849 Naval Air Squadron

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
849 Naval Air Squadron
849SqnRN.png
849 laivueen tunnus
Toiminnassa 1943-1945
1952-1978
1984-
Valtio Yhdistynyt kuningaskunta
Puolustushaarat merivoimat
Aselajit tukialuslentolaivue
Rooli torpedopommittaja
ilmavalvonta
helikopteri
Osa joukkoa Ison-Britannian laivaston ilmavoimia
Koko laivue
Tukikohta RNAS Culdrose
Motto lat. Priimus video (ensihavainto)
Sodat ja taistelut Normandian maihinnousu 1944
Palembang 1945
Okinawa 1945
Japani 1945
Irak 2003

849 Naval Air Squadron (849 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue, joka perustettiin tukialustorpedopommittajayksikkönä toisessa maailmansodassa. Se taisteli japanilaisia vastaan Kauko-Idässä. Sodan jälkeen siitä muodostettiin tukialukselle ilmavalvontalaivue, jonka kalustona olivat 1952-1978 Skyraiderit ja Fairey Gannetit. Laivueen kalustoksi vaihdettiin 1982 Sea King - ilmavalvontahelikopterit.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivueen ensimmäiset osat koottiin Townhillin leirille 1. heinäkuuta 1943, mistä ne siirrettiin Yhdysvaltoihin. Laivue perustettiin virallisesti 1. elokuuta 1943 Quonset Pointissa Rhode Islandilla torpedopommittajatiedustelulaivueena kalustonaan kaksitoista Grumman Avengeria. Koulutuksen päätyttyä laivue siirrettiin marraskuussa HMS Khedivelle, joka kuljettia laivueen Britteinsaarille. Se oli ensimmäiset viikot Grimsetterissä, jonka jälkeen laivue siirrettiin kahdeksi viikoksi sukellusveneidentorjuntakurssille Maydowniin ja edelleen koulutuksen täydentämiseksi viideksi viikoksi Eglingtoniin. Huhtikuussa 1944 laivue siirrettiin Perranporthiin, jossa se aloitti rannikkolennostoon (engl. Coastal Command) liitettynä sukellusveneentorjunta- ja pinta-alusten torjuntalennot Kanaalin alueella Normandian maihinnousun aikana.[1]

Syyskuussa laivue siirrettiin HMS Rajahille, jonka kannella se siirtyi Ceylonille. Ceylonilla laivueen vahvuus nostettiin 21 koneeseen, joista pääosa oli Avenger Mk II:a. Se siirrettiin 10. joulukuuta Brittiläisen Tyynenmeren laivaston HMS Victoriousille yhdessä 820. laivueen kanssa muodostaen 2. lennoston (engl. No. 2 Naval Strike Wing). Laivue otti lennoston mukana osaa operaatio Lentiliin 4. tammikuuta 1945 sekä operaatio Meridianiin 24. ja 29. tammikuuta iskettäessä Pangkalan Brandoniin ja Palembangin öljynjalostamoihin. Helmikuussa laivueen vahvuus laskettiin neljääntoista koneeseen ja se osallistui maaliskuussa iskuihin Shakishimaan sekä myöhemmin Formosalle tehtyihin iskuihin ennen siirtymistä Australiaan toukokuun lopulla. Japanin antautumista edeltäneen kuukauden aikaan laivue osallistui iskuihin Japaniin muun muassa Tokioon. Palattuaan sodan loputtua Australiaan laivueen koneet siirrettiin Mascotin lentotukikohtaan ja miehistö kuljetettiin lentotukialuksella Britteinsaarille, jossa laivue virallisesti lakkautettiin 31. lokakuuta.[1]

Uudelleen perustettuna 1952 - 1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

778. laivue nimettiin uudelleen 849. laivueeksi 7. heinäkuuta 1952 Brawdyssä, jolloin se luokiteltiin ilmavalvontalaivueeksi. Sen kalustona olivat Skyraider AEW.1 -valvontakoneet, jotka oli varustettu tutkalla. Laivueen esikuntalentue koulutti uudet miehistöt tehtävään ennen niiden liittymistä lentueiden miehistöihin. Laivue palveli lentueittain lentotukialuksilla. A ja B lentue perustettiin marraskuussa, minkä suurimpana syynä oli koneiden saaminen.[1]

A lentue siirrettiin tammikuussa 1953 HMS Eaglelle ja B lentue siirrettiin saman aikaisesti Hal Fariin. Kesäkuussa vasta perustettu C lentue liittyi A lentueeseen HMS Eaglellä, mistä se siirrettiin lolkakuussa HMS Glorylle. C lentue matkasi lentotukialuksella Maltalle, jossa se korvasi B lentueen. D lentue perustettiin elokuussa 1953 ja se vietti marraskuussa kaksi viikkoa HMS Eaglellä. Tammikuussa 1954 perustettiin E lentue ja B lentue siirrettiin HMS Eaglelle. B lentue lakkautettiin heinäkuussa ja sen miehistö sekä kalusto siirrettiin täydennyksinä A ja C lentueisiin. Pian sen jälkeen C lentue nimettiin uudeksi B lentueeksi ja D C:ksi. C lentue siirrettiin elokuussa HMS Ark Royalille. E lentue nimettiin D lentueeksi 15. lokakuuta 1954.[1]

