Haalin kartano
| Haalin kartano | |
|---|---|
 Haalin kartanon päärakennus vuonna 2012 |
|
| Sijainti | Haalin kylä, Pertteli, Salo, |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | Kartano |
| Valmistumisvuosi | Nykyinen päärakennus 1896. |
| Käyttäjä | Haalin tila |
| Julkisivumateriaali | Puu |
 |
|
Haalin kartano on kartano Haalin kylässä Perttelissä Salossa. Vuonna 1639 perustettu kartano on historiansa aikana ehtinyt olla sekä aatelisten asuinkartanona, toisten kartanoiden sivutilana, lampuotien viljelemänä omistajien asuessa muualla, kartanossa itse asuneiden säätyläisomistajien viljelyksessä että vihdoin talonpoikaisilla omistajilla.[1] Suurimmillaan kartano on käsittänyt koko Haalin kylän ja eri aikoina joko alustalaistaloina, sivutiloina tai yhdysviljelyksessä alueita myös kolmesta viereisestä kylästä. 1900-luvun aikana kartanon ulkotilat ja torpat itsenäistyivät, tiloja muodostettiin myös siirtoväelle ja kartanon alue pieneni murto-osaan. Silti vielä 2000-luvulla kartano on toimiva suurtila.
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartano sijaitsee Perttelin Haalin kylässä entisellä Perttelin ja Kiikalan rajalla Perttelin pohjoisosassa. Kartanon talouskeskus on historialliseen Hiidentiehen kuuluvan Rekijoentien varressa Uskelanjoen pohjoisella rantatöyräällä, lähellä paikkaa, jossa Uskelanjoen sivujoet Rekijoki, Terttilänjoki ja Hitolanjoki yhtyvät Uskelanjoeksi. Lähellä Hitolanjoen suuta etelässä on Kiikalan Rekijoen kylä ja kyläkeskus. Muita lähikyliä ovat Kiikalan Kärkelä ja Revä Terttilänjoen alajuoksulla idässä sekä Perttelin Pitkäkoski Uskelanjoen varressa lännessä. Lännempänä Uskelanjoen varrella on vielä Perttelin Hiiden kyläkeskus.[2]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartanon yksikerroksinen, satulakattoinen päärakennus on vuodelta 1896 ja sitä on uusittu ainakin vuonna 1924. Muista rakennuksista mielenkiintoinen on vuodelta 1790 peräisin oleva viljamakasiini empiretyylille luonteenomaisine kulmapilastereineen ja pyöröikkunoineen. Sen tornissa olevaan ruokakelloon on valettu rakennuksen valmistumisvuosi.[1] Talousrakennuksista huomattavia ovat 100 lehmän kivinavetta vuodelta 1888 ja 30 hevosen kivitalli vuodelta 1894. Haalin kartanon historiaan liittyvät lisäksi 1880-luvulla rakennetut kivinavetat sen ulkotiloina aiemmin olleilla Ihamäen tilalla Haalin kylässä sekä Pohjolan ja Revän tiloilla Revän kylässä.[3]
Omistussuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartano muodostettiin vuonna 1639, kun Halikon Vuorentaan kartanon alustalaistaloina olleiden Perttelin Haalin kylän kahden talon omistajaksi tullut Kaarina Yrjänäntytär Horn yhdisti kylän talot kartanoksi, jossa myös asui kuolemaansa asti vuoteen 1671.[4]
Tämän jälkeen Haali oli vuosina 1671–1737 Halikon Vuorentaan kartanon sivutilana. Vuonna 1737 Haalin ja sen lampuotitilojen, Perttelin Pitkäkosken sekä Kiikalan Kärkelän ja Revän omistajaksi tuli turkulainen kauppias Johan Jacob Kijk, jonka hallussa kartano oli vuoteen 1751. Vuosina 1751–1763 omistajana oli majuri, sittemmin eversti Juhana Hastfer ja vuosina 1763–1776 hovioikeudenneuvos, myöhempi Turun ja Porin läänin maaherra Kristoffer Juhana Rappe. Näiden kaikkien aikana kartanoa viljelivät lampuodit.[5]
Vuonna 1778 omistajaksi tuli everstiluutnantti Fredrik Juhana Spöhler, joka edellisistä omistajista poiketen asettui kartanoon myös asumaan, niin kuin tekivät myös jo kaikki häntä seuranneet omistajat. 1800-luvun alkuaikoina kartanon viljelyksiä laajennettiin ja rakennuskantaa uusittiin. Vuoteen 1872 mennessä kartanoa ehtivät omistaa ja viljellä muiden muassa Ivendorff-, Fabrell- ja Baer-sukuiset henkilöt.[6]
Ensimmäisen talonpoikaisen omistajan kartano sai, kun sen omistajaksi vuonna 1874 tuli läheisen Rekijoen kylän Simolan talon poika Juho Eliaanpoika Simola, joka pian otti sukunimen Simolin. Hänen poikansa Gabriel Edvard Simolin viljeli kartanoa vuosina 1879–1918. Hänen aikanaan rakennettiin kartanon päätilalle muun muassa uusi kivinavetta vuonna 1888, uudet kivinavetat myös Ihamäen, Pohjolan ja Revän ulkotiloille sekä kartanon päätilan nykyinen, vuodelta 1896 peräisin oleva päärakennus.[7][1] Vuonna 1913 Gabriel Simolin perusti Revänkoskeen Revän luona vielä myös sähkölaitoksen, joka oli toiminnassa vuoteen 1940.[8]
Vuonna 1920 kartanon omistajiksi tulivat naapuripitäjästä Kuusjoelta kotoisin ollut agronomi, myöhemmin kansanedustaja ja maanviljelysneuvos Aku Korvenoja ja hänen puolisonsa Inkeri (o.s. Simolin). Aku Korvenojan isännyys jatkui vuoteen 1954.[9][10]
