Lahdessa. Hän kuoli talvisodan ilmapommituksissa helmikuussa 1940.[9]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin leipurien a.o. : 70 v. historia sekä lyhyt katsaus Suomen leipurien järjestäytymisvaiheisiin koko maatakäsittävässä mittakaavassa. Helsinki: Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto, 1961.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Joki, Heikki Juhonpoika – Valtiorikosylioikeuden akti (11894) 1918 Valtiorikosylioikeuden aktit. 24.8.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 17.10.2021. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ a b c d Uljas, Risto ; Uljas, Päivi: Leiväntekijät : Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosaston tarina 1888–2018, s. 250. Helsinki: Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto, 2019. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Uljas, Risto ; Uljas, Päivi: 21. Rintamilla ja hallintotehtävissä Leipurit luokkasodassa. 25.2.2018. Helsingin Leipomyöväen historiaprojekti. Viitattu 18.10.2021.
- ↑ Valkoiseen vapauteen. Suomen Työmies, 30.12.1921, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ Uljas 2019, s. 146–147.
- ↑ Uljas 2019, s. 214, 248.
- ↑ Entisten Punakaartilaisten Keskusjärjestö ry (Word) (arkistoitu sivu) Kansan Arkisto. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 18.10.2021.
- ↑ Elkelä, Kari: Sahalahti sisällissodasta asekätkentään, s. 16. Kangasala: Sahalahti-Seura, 2018. ISBN 978-952-68583-3-3.
- ↑ Joki, Urho Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet. Kansallisarkisto. Arkistoitu 17.10.2021. Viitattu 18.10.2021.