Vuoden 1960 helmikuussa alkaen aina vuoden loppuun laivueen kalustoksi vaihdettiin Gannet AEW.3 -koneet, mutta kaluston vaihto ei vaikuttanut merkittävästi palvelukseen ja lentueittain tapahtuneeseen lentotukialuspalvelukseen. D lentue lakkautettiin 15. joulukuuta Culdrosessa sen poistuttua HMS Albionilta ja lentue muodostettiin uudelleen syyskuussa 1964. Vuoden lopulla laivueen esikunta siirtyi Brawdyyn. B lentue lakkautettiin syyskuussa 1965 sen palattua HMS Centaurilta ja uusi lentue muodostettiin HMS Hermekselle huhtikuussa 1966, kunnes se lakkautettiin helmikuussa 1968. C lentue lakkautettiin lokakuussa 1966 eikä sitä muodostettu uudelleen. B lentue muodostettiin HMS Ark Royalille tammikuussa 1970 ja A lentue lakkautettiin heinäkuussa.[1]

Laivueen esikunta siirtyi marraskuussa 1970 Lossiemouthiin ja sen valvonnassa oli ainoastaan kaksi lentuetta, joita ei kuitenkaan nimetty uudelleen. D lentue palveli HMS Eaglellä, kunnes se lakkautettiin tammikuussa 1972. B lentue palasi HMS Ark Royalilta marraskuussa 1978, ja se sekä esikunta lakkautettiin 15. joulukuuta.[1]

Kolmas kerta 1984 -[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falklandin sota osoitti laivaston jatkuvan ilmatilanteen seurannan tarpeen. Tilapäisratkaisuna perustettiin 824. laivueeseen D lentue, joka varustettiin ilmavalvontaan varustetuilla Sea King -helikoptereilla. D lentueesta muodostettiin uusi 849. laivue (esikunta) 8. marraskuuta 1984 Culdrosessa. Kolmi helikopterinen A laivue perustettiin maaliskuussa 1985 ja B lentue maaliskuussa 1986. Laivueen kalustona oli lopulta kahdeksan AEW Sea King -helikopteria. Esikunta vastaa operatiivisesta koulutuksesta ja lentueet palvelevat lentotukialuksilla.[1]

Kaksi laivueen Sea King ASaC.7 -helikopteria tuhoutui 22. maaliskuuta 2003 operaatio Telicissä törmättyään toisiinsa, jolloin kaikki koneissa olleet seitsemän sotilasta saivat surmansa. Tuhoutuneiden helikoptereiden tilalle puolustusministeriö tilasi kaksi uutta HAS.6 -helikoptereista modifioitua ASaC.7 -helikopteria Thalesilta toukokuussa 2005.[2]

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivueen kalusto[1]:

  • Grumman Avenger I elokuu 1943 - elokuu 1945
  • Grumman Avenger II syyskuu 1944 - elokuu 1945
  • Skyraider AEW.1 heinäkuu 1952 - joulukuu 1960
  • Fairey Gannet AEW.3 helmikuu 1960 - joulukuu 1978
  • Fairey Gannet AS.4 syyskuu 1959 - toukokuu 1966
  • Fairey Gannet COD.4 syyskuu 1961 - syyskuu 1974
  • Fairey Gannet T.5 syyskuu 1961 - tammikuu 1976
  • Westland Sea King AEW.2/2A marraskuu 1984 - 2004
  • Westland Sea King ASaC. 7 toukokuu 2002 - [3]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivueen komentajat[4]:

  • Sharp, K. G. 1. elokuuta 1943 -
  • Foster, D. R. 5. syyskuuta 1944 -
  • Griffith, A. J. 14. kesäkuuta - 31. lokakuuta 1945
  • lakkautettuna
  • Treacher, J. D. 7. heinäkuuta 1952 -
  • Baring, M. J. 20. heinäkuuta 1953 -
  • Armstrong, C. B. 18. joulukuuta 1954 -
  • Frazer, D. H. 1. toukokuuta 1956 -
  • Bromilow, F. 13. toukokuuta 1957 -
  • Phillip, A. G. B. 9. huhtikuuta 1959 -
  • Hawley, W. 8. joulukuuta 1960 -
  • McGrail, J. F. 7. helmikuuta 1962 -
  • Barnard, W. H. 17. toukokuuta 1963 -
  • Rawlinson, M. J. F. 4. tammikuuta 1965 -
  • Roberts, A. W. 1. elokuuta 1966 -
  • Prideaux, B. 7. helmikuuta 1968 -
  • Scott, R. M. 2. toukokuuta 1969 -
  • Nash, J. E. 4. syyskuuta 1970 -
  • Goetz, T. 11. syyskuuta 1972 -
  • Light, A. J. 17. huhtikuuta 1974 -
  • Holman, G. J. L. 21. elokuuta 1974 -
  • Maltby, T. G. 20. elokuuta 1976 - 15. joulukuuta 1978
  • lakkautettuna
  • Flutter, P. M. 1. marraskuuta 1984 -
  • Howarth, P. J. 9. huhtikuuta 1987 -
  • Butler, N. A. M. 19. heinäkuuta 1989 -
  • Phillips, S. B. 30. maaliskuuta 1990 -
  • Wells, M. D. 5. kesäkuuta 1992 -
  • Saunders, J. N. 21. lokakuuta 1994 -

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finnis, Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
  • Wragg, David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
  • Sturtivant, Ray & Ballance, Theo: The Squadrons of the Fleet Air Arm. Tornbridge, Kent: An Air-Britain Publication, 1994. ISBN 0-85130-223-8. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
  • Kay Anthony L & Smith J R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Sturtivant, Ray & Ballance, Theo s. 278
  2. Air Forces Monthly 4:2006 s. 43
  3. Air Forces Monthly 5:2003 s. 77
  4. Sturtivant, Ray & Ballance, Theo s. 283