Geenimuunneltu organismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Geenimuunnellulla organismilla eli GMO:lla[1] tarkoitetaan eliötä, esimerkiksi eläintä, kasvia tai bakteeria, jonka perimää on muunneltu geenitekniikan keinoin. Kun muunneltua eliötä käytetään elintarvikkeen raaka-aineena, puhutaan geenimuunnellusta elintarvikkeesta. Toisinaan käytetään myös termejä muuntogeeninen, geenimanipuloitu, transgeeninen ja siirtogeeninen organismi. Geenimuunnelluista organismeista tutuimpia ovat muuntogeeniset kasvit, joita viljellään lähes 20 maassa. Yleisimpiä geenimuunneltuja organismeja ovat esimerkiksi maissi, soija ja rapsi. Suurin osa niistä tuotetaan Yhdysvalloissa.[2]

Muuntogeenisiä kasveja on kritisoitu siitä, että keinotekoisesti lisätyt geenit siirtyvät niistä muuntelemattomiin kasveihin ja jopa eläimet voivat altistua niille[3] ja muuntogeenisen maissin Bt-toksiinien on todettu vaikuttavan haitallisesti vesiekosysteemien hyönteisiin[4].

Geenimuunneltuihin organismeihin liittyy olennaisesti niiden patentoitavuus, jota ei voi tehdä luonnossa sellaisenaan esiintyvien kasvi- tai eläingeenien, tai kokonaisten kasvien ja eläinten kohdalla.

BioRadin Helios PDS 1000/He Biolistic Particle Delivery System on geenipyssy. Geenipyssyillä "ammutaan" DNA:ta esimerkiksi kasvisoluun.[5]

Sisällysluettelo

Historiaa [muokkaa]

Geenitekniikan katsotaan alkaneen vuonna 1973, kun yhdysvaltalainen Paul Berg siirsi menestyksekkäästi erään viruksen DNA:ta erään bakteerin kromosomin osaksi. Berg palkittiin tästä hyvästä kemian Nobelilla vuonna 1980. Nykyään voidaan minkä tahansa lajin mikä tahansa geeni, jonka paikka kromosomistossa tunnetaan, siirtää mihin tahansa toiseen lajiin.[6] Tämä geeni myös voi säädellä monien ominaisuuksien syntyä organismissa tai se voi toimia toisten geenien säätelijänä.

Muuntogeenisen soijan ja maissin viljely aloitettiin laajoilla alueilla ensimmäisenä vuonna 1996 Yhdysvalloissa. Vuonna 2006 muuntogeenisten viljakasvien viljelypinta-ala ylitti 100 miljoonan hehtaarin rajan. Kaikkiaan 10,3 miljoonaa viljelijää 22 eri maassa viljeli yhteensä 102 miljoonan hehtaarin alalla muuntogeenisiä kasveja.[6]

Arvioiden mukaan yli kaksi miljardia ihmistä maailmassa on maistanut tai syö säännöllisesti muuntogeenisestä vehnästä, soijasta tai riisistä tehtyä ruokaa. Noin 300 miljoonaa ihmistä Yhdysvalloissa ja Kanadassa on syönyt tällaista ruokaa yli kymmenen vuoden ajan.[6]

Elasmopalpus lignosellus -toukat ovat vahingoittaneet suojaamatonta maapähkinää (ylempi), mutta Bt-myrkkygeenin saanutta maapähkinäkasvia (alempi) syötyään toukka on kuollut myrkkyyn.

Siirtogeeniset mikrobit [muokkaa]

Yhdistelmä-DNA-tekniikan lääketieteellisesti merkittävimpiä sovelluksia on tehdä bakteerisoluissa aineita, jotka ovat hyödyllisiä ihmiselle. Tällaisten lääkinnälliseen käyttöön tarvittavien aineiden tuottaminen mikrobeissa on aiempiin menetelmiin nähden halvempaa ja tehokkaampaa ja tuote on turvallisempi.[7]

Yhdysvaltain lääketurvallisuusviranomainen FDA antoi vuonna 1981 luvan Hepatiitti B -rokotteelle, jonka antigeeni oli tuotettu mikro-organismeissa, joihin oli siirretty viruksen geeni.[7]

Vuonna 1982 FDA antoi luvan mikrobeissa tuotetulle ihmisen insuliinille. Myös muun muassa interferonia ja kasvuhormonia tuotetaan yhdistelmä-DNA-teknikkalla.[7]

Siirtogeeniset eläimet [muokkaa]

