Gymnosofistit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gymnosofistit (muinaiskreikaksi γυμνοσοφισταί, ”alastomat viisaat”) on nimitys, jota antiikin kreikkalaiset käyttivät tietyistä intialaisista filosofeista (sadhut ja joogit), jotka harjoittivat askeesia siinä määrin, että pitivät ruokaa ja vaatetusta haitallisina puhtaalle ajattelulle.[1]

Antiikin lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termiä käytti ensimmäisenä Plutarkhos ensimmäisellä vuosisadalla kuvatessaan Aleksanteri Suuren ja kymmenen gymnosofistin kohtaamista Punjabissa. Gymnosofistit olivat yllyttäneet paikallisia kapinaan makedonialaisia vastaan. Plutarkhoksen mukaan Aleksanteri esitti heille vaikeita kysymyksiä ja ilmoitti tuomitsevansa ensimmäisenä väärän vastauksen antaneen kuolemaan.[2]

Diogenes Laertios mainitsee gymnosofistit usein käsitellessään filosofian mahdollista alkuperää barbaarien keskuudessa.[3] Hän kertoo useiden kreikkalaisten filosofien, kuten Demokritoksen[4] ja Pyrrhonin,[5] tavanneen gymnosofisteja käydessään Intiassa. Hänen mukaansa Pyrrhon, puhtaan skeptisismin perustaja, sai vaikutteita gymnosofisteilta matkustellessaan Intiassa Aleksanterin kanssa, ja jäljitteli heidän elämäntapaansa palattuaan kotiinsa Elikseen.[6] Aleksanterin hovissa toiminut Onesikritos puolestaan tunnisti gymnosofisteissa kyyniset ihanteet.[7]

Strabon mainitsee gymnosofistit teoksessaan Geographica.[8] Hän jakoi intialaiset filosofit muuten brahmaneihin ja sramanoihin,[9] seuraten tässä Megasthenestä. Sramanat hän jakoi edelleen ryhmiin, joista hän käytti nimityksiä hylobioi (metsäerakot, vrt. Aranyaka) ja fysikoi.

Filon Aleksandrialainen mainitsee gymnosofistit kahdesti luetellessaan vierasmaalaisia askeetikkoja ja filosofeja, jotka olivat hänen arvionsa mukaan viisaita, oikeudenmukaisia ja hyveellisiä, ja näin ollen todella vapaita. Hän kirjoitti, että gymnosofistit tutkivat luonnonfilosofian lisäksi etiikkaa suurin kärsimyksin, ja tekevät koko elämästään hyvee oppitunnin.[10] Hän mainitsee myös intialaissyntyisen gymnosofistin nimeltä Kalanos, jota arvostettiin hyveellisen toimintansa vuoksi.[11] Myös Klemens Aleksandrialainen mainitsee gymnosofistit käsitellessään filosofian pakanallista alkuperää.[12]

Keitä gymnosofistit olivat?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jainalaiset digambara-munkit ovat nykyäänkin alastomia. Useat tutkijat ovat pitäneet heitä samoina kuin gymnosofistit.[13][14] Kiinalainen buddhalaismunkki Xuanzang mainitsee kohdanneensa digambara-munkkeja Taksilassa 600-luvulla,[15] samalla alueella Punjabissa, jossa Aleksanteri Suuren armeija kohtasi gymnosofistit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gymnosophists Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
  2. Plutarkhos: ”Aleksanteri Suuri”, Kuuluisien miesten elämäkertoja, 64. (”Life of Alexander”, The parallel lives, 64)
  3. Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit I.1, I.6, I.9.
  4. DL IX.35.
  5. DL IX.61.
  6. DL IX.63.
  7. Reale, Giovanni; Catan, John R. (toim.): ”The meeting with the East and the influence of the Gymnosophists”, A History of Ancient Philosophy: The systems of the Hellenistic Age, s. 311. SUNY Press, 1985. ISBN 0887060277. Teoksen verkkoversio.
  8. Strabon: Geographica XVI,I.
  9. Strabon: Geographica XV,I,59-60; Strabon tosin käyttää ilmeisen virheellistä ilmaisua ”garmanes”.
  10. Filon Aleksandrialainen: Jokainen hyvä ihminen on vapaa, 74.
  11. Filon Aleksandrialainen: Jokainen hyvä ihminen on vapaa, 92-93.
  12. Klemens Aleksandrialainen: Stromata I.15.71.
  13. Hawkes, Jacquetta Hopkins: The Atlas of Early Man, St. Martin's Press, 1993.
  14. Basham, A. L.: My Guruji, Sachindra Kumar Maity, 1997.
  15. Luniya, Bhanwarlal Nathuram: Life and Culture in Ancient India: From the Earliest Times to 1000 A.D, s. 169. Lakshmi Narain Agarwal publisher, 1978.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Gymnosophists