Giuseppe Tomasi di Lampedusa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Giuseppe Tomasi di Lampedusa (23. joulukuuta 1896 Palermo Sisilia Italia23. heinäkuuta 1957 Rooma), Lampedusan ruhtinas ja Palman herttua, oli sisilialainen kirjailija. Hän ei julkaissut kahta lehtiartikkelia lukuun ottamatta elinaikanaan mitään. Hänen tunnetuin teoksensa on postuumisti ilmestynyt Tiikerikissa, jonka tapahtumat sijoittuvat risorgimenton aikaiseen Sisiliaan. Luchino Visconti on ohjannut teoksen pohjalta elokuvan Tiikerikissa.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylhäiseen mutta omaisuutensa lähes menettäneeseen sukuun syntynyt Giuseppe Tomasi di Lampedusa vietti vetäytyvää elämää, ja yksityiselämä on jäänyt pääosin tuntemattomaksi.[1] Hänen vanhempansa olivat Lampedusan ruhtinas Giulio Tomasi, ja Beatrice Mastrogiovanni Tasca, ja hän oli heidän ainoa lapsensa, kun hänen sisarensa kuoli kaksivuotiaana, jolloin hän itse oli muutaman päivän ikäinen.[2] Tomasilla oli tiivis suhde äitiinsä, joka ainoana pystyi hillitsemään nuoruuden hurjaa menoa.[1] Hän on itse kirjoittanut viihtyneensä lapsena paremmin esineiden kuin ihmisten parissa.[2]

Tomasi oli kielitaitoinen ja luki jo nuorena paljon eri kielillä. Suku ei pitänyt hänen kirjallisista harrastuksistaan. Voimakkaan äidin vaikutus esti häntä syventymästä harrastuksiinsa. Vasta äidin kuoltua hän saattoi keskittyä kirjoittamiseen ja muuhun kulttuuriin.[1] Äiti oli itse saanut epäsovinnaisen kasvatuksen ja oli perehtynyt monipuolisesti aikansa kulttuuriin. Äitiä pidettiin erityisen viehättävänä ihmisenä. Äiti opetti Tomasille ranskaa, lisäksi hän oppi lastenhoitajilta saksaa ja myöhemmin englantia omasta halustaan. Huoleton elämä päättyi, kun rakastaja murhasi äidin sisaren.[1]

Tomasi valmistui vuonna 1914 Liceo Garibaldista Palermosta ja kirjoittautui Roomaan opiskelemaan oikeustiedettä. Opinnot etenivät huonosti ja hän suoritti vain yhden tentin.[2] Tomasin sukulainen oli diplomaatti, ja hän itsekin tiettävästi suunnitteli diplomaatin uraa, mutta hermoromahdus esti haaveen.[1]

Tomasi palveli ensimmäisessä maailmansodassa Italian armeijassa. Hän jäi itävaltalaisten sotavangiksi ja joutui sotavankeuteen Unkariin, josta pakeni Italiaan jalan. Hän oli armeijan palveluksessa vuoteen 1920.[2]

Tomasi avioitui 1930-luvun alkupuolella latviansaksalaista syntyperää olleen Alessandra (Licy)[2] Wolff-Stormseen kanssa, joka oli psykiatri. He tutustuivat Lontoossa, jossa Tomasin sukulainen oli suurlähettiläänä. Mussolinin ajan Tomasi vietti pääasiassa ulkomailla, mutta palasi toisen maailmansodan jälkeen Palermoon. Hän toimi jonkin aikaa Sisilian Punaisen Ristin puheenjohtajana.[1]

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tomasin ihanne oli Stendhalin Punaista ja mustaa, josta hän piti luentoja ystävilleen. Hän kirjoitti genovalaiseen lehteen kaksi artikkelia 1500-luvun ranskalaisista kirjailijoista.[1]

Tomasi aloitti Tiikerikissan kirjoittamisen 1955 ja tarjosi sitä nimettömänä kustantajalle, joka sen kuitenkin hylkäsi. Teos pääsi julkisuuteen vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen vaimonsa ansiosta. Se oli ilmestyessään sensaatio ja myyntimenestys. Se palkittiin merkittävällä italialaisella Strega-palkinnolla.[1]

Tomasin serkku on runoilija Lucio Piccolo.[1]

Palermoon on perustettu Tomasi di Lampedusalle omistettu Parco Culturale del Gattopardo, joka pitää yllä myös internetsivustoa.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Il Gattopardo, ilmestyi postuumisti 1958
  • I Racconti, ilmestyi postuumisti 1961
  • I Saggi, ilmestyi postuumisti 1977 ja 1990
  • La Letteratura Inglese 1–2, ilmestyi postuumisti 1990 ja 1991
  • Viaggio in Europa. Epistolario 1925–1930, Milano, Mondadori 2006.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiikerikissa. (Il gattopardo, 1958.) Suom, Tyyni Tuulio. WSOY, 1959 (uusi painos 1990). ISBN 951-643-316-2.
  • Seireeni ja muita kertomuksia, suom. Tyyni Tuulio, WSOY, 1962

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Kirjasto.sci.fi Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e Tomasi di Lampedusalle omistettu sivusto Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  3. Parco Culturale del Gattopardo Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]