Pääartikkeli: Siirtogeeniset eläimet

Siirtogeeniset eläimet ovat ilmeisen tieteellis-teknisen puolensa lisäksi myös kaupallisia innovaatioita. Esimerkiksi 1980-luvun alussa kehitetty syöpähiiri oli myös maailman ensimmäinen patentoitu eläin.[8]

Huomen-lehmä [muokkaa]

Pääartikkeli: Huomen-lehmä

Suomessa biotekniikka ja geenimuuntelu nousi ensi kertaa todella otsikoihin joulukuussa 1993 Kuopion yliopistolla syntyneen siirtogeenisen Huomen-vasikan myötä. 1990-luvulla Huomenen ympärillä pitkälti pyörinyttä keskustelua värittivät ylimitoitetut terveydelliset ja kaupalliset odotukset, joita käsiteltiin mediassa yksipuolisen positiivisesti. Huomio toi alalle kuitenkin rahaa ja osaamista. 2000-luvulla keskusteluun tuli mukaan kritiikki. Vuosien saatossa muun muassa Kuopioon, pääkaupunkiseudulle ja Turkuun on rakentunut verrattain suuri bioteknologiasektori. Kaupallinen menestys on kuitenkin antanut odottaa itseään.

Geenimuuntelun tavoitteet [muokkaa]

Geenimuuntelun tavoitteena on useimmiten muunneltavan organismin jo olemassa olevien ominaisuuksien parantaminen tai vaihtoehtoisesti kokonaan uusia ominaisuuksia koodaavien geenien liittäminen eliöön. Muuntelulla pyritään esimerkiksi tekemään organismista kestävämpi ulkoisille vaikutuksille. Tämä voi tarkoittaa parempaa sään vaihteluiden sietokykyä tai vastustuskykyä tuholaisia ja torjunta-aineita vastaan. Kasvin solut saadaan tuottamaan tuholaismyrkkyä siirtämällä kasviin Bacillus thuringiensis -bakteerin (Bt) myrkkygeeni.[9]

Toinen merkittävä muuntelun tavoite on lisätä organismin tuotantoa tai satoa.

Siirtogeenisten eliöiden proteiinituotantoa voidaan myös muokata siten, että ne saadaan tuottamaan jotakin ihmiselle hyödyllistä yksittäistä ainetta. Näin mahdollistetaan esimerkiksi erilaisten lääkeproteiinien tuotanto eläinsolussa tai jonkin terveyttä edistävän aineen lisääminen elintarvikkeeseen. Jälkimmäisessä tapauksessa puhutaan usein ns. terveysvaikutteisista elintarvikkeista.

Satokasvien geenimuuntelun etuja ja haittoja [muokkaa]

Kenialaiset tutkailivat muunneltua Bt-maissia kasvavaa peltoa.

Säästöt, tehokkuus ja kuormituksen vähentäminen [muokkaa]

Satokasveja voidaan mahdollisesti muunnella geneettisesti niin, että niistä saadaan suurempia satoja kehitysmaiden heikoissa olosuhteissa.[9] Italiassa vuonna 2005 tehdyssä viljelykokeessa Bt-maissilajikkeista toisen sato oli 28 ja toisen jopa 43 prosenttia suurempi kuin geenimuuntelemattoman vertailuviljelmän. Koe tehtiin alueella, jossa maissikoisa on yleinen tuholainen. Espanjassa vastaavassa kokeessa geenimaissin sato oli seitsemän prosenttia suurempi kuin muuntelemattoman viljelmän.[10]

Jos viljelyskasvin geenejä muunnellaan, niin että se saa paremman vastustuskyvyn tuholaisia vastaan, säästetään tuholaismyrkkyjen ruiskutuksissa. Tämä johtaa energian säästämiseen, sillä ruiskutusten vähentyessä myös polttoaineen kulutus vähenee.[6] Säästöjä aiheutuu myös siitä, että maata ei välttämättä tarvitse kyntää, vaan on mahdollista suorittaa kevytmuokkaus ja suorakylvö, koska torjunta-aine tehoaa myös talvehtineisiin rikkakasveihin. Kun maata ei kynnetä, eroosio vähenee voimakkaasti. Lisäksi maahan sitoutuu enemmän hiiltä, jota vapautuu kyntämisen yhteydessä. Vuonna 2005 hiilidioksidipäästöt vähenivät tästä syystä kahdeksan miljoona tonnia.[11]

