HMS Eagle (R05)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan aikana aloitetusta Kuninkaallisen laivaston Audacious-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Eagle


HMS Eagle
HMS Eagle tammikuu 1970
HMS Eagle tammikuu 1970
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff
Kölinlasku 24. lokakuuta 1942
Laskettu vesille 19. maaliskuuta 1946
Palveluskäyttöön 5. lokakuuta 1951
Palveluskäytöstä 1972
Tekniset tiedot
Uppouma 37400 t (tyhjä)
47000 t (kuormattu)
Pituus 247,4 m
Leveys 41 m
Syväys 10,13 m
Koneteho 152 000 shp (113 MW)
Nopeus 31 solmua (57 km/h)
Miehistöä 2500-2750
Aseistus 60 lentokonetta
16 4,5" kaksoistykkitorneissa
8 40 mm Boforsin kuusiputkista ilmatorjuntatykkiä
2 40 mm Boforsin kaksiputkista ilmatorjuntatykkiä
9 40 mm Boforsin yksiputkista ilmatorjuntatykkiä

HMS Eagle (viirinumero R09) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Audacious-luokan lentotukialus, jonka rakentaminen aloitettiin toisen maailmansodan aikana 24. lokakuuta 1942. Alus laskettiin vesille 19. maaliskuuta 1946, joten se koki runsaasti uudistuksia ennen palvelukseen astumista 5. lokakuuta 1951.

Aluksen rakentaminen aloitettiin 1942 Harland and Wolffin telakalla Belfastissa Pohjois-Irlannissa yhtenä neljästä Audacious-luokan tukialuksesta. Niiden rakentaminen aloitettiin osana Kuninkaallisen laivaston sodanaikaista uustuotantoa täyttämään tappioita ja kokemusten osoittamaa tarvetta. Kahden aluksen tilaus kuitenkin peruutettiin vihollisuuksien loputtua ja kahden muun rakentaminen keskeytettiin. Alus, jonka alkuperäisenä nimenä oli HMS Audacious, laskettiin vesille maaliskuussa 1946 nimellä HMS Eagle, koska HMS Eaglen tilaus oli peruutettu aiemmin.[1]

Lukuisia muutoksia toteutettiin piirustuksiin, vaikka alus laskettiinkin vesille ennen viiston lentokannen toteuttamista. Alus otettiin palvelukseen lokakuussa 1951 ja vuotta myöhemmin se otti osaa ensimmäiseen suureen NATO:n sotaharjoitukseen Exercise Mainbraceen.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Eaglen ollessa modernisoitavana 1954-1955 sille rakennettiin 5,5 asteen viistolentokansi minimaalisella peilijärjestelmällä[2]. Alus otti 1956 osaa Suezin kriisiin, joka oli samalla aluksen ensimmäinen sota[3]. Aluksen kannella palveli hävittäjäpommittajina 17 kpl de Havilland Sea Venomia, 24 kpl Armstrong Whitworth Sea Hawkia ja 9 kpl Westland Wyvern S.4 sekä 4 kpl 849-laivueen Douglas Skyraider AEW.1 -ilmavalvontakonetta ja 4 kappaletta Westland Whirlwind HAR.3 -sukellusveneentorjuntahelikopteria.[4]

Amiraliteetti suunnitteli rakentavansa aluksen uudelleen käyttäen pohjana HMS Victoriousta, mutta se osoittautui liian kalliiksi. Alus siirrettiin 1959 Devonportin telakalle, jossa sille tehtiin suppeampi vaikkakin erittäin laaja modernisointi. Muutoskohteina olivat muun muassa majoitustilat, joihin asennettiin ilmastointi. Komentosilta rakennettiin uudelleen ja uudet 3D tutkat tyyppiä 984 ja 965 asennettiin. Lentokanneksi rakennettiin 2,5 tuuman teräskansi, jossa oli toteutettu 8,5 asteen viistorakenne. Kannelle asennettiin kaksi BH5-höyrykatapulttia, uudet laskuvaijerit sekä peililaskeutumisjärjestelmä. Aluksen sähköjärjestelmä rakennettiin uudelleen.[5]

HMS Eaglen etuosan 4,5 tuuman ja kaikki 40 millimetrin ilmatorjuntatykit korvattiin kuudella Sea Cat -ohjusjärjestelmällä. Koneet huollettiin kokonaan. Modernisointiin oli varattu noin 11 miljoonaa puntaa, joka oli kuitenkin vain kolmannes uuden aluksen kustannuksista. Kustannukset kuitenkin nousivat modernisoinnin aikana ja siten alkuperäisen suunnitelman mukainen panssaroitu kansi jäi pois. Alus palasi palvelukseen 1964.[5]

HMS Eaglen uppouma oli kasvanut modernisoinnin aikana 43750 tonniin. Aluksen konekanta oli pienentynyt 42:een 899-laivueen De Havilland Sea Vixen FAW.2 -koneeseen, 800B-laivueen neljään Supermarine Scimitariin ja Fairey Gannet -koneisiin.[6]

HMS Eagle vapautti tammikuussa 1966 sisaraluksensa HMS Ark Royalin Beiran sataman valvomisesta. Valvonnan tehtävänä oli estää aseiden ja varusteiden kuljettaminen Rhodesiaan. Alus palasi 10. toukokuuta Singaporeen.[7]

HMS Eagle siirrettiin 1966 huollettavaksi Devonportiin, jolloin alukselle asennettiin voimakkaammat katapultit, jotta se kykenisi operoimaan Blackburn Buccaneer kalustolla paremmin. Alus palasi palvelukseen 1967 osallistuen brittijoukkojen evakuointiin Adenista marraskuussa.[8]

Aluksen palvelustehtävien Kauko-Idässä päättyessä, sen lentokonekalustoksi vaihdettiin maaliskuussa 1969 McDonnel Douglas F-4 Phantomit.[3]

Alus poistettiin palveluksesta tammikuussa 1972 Portsmouthissa, jossa alukselta riisuttiin käyttökelpoinen materiaali, kuten tutkat ja aseet. Alus hinattiin Devonportin reserviin. Se myytiin lokakuussa 1978 romutettavaksi Cairnryanille Skotlantiin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Eagle (R05).
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chesneau, Roger s. 135
  2. Chesneau, Roger s. 137
  3. a b c Chesneau, Roger s. 139
  4. Polmar, Norman s. 126
  5. a b Chesneau, Roger s. 137_138
  6. Chesneau, Roger s. 138
  7. Polmar, Norman s. 304
  8. Chesneau, Roger s. 138-139

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]