HMS Ark Royal (R09)
| HMS Ark Royal | |
|---|---|
 HMS Ark Royal Pohjois-Atlantilla heinäkuussa 1976 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cammell Laird, Birkenhead, UK |
| Kölinlasku | 3. toukokuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 3. toukokuuta 1950 |
| Palveluskäyttöön | 25. helmikuuta 1955 |
| Poistui palveluskäytöstä | helmikuu 1979 |
| Loppuvaihe | romutettu 1980 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
36 800 t (standardi) 53 950 t (kuormattu) |
| Pituus | 245 m |
| Leveys |
34 m (käyttöönotto) 50m (1978) |
| Syväys | 10 m |
| Koneteho | 152 000 shp (113 MW) |
| Nopeus | 31,5 solmua |
| Miehistöä | 2 250 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
50 lentokonetta 16 × 4,5" kaksoistykkitorneissa 5 × kuusiputkista Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä 3 × yksiputkista Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä |
HMS Ark Royal (viirinumero R09) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Audacious-luokan lentotukialus, jonka rakentaminen aloitettiin toisen maailmansodan lopulla.Alus laskettiin vasta 1950 vesille, joten siihen tehtiin runsaasti uudistuksia ennen palvelukseen ottoa 25. helmikuuta 1955. Kun alus poistettiin käytöstä helmikuussa 1979, se oli Kuninkaallisen laivaston viimeinen perinteinen katapultein ja jarruvaijerein varustettu lentotukialus. Ark Royal oli maailman ensimmäinen viistokannella varustettu lentotukialus.
Käyttöön otettaessa aluksella oli 5,5° kulmassa osittain viisto lentokansi, kaksi höyrykatapulttia, joilla kyettiin lähettämään ilmaan 14 tonnin painoinen lentokone, lentokonehissi laivan kyljellä, uudistettu aseistus sekä peililaskeutumisjärjestelmä. Näiden järjestelmien avulla lentokoneita voi olla nousussa ja laskussa saman aikaisesti.[1]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Audacious-luokka (lentotukialus)
Alus tilattiin Birkenheadistä Cammell Lairdilta, missä köli laskettiin 3. toukokuuta 1943. Alus laskettiin vesille 3. toukokuuta 1950 ja otettiin palvelukseen 25. helmikuuta 1955.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa aluksen lentokoneina olivat Hawker Sea Hawkit, De Havilland Sea Venomit, Fairey Gannet, Douglas A-1 Skyraiderit sekä erilaiset helikopterit. Yhteensä 50 lentokonetta ja helikopteria. Alus osallistui moniin harjoituksiin osana brittilaivastoa ja Natolaivastoa, mutta ei osallistunut taistelutoimiin, koska Suezin kriisin aikaan 1955 se oli vielä koeajossa.
Noin vuosi palvelukseenoton jälkeen edessä oikealla olleet 4,5 tuuman tykit poistettiin, jotta lentokoneiden toimintaan tarvittavaa tilaa saatiin lisättyä. Neljä vuotta myöhemmin poistettiin lentokonehissi aluksen kyljeltä sekä loput aseet aluksen keulasta. Loput 4,5 tuuman tykit poistettiin 1964 huollon yhteydessä. Aluksella testattiin 1963 Hawker P.1127, josta myöhemmin kehitettiin Hawker Siddeley Harrier.
Maaliskuussa 1967 tehtiin alukselle suurempi modernisointi, mikä valmistui helmikuussa 1970. Aluksella mahdollistettiin lentokoneiden vaihtaminen suurempiin Phantom FG.1- ja Blackburn Buccaneer Mk.2 -koneisiin. Samassa yhteydessä myös lentokannen kulmaa kasvatettiin 8,5 asteeseen, uudistettiin katapultit ja jarruvaijerit. Näkyvin muutos oli kuitenkin komentosillan uudistaminen ja uusien elektronisten järjestelmien asentaminen. Tykkien poistamisen jälkeen oli tarkoitus ilmatorjunta hoitaa neljällä Sea Cat -ohjusjärjestelmällä, mutta niitä ei koskaan asennettu.
Alus törmäsi 9. marraskuuta 1970 Välimerellä Neuvostoliiton laivaston Kotlin-luokan hävittäjään Bravyyn, joka varjosti harjoittelemassa ollutta Naton laivasto-osastoa (Exercise Lime Jug 70). Kumpikaan aluksista ei vaurioitunut vakavasti, mutta kaksi venäläistä merimiestä katosi.
Alus saapui kotisatamaansa Devonportiin viimeisen kerran 4. joulukuuta 1978 ja se poistettiin käytöstä 14. helmikuuta 1979. Britannian puolustusministeriö ilmoitti 29. maaliskuuta 1980 aluksen myynnistä romutettavaksi. Alus hinattiin 22. syyskuuta Cairnryaniin Skotlantiin, jonne se saapui 28. syyskuuta.
Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen päälliköinä olivat:
- D. R. F. Cambell, DSC 16. syyskuuta 1954–
- F. H. E. Hopkins, DSC 24. syyskuuta 1956–
- P. J. Hill-Norton 1. lokakuuta 1959–
- D. C. E. Gibson, DSC 14. elokuuta 1961–
- M. P. Pollock, MVO, DSC 21. tammikuuta 1962–
- A. T. F. G. Griffin 24. tammikuuta 1964–
- M. F. Fell, DSO 25. lokakuuta 1965–
- R. D. Lygo 17. heinäkuuta 1969–
- J. O. Roberts 9. maaliskuuta 1971–
- A. D. Cassidi 22. elokuuta 1973–
- J. R. S. Gerard-Pearse 27. marraskuuta 1973–
- W. J. Graham 28. maaliskuuta 1975–
- E. R. Anson 28. syyskuuta 1976–
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- McCart, Neil: Three Ark Royals 1938–1999. Cheltenham, UK: Fan Publications, 1999. ISBN 1-901225-02-X. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Conway s. 21
| HMS Eagle (ex-Audacious) - HMS Eagle - HMS Ark Royal |
| Edeltäjä: Majestic-luokka – Seuraaja: Malta-luokka |