Puuvillan kohdalla hyönteismyrkkykäsittelyissä säästettiin vuosina 1996–1998 neljä miljoonaa litraa torjunta-aineita Bt-myrkkymanipuloitujen lajikkeiden ansiosta.[12] Muilla satokasvilajeilla geenimuuntelun ja käytettyjen torjunta-aineiden määrän välinen yhteys ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen:[9]lähde? Yhdysvaltalaisviranomaisten mukaan esimerkiksi muuntogeenistä Roundup-Ready-soijapapua käsitellään keskimäärin hieman isommalla torjunta-ainemäärällä kuin tavanomaista soijapapulajiketta. Muuntogeenisen soijapavun rikkakasvintorjunta on toisaalta maanviljelijöille yksinkertaisempaa kuin tavanomaisen. Muuntogeenisen Bt-maissin käsittely hyönteismyrkyillä lisääntyi tarkasteluvälillä 1995–2000.[13]

Geenitekniikka nopeuttaa jalostusta merkittävästi. Perinteisellä jalostuksella monia kasvisukupolvia ja vuosia kestänyt jalostusohjelma voidaan geenitekniikalla toteuttaa usein yhden kasvisukupolven kuluessa. Geenitekniikkaan perustuva jalostus on myös tarkkaa, sillä sen avulla voidaan siirtää vain halutun ominaisuuden tuottava geeni, kun perinteisessä risteytysjalostuksessa siirtyy kerralla yleensä kymmeniä tuhansia geenejä, joista joidenkin vaikutukset saattavat olla jalostuksen tavoitteiden kannalta kielteisiä.[6]

Patentoitavuus [muokkaa]

Broom icon.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Munneltujen kasvilajikkeiden patenttien "kaupallisista" vaikutuksista pitää kertoa enemmän.

Geenimuunneltuihin organismeihin liittyy olennaisesti niiden patentoitavuus,[14] jota ei voi tehdä luonnossa sellaisenaan esiintyvien kasvi- tai eläingeenien, tai kokonaisten kasvien ja eläinten kohdalla.[14] GMO:n kaupallinen potentiaali perustuu suurelta osin patenttien pohjalta myytyihin lisensseihin ja niiden käytön valvontaan.[15] Sopimusehdot voivat määritellä esimerkiksi, että siemeniä ei saa vanhan tottumuksen mukaisesti kierrättää,[16] vaan jokaista kylvöä varten on ostettava uudet. Tämän uuden välikäden ilmaantuminen tuotantoketjuihin on aiheuttanut voimakkaita vastareaktioita esimerkiksi Intiassa.[17] Toisaalta ilman patentoitavuutta ja lisenssimaksuja GMO-tutkimus ja -tuotekehitys ei välttämättä kannattaisi kaupallisesti. Tuotteistettuun muuntogeeniseen lajikkeeseen voidaan siirtää myös terminaattorigeeni, mikä estää lajiketta tuottamasta toista sukupolvea omista siemenistään.[18]

Patenttijärjestelmä vaikeuttaa geenimuunneltujen organismien riippumatonta tutkimusta, koska kaikkeen tutkimukseen on saatava patentinhaltijan lupa ja joskus patentinhaltija pidättää oikeuden kieltää valmistuneiden tutkimustulosten julkaisu.[19][20]

Resistenssi ja biodiversiteetti [muokkaa]

Esimerkiksi viljelyskasviin siirretty geeni voi siirtyä luonnossa villeinä kasvaviin kasvikantoihin. Aina pölytyksen tapahtuessa geenejä kulkeutuu viljelyskasveista rikkakasveihin, mutta jos rikkakasvi ei ole viljelyskasvilajille läheistä sukua, geenit eivät ehkä periydy sen jälkeläisiin. Eräät tutkijat, kuten kasviekologi Allison Snow, uskovat silti, että lopulta jotkin rikkakasvit saavat muuntogeenisistä kasveista edullisia geenejä, niin että niistä kehittyy "superrikkaruohoja".[9] Petter Portinin mukaan vaaraa on yliarvioitu. Jos muuntogeenejä siirtyisikin rikkaruohoihin, ne eivät saisi niistä välttämättä etua, koska "kasvin tietyssä ympäristössä toimiva kilpailustrategia ei välttämättä toimi jossain toisessa ympäristössä".[11]

