Pyrrhon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyrrhon myrskyssä. Petrarca-Meister, 1500-luku.

Pyrrhon (muinaiskreikaksi Πύρρων, n. 360 eaa. - n. 270 eaa.) oli antiikin kreikkalainen filosofi. Häntä pidetään ensimmäisenä skeptikkona ja pyrrhonismin alullepanijana tai esikuvana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyrrhon oli kotoisin Eliksestä. Diogenes Laertios lainaa Apollodorosta ja sanoo, että hän oli ensin maalari, ja että hänen tekemiään kuvia oli Eliksen kymnaasissa. Myöhemmin hän kiinnostui filosofiasta Demokritoksen töiden ansiosta. Hän tutustui megaralaiseen dialektiikkaan Brysonin, Stilponin oppilaan kautta.

Pyrrhon osallistui Anaksarkhoksen tavoin Aleksanterin Suuren mukana tämän Aasian sotaretkelle. Hän opiskeli Intiassa gymnosofistien ja Persian valtakunnan maagien alaisuudessa. Hän vaikuttaa saaneen itämaisesta filosofiasta yksinäisyydessä elämisen ajatuksen. Palattuaan Elikseen hän eli köyhissä olosuhteissa. Elisläiset kuitenkin kunnioittivat häntä suuresti, samoin ateenalaiset, jotka antoivat hänelle kansalaisoikeudet.

Pyrrhon ei itse kirjoittanut mitään. Hänen oppinsa tunnetaan ensimmäkseen hänen oppilaansa Timon Fleiuslaisen satiirisista kirjoituksista.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyrrhonin omasta filosofisesta ajattelusta ei tiedetä paljoakaan, sillä skeptisen koulukunnan "pyrrhonismina" tunnettu filosofinen perinne on syntynyt enimmäkseen myöhempinä aikoina. Hänen ajattelunsa perusperiaate voidaan ilmaista sanalla akatalepsia, joka tarkoittaa mahdottomuutta tuntea asioiden todellinen luonne. Toisekseen, tämän johdosta tulee säilyttää älyllisen epävarmuuden tila, tai kuten Timon sen ilmaisi, mitään väitettä ei voida pitää parempana kuin toista. Kolmannekseen, näitä periaatteita tulee soveltaa myös elämään yleensä. Pyrrhon teki johtopäätöksen, että koska mitään ei voida tietää, ainut oikea asenne on ataraksia, "vapaus huolista".

Mahdottomuuden tietää mitään, edes omasta tietämättömyydestämme tai epäilystämme, tulisi johtaa siihen, että viisas ihminen vetäytyy itseensä, välttää paineita ja tunteita jotka kuuluvat kilpailuun turhista kuvitelmista. Tämä vahva skeptisismi on ensimmäinen ja kaikkein läpikotaisin esimerkki agnostismista ajattelun historiassa. Sen eettisiä vaikutuksia voidaan verrata stoalaisuuden ja epikurolaisuuden ihanteena olleeseen mielentyyneyteen.

Pyrrhonin mukaan viisaan tehtävänä oli kysyä itseltään kolme kysymystä. Ensin tulee kysyä, mitä asiat ovat ja kuinka ne ovat muodostuneet. Toisekseen kysymme, mikä on suhteemme näihin asioihin. Kolmannekseen kysymme, mikä meidän asenteemme näitä asioita kohtaan tulisi olla. Siihen mitä asiat todella ovat, voimme vastata vain, että emme tiedä mitään. Tiedämme ainoastaan, miltä asiat vaikuttavat meille, mutta niiden sisäisestä olemuksesta olemme tietämättömiä.

Samat asiat vaikuttavat eri ihmisistä erilaiselta, ja siksi on mahdotonta tietää, mikä mielipide on oikea. Erot mielipiteissä viisaiden kesken yhtä lailla kuin rahvaan kesken todistavat tämän. Jokaista väitettä kohti voidaan esittää vastaväite, joka voidaan perustella yhtä järkevästi. Mikä tahansa henkilön oma mielipide onkin, joku, joka on yhtä älykäs ja yhtä kyvykäs tekemään arvostelmia, uskoo päinvastaiseen mielipiteeseen. Meillä voi olla mielipiteitä, mutta varmuus ja tieto ovat mahdottomia. Siksi asenteemme asioihin (vastaus kolmanteen kysymykseen) tulisi olla täydellisen pidättyväinen tekemästä arvostelmia. Emme voi olla varmoja mistään, emme edes kaikkein triviaalimmista väitteistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 350-364 (IX.11), 581-587. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bett, Richard: Pyrrho The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:
  • Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): Pyrrho The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)