Georges Boulanger (kenraali)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georges Boulanger Nadarin valokuvaamana.

Georges Ernest Jean-Marie Boulanger (29. huhtikuuta 1837 Rennes, Ranska30. syyskuuta 1891 Bryssel, Belgia)[1] oli ranskalainen kenraali ja kolmatta tasavaltaa vastustanut oikeistolainen poliitikko, joka keräsi ympärilleen vuonna 1888 kukoistaneen boulangismiksi kutsutun reaktionäärisen liikkeen. Liike romahti vuonna 1889, jolloin Boulangerin spekuloitiin yleisesti suunnittelevan vallankaappausta ja häntä syytettiin valtiopetoksesta, minkä seurauksena hän joutui pakenemaan maasta.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boulanger valmistui upseeriksi Saint-Cyrin sotilasakatemiasta ja liittyi Ranskan armeijaan vuonna 1856. Hän paveli Italiassa, Algeriassa sekä Indokiinassa ja osallistui Ranskan–Saksan sotaan. Hän haavoittui Pariisin kommuunin kukistamisen yhteydessä vuonna 1871. Boulanger ylennettiin 1880 prikaatinkenraaliksi ja 1882 hänet nimitettiin jalkaväen komentajaksi. Vuonna 1884 hänet nimitettiin Tunisian joukkojen komentajaksi, mutta nimitys peruttiin koska hänellä oli erimielisyyksiä kenraaliresidenttinä toimineen Pierre-Paul Cambonin kanssa. Tämän jälkeen Pariisiin palannut Boulanger alkoi osallistua politiikkaan. Aluksi hän oli lähellä Georges Clemenceaun radikaalipuoluetta.[1]

Boulanger nimitettiin tammikuussa 1886 sotaministeriksi Charles de Freycinetin hallitukseen ja hän saavutti kansansuosion toteuttamalla armeijassa uudistuksia, jotka hyödyttivät myös rivimiehiä. Häntä alettiin pitää miehenä, joka voisi kostaa Ranskan nöyryytyksen Saksalle vuosina 1870–1871 hävityssä sodassa. Tasavallan vastustajat näkivät Boulangerissa myös oman miehensä, ja Clemenceau veti vastaavasti pettyneenä tukensa pois häneltä. Freycinetin hallitus kaatui joulukuussa 1886, mutta Boulanger säilytti sotaministerin paikkansa myös uudessa, René Gobletin johtamassa hallituksessa.[1] Boulangerin uhittelu aiheutti kriisin Ranskan ja Saksan suhteisiin, ja maiden välillä käytiin 1887 pieni rajaselkkaus. Saksan säädettyä uuden armeijalain ja kutsuttua reservinsä aseisiin Ranskan hallitus päätti kuitenkin perääntyä.[2] Toukokuussa 1887 pääministeriksi tullut Maurice Rouvier ei pariisilaisten painostuksesta huolimatta suostunut ottamaan Boulangeria hallitukseensa ja tämä lähetettiin komentajaksi Clermont-Ferrandiin. Tässä vaiheessa boulangistinen liike alkoi selvästi nousta esiin ja monet bonapartistit sekä rojalistit liittyivät Boulangerin tukijoihin.[1]

Boulangerin ja Floquetin kaksintaistelua esittävä piirros.

Vuoden 1888 alussa Boulanger erotettiin armeijasta, koska hän oli tehnyt salaa matkoja Pariisiin ilman virallista lomaa sekä vieraillut Jérôme Napoleon Bonaparten luona Sveitsissä. Pian erottamisensa jälkeen hänet kuitenkin valittiin edustajainkamarin jäseneksi Nordin departementista. Kun kamari ei hyväksynyt Boulangerin aloitteita perustuslain muuttamiseksi, hän erosi jo kesäkuussa 1888 sen jäsenyydestä. Koko vuoden 1888 Boulangerin hahmo hallitsi Ranskan politiikkaa. Hän kävi henkilökohtaisen kiistan seurauksena 13. heinäkuuta pääministeri Charles Floquetin kanssa kaksintaistelun, jossa Floquet onnistui haavoittamaan Boulangeria. Tämä nöyryytys sen enempää kuin huonot puhujanlahjat eivät kuitenkaan vähentäneet Boulangerin kannatusta.[1]

Boulanger tekee itsemurhan, Le Petit Journalin etukansi 10. lokakuuta 1891.

Boulanger valittiin tammikuussa 1889 uudelleen edustajankamariin, tällä kertaa Pariisin vaalipiiristä. Hän voitti vastaehdokkaansa suurella enemmistöllä. Kannattajat odottivat hänen kaappaavan saman tien vallan, mutta Boulanger epäröi eikä tarttunut tilaisuuteen. Tämä osoittautui kohtalokkaaksi käännekohdaksi hänen urallaan. Uusi Pierre Tirardin johtama hallitus ja sisäministeri Ernest Constans päättivät syyttää Boulangeria oikeudessa, joten kaksi kuukautta vaalien jälkeen edustajainkamaria pyydettiin kumoamaan kansanedustajan koskemattomuus hänen osaltaan. Tällöin Boulanger tukijoidensa yllätykseksi pakeni maasta 1. huhtikuuta, ensin Brysseliin ja sitten Lontooseen. Ylimpänä oikeutena toiminut Ranskan senaatti totesi hänet poissaolevana syylliseksi valtiopetokseen ja 14. elokuuta hänet tuomittiin karkotukseen.[1]

Boulangerin suosio romahti pian tämän jälkeen ja boulangistit kärsivät tappion vuosien 1889 ja 1890 vaaleissa. Boulanger teki vuonna 1891 itsemurhan kaksi kuukautta aiemmin kuolleen rakastajattarensa haudalla Ixellesin hautausmaalla Brysselissä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Georges Boulanger (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.4.2013.
  2. Kalervo Hovi: Wienin kongressista ensimmäiseen maailmansotaan, s. 682. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]