Vuonna 2005 Yhdistyneessä kuningaskunnassa havaittiin herbisidiresistenssigeenin siirtyneen GM-rapsilta etäistä sukua olevalle luonnonvaraiselle rikkasinapille (Sinapis arvensis) koeviljelmänä käytetyllä pellolla.[21] Superrikkaruohot pystyisivät mahdollisesti leviämään paljon tavallisia rikkaruohoja nopeammin,[9] mutta edellä mainittu rikkasinappi ei liene ollut lisääntymiskykyinen.[21] Koska peltoalat ovat suuria ja yksikin superrikkaruoho-yksilö voi lisääntyä nopeasti, superrikkaruohon syntyminen olisi vakava riskikenen mukaan?, vaikka geenien siirtymisen todennäköisyys olisi hyvin pieni.[21][9]

Muuntogeeninen kasvi voi itsessäänkin olla rikkakasvi: jos eri rikkakasvimyrkyille resistenteiksi muunnellut kasvilajikkeet risteytyvät, voi syntyä useille eri torjunta-aineille resistentti lajike, jota on vaikea saada hävitettyä muita kasvilajeja kasvavilta pelloilta.[22] Esimerkiksi Kanadassa jotkut maanviljelijät ovat ryhtyneet jälleen kyntämään peltojaan päästäkseen eroon peltokarkulaisesta rapsista, joka on manipuloitu vastustuskykyiseksi rikkakasvimyrkylle.[23]

Toisaalta jos viljelyskasvi saadaan geenimuuntelun avulla tuottamaan jatkuvasti Bt-myrkkyä, tuhohyönteiset voivat helpommin kehittyä sille resistentiksi, jolloin niiden torjunta vaikeutuu.[9]

Resistenssiongelma ei koske vain muuntogeenisten kasvien viljelyä vaan kaikkea torjunta-aineiden käyttöä maataloudessa: osa rikkaruohoista tulee ajan mittaan vastustuskykyisiksi sekä tavallisille torjunta-aineille että glyfosaatille ja muille GM-viljelyssä käytetyille torjunta-aineille.[24] Myös tuhohyönteisistä voi kehittyä vastustuskykyisiä tavanomaisen viljelyn torjunta-aineille.[12] Rikkakasvien ja tuhohyönteisten vastustuskyvyn kehittymistä on mahdollista hidastaa esimerkiksi muuntelemalla viljelykasvit kestämään useita torjunta-aineita, joita voidaan vaihdella peräkkäisinä vuosina.[11] Torjunta-aineiden vuorotteleminen on keino ehkäistä vastustuskyvyn kehittymistä myös tavanomaisessa viljelyssä.[25]

Kesällä 2010 Pohjois-Dakotassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin GM-rapsin karanneen laajalti tienvarsille, ja tutkijat katsoivat huolen GM-kasvien leviämisestä luontoon olevan aiheellinen.[26] Arkansasin yliopiston professori Cynthia L. Sagers sanoi, että satokasveista on tulossa rikkakasveja. Monsanto huomautti lausunnossaan, että tavanomaistakin rapsia oli levinnyt tienvarsille jo ennen GM-lajikkeiden tuloa. Resistentillä rapsilla ei ole kilpailuetua tienvarressa, jollei tienvarsia käsitellä sillä myrkyllä, jolle se on vastustuskykyinen.[23] Petter Portin on kirjoittanut, että viljelykasvit eivät ole kilpailukykyisiä pellon ulkopuolella, koska tuhansia vuosia kestänyt jalostus on tehnyt ne riippuvaisiksi viljelyolosuhteista.[11] Tämä pitääkin paikkansa etenkin GM-soijalle ja -maissille, jotka eivät ole levinneet luontoon.[23]

Kontaminaatio [muokkaa]

Muunneltu perimä voi levitä muuntelematonta kasvia kasvavalle pellolle. Kontaminaatiossa muunneltu geeni sekoittuu muuntelemattomiin kasveihin tai siemeniin esimerkiksi pölytyksessä tapahtuvan risteytymisen takia.

Vuonna 2000 Saksassa havaittiin, että muuntogeeninen rapsi sekoittui lähistöllä olleisiin muuntelemattomiin rapseihin.[27] Vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan 800 metrin välimatka muuntogeenistä ja tavallista rapsia kasvavan pellon välillä ei riitä estämään muunneltujen geenien leviämistä.[22]

Esimerkiksi rapsia viljellyt kanadalainen Percy Schmeiser tuomittiin oikeudessa Monsanto-yrityksen kehittämän muuntogeenisen rapsin (Roundup Ready) patentin loukkaamisesta. Monsanto osoitti, että osa Schmeiserin istuttamista ja myymistä siemenistä oli Roundup Ready -siemeniä. Ne olivat levinneet Schmeiserin satoon viereiseltä pellolta, jossa niitä kasvatettiin, mutta oikeuden päätöksen mukaan vastuu oli Schmeiserin.[9]

