HMS Lincoln (G42)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Town-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Lincoln.
HMS Lincoln
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Cramp and Sons, Yhdysvallat
Kölinlasku 12. helmikuuta 1918
Laskettu vesille 19. kesäkuuta 1918
Palveluskäyttöön 23. lokakuuta 1940
Palveluskäytöstä Norjan laivastolla helmikuusta heinäkuuhun 1942 nimellä KNM Lincoln
Neuvostoliiton laivastolle elokuussa 1944 nimellä Druzhny
palautettu 1952 romutettavaksi
Tekniset tiedot
Uppouma 1260 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,30 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 30000 hv
Nopeus 35,5 solmua (66 km/h)
Miehistöä 158
Aseistus 4 x 4"/L50 tykkiä
1 x 3"/L23 ilmatorjuntatykki
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Lincoln (viirinumero G42) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Yarnall, joka luovutettiin Halifaxissa Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Philadelphiasta Pennsylvaniasta William Cramp and Sons Ships and Engine Building Companyltä. Sen köli laskettiin 12. helmikuuta 1918 ja alus laskettiin vesille 19. kesäkuuta kumminaan Marie H. Bagley. Alus otettiin palvelukseen 29. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään William F. Halsey Jr.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Yarnall liitettiin 15. hävittäjäviirikköön, jonka mukana se palveli hetken aikaa vuonna 1919 Ranskaan sijoitetussa laivasto-osastossa. Se liitettiin 1. tammikuuta 1920 viirikkönsä mukana Tyynenmeren laivaston 4. hävittäjälaivueeseen, jolloin alus siirtyi San Diegoon Kaliforniaan. Helmikuussa viirikkö nimettiin uudelleen 13. hävittäjäviiriköksi ja Yarnall määrättiin huhtikuussa viirikön mukana Aasian asemalle, mutta siirto toteutettiin vasta myöhään syksyllä. Alus palasi Kaukoidästä loppukesästä 1921 ja se siirrettiin Puget Soundin laivastontelakalle huollettavaksi. Joulukuussa alus liitettiin 11. hävittäjäviirikköön San Diegoon, jossa se poistettiin palveluksesta 29. toukokuuta 1922 ja alus siirrettiin reserviin.[1]

Alus palautettiin palvelukseen 19. huhtikuuta 1930 San Diegossa liitettynä 10. hävittäjälaivueen 11. viirikköön päällikkönään John F. McClain. Alus palveli hetken länsirannikolla ennen siirtoaan itärannikolle loppuvuodesta 1930. Aluksen kotisatamaksi vaihdettiin 1. tammikuuta 1931 Charleston South Carolinassa.[1]

Maaliskuussa alus liitettiin 3. hävittäjäviirikköön tiedusteluosastoon. Se oli pääasiassa poissa kotisatamastaan aina loppukesään 1934 saakka, jolloin alus palasi länsirannikolle. Aluksen kotisatamaksi vaihtui San Diego, josta se palasi itään loppuvuodesta 1936. Alus poistettiin palveluksesta 30. joulukuuta 1936 Philadelphiassa, jossa se ankkuroitiin reservialuksena.[1]

Yhdysvaltain aloittaessa puolueettomuuden valvonnan alus palautettiin palvelukseen 4. lokakuuta 1939 Philadelphiassa päällikkönään John G. Winn. Alus liitettiin Atlantin laivastoon 11. hävittäjäviirikköön ja se partioi syksyyn 1940 saakka Norfolkin edustalla. Alus lähti St. John'siin Newfoundlandiin, jossa se poistettiin palveluksesta 23. lokakuuta 1940.[1]

HMS Lincoln[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin Britannian kuninkaallisen laivaston palvelukseen 23. lokakuuta 1940 Halifaxissa nimellä HMS Lincoln päällikkönään G. B. Sayer. Alus lähti St. Johnsin kautta Plymouthiin, jonne se saapui 15. marraskuuta. Alus siirrettiin Devonportin telakalle muutostöitä varten, ja se palasi palvelukseen 30. marraskuuta 1. Saattajaryhmään.[2]

Alus osallistui 6. huhtikuuta 1941 Atlantilla tuleen syttyneen AMC HMS Cormorinin miehistön pelastamiseen. Alus oli saattuepalveluksessa, kunnes se määrättiin elokuussa telakalle korjattavaksi. Alus siirtyi syyskuussa Thamesille, josta se siirrettiin telakalle.[2]

KNM Lincoln[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen siirrosta Norjan laivastolle ilmoitettiin helmikuussa 1942. Norjalainen miehistö saapui alukselle maaliskuussa, minkä jälkeen alus palasi koeajojen ja koulutuksen päätyttyä palvelukseen.[2]

Alus lähti Halifaxiin liittyäkseen sinne sijoitettuihin saattajiin. Alus suojasi Yhdysvaltain ja Kanadan välisiä saattueita Kanadan laivaston alaisuudessa, kunnes se siirrettiin kesäkuussa 1943 Charlestonissa Yhdysvalloissa telakalle.[2]

Lokakuussa palattuaan palvelukseen alus määrättiin W7-ryhmään. Alus määrättiin marraskuussa palaamaan Britteinsaarille ja samalla päätettiin lopettaa aluksen laina Norjan laivastolle. Aluksen saavuttua joulukuussa perille se poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin, kun norjalainen miehistö oli poistunut siltä tammikuussa 1944. [2]

Družnyi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Lincoln päätettiin kesäkuussa 1944 siirtää Neuvostoliiton laivastolle. Alus siirrettiin heinäkuussa huollettavaksi, ja se vastaanotti neuvostoliittolaisen miehistönsä. Alus siirrettiin 26. elokuuta virallisesti Neuvostoliiton laivastolle, jolloin se nimettiin Družnyiksi.[2]

Alus liittyi syyskuun alussa saattueeseen JW60, jonka mukana se lähti 15. syyskuuta Loch Ewestä kohti Kuolan niemimaata. Alus saapui 23. syyskuuta määränpäähänsä.[2]

Alus palveli Neuvostoliiton pohjoisessa laivastossa saattueiden suojaamis- ja merialueiden valvontatehtävissä. Alus palautettiin elokuussa 1952 Rosythiin, jossa se palautettiin virallisesti 24. elokuuta. Aluksen aseistus riisuttiin ja se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen Metal Industriesille. Alus saapui 3. syyskuuta hinattuna romutettavaksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]