2000-luvulla Haalin kartano on edelleen toimiva viljelystila, joka on erikoistunut hiehojen kasvatukseen lypsykarjatiloille.[11]
Kartanon alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoteen 1868 Haalin kartano käsitti koko Haalin kylän, ja vaihtelevassa suhteessa kartanoon olivat eri vuosisatojen aikana Haalin kylän kanssa samaan isonjaon jakokuntaan kuuluneiden viereisten Perttelin Pitkäkosken sekä Kiikalan Kärkelän ja Revän kylien talot.[12] Nämä kaikki saman jakokunnan kylät olivat vanhaa rälssimaata ja aatelisten hallussa jo keskiajalta lähtien, ja myös niiden asutus oli syntynyt tuloksena Kiskon Haapaniemen kartanon omistajan, valtaneuvos Henrik Klaunpoika Hornin 1500-luvulla harjoittamasta asutustoiminnasta, kun hän perusti kylien talot uudistaloiksi Perttelin Hiiden jakokunnan takamaille.[13][14]
Näistä saman jakokunnan kylistä Kärkelä ja Revä kuuluivat 1500-luvulla yhdessä Haalin kanssa Hornin suvulle, ja 1600-luvulla kylien talot olivat joko Haalin kartanon alaisia tai kuuluivat Haalin kartanon omistajasukujen muualla asuville jäsenille, jolloin kylien taloja viljelivät yleensä lampuodit.[14] Pitkäkoski taas oli vuosina 1540–1647 Hattulassa sijaitsevan Lepaan kartanon lampuotitilana ja vuosina 1648–1816 Haalin kartanon lampuotitilana.[15]
Vuosina 1729–1815 Kärkelän kylän kaksi taloa ja Revän yksi talo olivat Haalin kartanon lampuotitaloja, ja vuosina 1816–1831 Revä ja Kärkelä olivat Haalin kartanon ulkotiloina. Vuosina 1832–1880 Revää ja Kärkelää omisti Someron Jurvalan kartanon omistaja luutnantti Wilhelm Gadolin, ja myös tämän jälkeen Kärkelällä oli eri omistajat kuin Haalilla.[16][17] Revä sen sijaan palasi Haalin yhteyteen ja oli sen ulkotilana vielä 1900-luvulla, kunnes vuonna 1953 myös Revän kantatila myytiin itsenäiseksi.[18] Pitkäkoskella omistajat olivat vuodesta 1816 vuoteen 1880 samoja tai samoihin sukuihin kuuluvia kuin Haalilla vuoteen 1872, mutta sen jälkeen eri sukuihin kuuluvia.[15][19]
Kartanon ulkotiloista Ihamäki (398 ha) Haalin kylässä ja Pohjola (noin 200 ha) Revän kylässä muodostettiin itsenäisiksi tiloiksi vuonna 1918. Samalla lunastettiin itsenäisiksi yhteensä 17 torppaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 425 ha. Lisäksi erotettiin kartanosta Keltanummen ja Toukolan tilat, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli noin parisataa hehtaaria. Vuosina 1941–1945 maanhankintalain mukaisesti kartanosta erotettiin vielä 12 siirtoväen tilaa ja kolme asuntotilaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala yhdessä vuonna 1953 itsenäiseksi myydyn Revän kantatilan kanssa oli 320 hehtaaria. Samalla siirtoväen tiloja erotettiin myös jo aiemmin itsenäistyneistä Ihamäestä ja Pohjolasta.[18][20]
Näin kartanon pinta-ala oli 1950-luvulla enää vain 280 hehtaaria, kun se ennen vuotta 1918 oli ollut vielä noin 1 800 hehtaaria. Samana aikana kartanon entiselle alueelle Haalin ja Revän kyliin oli muodostunut yhteensä 60 uutta tilaa.[18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- von Hertzen, Erik: Kiikalan historiallinen aika. Teoksessa: Sarvas, Anja & von Hertzen, Erik: Kiikalan historia. [Kiikala]: Kiikalan kunta, seurakunta ja manttaalikunta, 1987. ISBN 951-99830-5-8.
- Jutikkala, Eino & Nikander, Gabriel (toim.): Suomen kartanot ja suurtilat II. Helsinki: Kivi, 1941.
- Oja, Aulis: Perttelin historia. [Pertteli]: Perttelin kunta ja seurakunta, 1958.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jutikkala & Nikander 1941: 373–374.
- ↑ Maastokartta. Peruskartta 1:20 000. 2023 03 Iso-Hiisi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1999.
- ↑ Oja 1958: 385–386.
- ↑ Oja 1958: 245–246.
- ↑ Oja 1958: 246–249.
- ↑ Oja 1958: 250.
- ↑ Oja 1958: 383–386.
- ↑ Oja 1958: 394.
- ↑ Oja:1958: 385–386.
- ↑ Kivistö, Terhi: Maanviljelysneuvos Aku Korvenoja (1891–1962). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 20.5.2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.6.2012
- ↑ Haalin tila lyhyesti Haalin Hiehohotelli. Juho Korvenoja. Viitattu 30.6.2012.
- ↑ Oja 1958: 66, 135, 249.
- ↑ Oja 1958: 245.
- ↑ a b von Hertzen 1987: 171–172.
- ↑ a b Jutikkala & Nikander 1941: 375–376.
- ↑ von Hertzen 1987: 171–172, 576.
- ↑ Jutikkala & Nikander 1941: 371–372.
- ↑ a b c Oja 1958: 383–384.
- ↑ Oja 1958: 250–251.
- ↑ Jutikkala & Nikander 1941: 371–372, 374–375.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haalin kartano Wikimedia Commonsissa