Eräät kanadalaiset luomuviljelijät ovat menettäneet oikeuden myydä tuotteitaan luomuna viljelmille levinneiden muuntogeenisten lajikkeiden takia.[22]

Vuonna 2006 kerrottiin, että Yhdysvalloissa yli 30 % riisiviljelmistä oli kontaminoitunut Bayer CropSciencen geenimuunnellulla Liberty Link -riisillä, jota ei ollut hyväksytty ihmisravinnoksi.[28] Maatalousministeriö ilmoitti tuolloin, ettei riisilajikkeesta koitunut terveys- tai ympäristöriskiä. Japani ja EU kielsivät riisin tuonnin Yhdysvalloista. Bayer CropScience tuomittiin maksamaan korvauksia viljelijöille.[29] Vuonna 2010 Euroopan komissio salli jälleen pitkäjyväisen riisin tuonnin, kun otettiin käyttöön toimia geenimuunnellun lajikkeen pois seulomiseksi.[30]

GMO:t Euroopassa [muokkaa]

Euroopan unioni keskeytti lupien myöntämisen muuntogeenisille tuotteille vuonna 1998.[31] EU päätti alkaa hyväksyä uusia muuntogeenisiä viljelyskasveja vuonna 2004.[32]

Euroopan unionissa säädettiin vuonna 2001 direktiivi geenimuunneltujen organismien levittämisestä (2001/18/EY). Sen mukaisesti on EU:ssa lokakuun 2002 ja lokakuun 2005 välisenä aikana hyväksytty markkinoille seuraavat GMO:t: kolme Monsanto Europe S.A. -yhtiön muuntogeenistä maissilajiketta, yksi Monsanton rapsi ja yksi Pioneer Hi-Bred International Inc. - ja Mycogen Seeds -yhtiöiden maissi. Muihin tarkoituksiin kuin markkinoille (esimerkiksi tutkimukseen) on EU:ssa hyväksytty 191 GMO-levittämishakemusta.[33]

Euroopan maista muuntogeenisiä kasveja (maissia) on viljelty vähän Portugalissa, Ranskassa ja Saksassa. Espanjassa muuntogeenistä maissia istutetaan noin sata tuhatta hehtaaria vuodessa eläinten rehuksi.[21] Puolassa geeniruokaa kasvatettiin ISAAA:n (International Service for the Acquisition of Agri-biotech Applications) tilaston mukaan 3 000 hehtaarin alalla vuonna 2008; siellä ei ollut lainsäädäntöä muuntogeenisten viljelmien valvomiseksi.[34] GM Freeze -kampanjan mukaan ISAAA:n tiedot ovat liioiteltuja ja poikkeavat Monsanton luvuista; ISAAA:n edustaja vakuutti, että sen tiedot ovat tarkkoja.[35]

Bioteknologia.info-sivuston[36] mukaan "[muuntogeenisiä elintarvikkeita] ei –– tiettävästi ole vielä ollut myynnissä Suomessa".[37] Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan Suomeen tuodaan erittäin vähän muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä tuotteita. Vuoden 2007 alkuun mennessä muuntogeenisiä osia on löytynyt Suomessa vain joistakin pohjoisamerikkalaisista proteiinijauhevalmisteista.[38][39] Sen sijaan esimerkiksi Englannissa, Ranskassa ja Saksassa on kiinalaista muuntogeenistä riisiä päätynyt elintarvikkeisiinkin asti.[40]

Merkitsemissäännöt [muokkaa]

Euroopan unionin säännösten mukaan geenimuunneltuja organismeja sisältävien tuotteiden pakkauksissa ja mainoksissa on luettava: ”tämä tuote sisältää geneettisesti muunnettuja organismeja”.[41][42] Merkintä vaaditaan muuntogeenisestä eliöstä tehtyyn elintarvikkeeseen, vaikka siitä ei voisi löytää muunnettua DNA:ta tai proteiinia. Merkintää ei tarvitse olla tuotteessa, joka sisältää satunnaisesti tai teknisesti välttämättömistä syistä alle 0,9 % muuntogeenisiä ainesosia.[43]

Muiden maiden suhtautuminen [muokkaa]

Euroopan torjuva suhtautuminen muuntogeenisiin elintarvikkeisiin on ollut yksi syistä siihen, että jotkin Afrikan maat ovat suhtautuneet kielteisesti muuntogeeniseen ruoka-apuun. Sambia ei ottanut vuonna 2002 vastaan Yhdysvaltain tarjoamaa maissia, josta osa oli muuntogeenistä. Tärkeimmiksi kieltäytymisen syiksi ilmoitettiin epävarmuus tuotteiden turvallisuudesta ihmisravinnoksi sekä pelko kontaminaatiosta, joka olisi väitetysti saattanut johtaa siihen, että EY-maat olisivat torjuneet tuontielintarvikkeet Sambiasta. Samana vuonna Zimbabwe hyväksyi muuntogeenisen maissin vastaanottamisen sillä ehdolla, että se jauhettaisiin heti kontaminaation välttämiseksi. Toisaalta 15 Afrikan maata on syyttänyt Maailman ruokaohjelmaa ja USAID:ia Sudanin ja Angolan painostuksesta, joka on johtunut siitä, että maat ovat torjuneet muuntogeenisen ruoka-avun. Maailman ruokaohjelman mukaan muuntogeenisten elintarvikkeiden rajaaminen ruoka-avun ulkopuolelle aiheuttaisi viivästyksiä.[44]

Elokuussa 2003 Yhdysvallat, Kanada ja Argentiina valittivat EU:n säännöksistä Maailman kauppajärjestölle. Ne katsoivat de facto -keskeytyksen GM-tuotteiden hyväksymisessä jatkuneen edelleen. Ne pitivät myös eräiden yksittäisten jäsenmaiden (Itävalta, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta) asettamia rajoituksia Maailman kauppajärjestön sääntöjen vastaisena. Vastatoimia halusivat myös monet amerikkalaiset yritykset, jotka pitivät EU:n uusia säännöksiä tuotteiden jäljitettävyydestä rasitteena liiketoiminnalleen: Euroopan-markkinoille myyneet tuottajat valitsivat mieluummin GM-vapaasta Pohjois-Brasiliasta kuin Yhdysvalloista peräisin olevia soijapapuja raaka-aineekseen.[44] Maailman kauppajärjestö asettui Yhdysvaltain kannan puolelle päätöksessään toukokuussa 2006.[32]

GMO-vapaat alueet [muokkaa]

Vuonna 2003 Ylä-Itävalta halusi julistautua geenimuunnelluista organismeista vapaaksi alueeksi suojellakseen viljelyskasveja ja luonnonvaraisia eliöitä kontaminaatiolta. Euroopan komissio teki päätöksen, jonka mukaan Ylä-Itävalta ei voi poiketa EU:n säännöistä ja kieltää GMO-viljelyä. Komissio huomautti, ettei Itävalta ollut tuonut esiin uutta tutkimusta, joka tukisi sellaista päätöstä.[31] Myös Puolan GMO-vastaisen hallituksen oli sallittava viljely EU:n päätöksellä.[34] Lisäksi esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on haluttu julistaa alueita GMO-vapaiksi.[31]

Alankomaat teki vuonna 2009 aloitteen, jonka mukaan jäsenmaiden pitäisi itse saada päättää GMO-vapaiden alueiden perustamisesta.[45] Suomen pääministeri Matti Vanhanen sanoi Suomen kannattavan jäsenmaiden omaa päätäntävaltaa, ja hän myös vihjasi Suomesta tulevan kansallisella päätöksellä muuntogeenisestä viljelystä vapaa maa, jos aloite menisi läpi.[46]

Suomessa [muokkaa]

Eviran kotisivujen ilmoituksen mukaan Suomen markkinoilla ei ole muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä elintarvikkeita (2011).[47] Tosiasiassa muuntogeenisiä elintarvikkeita Suomessa kuitenkin syödään, vaikkakin suurimmassa osassa tutkituista GM-elintarvikkeista Suomessa GM-aineksen osuus on alle ehdottoman merkintärajan 0,9 %[3]. Tullilaboratorion vuonna 2004 ottamissa valvontanäytteissä sadasta soijan ja maissin jatkojalosteesta kolmasosasta löytyi geenimanipulaatiota. Näistä viidessä pitoisuus ylitti myös 1 %:n merkintävelvollisuuden. [48]

Suomen laki ei velvoita kertomaan muuntogeenistä raaka-ainetta, mikäli tuote ei sisällä jälkiä geenimuuntelusta, eli esimerkiksi GM-rehua syöneen lehmän maidon tai jauhelihan pakkausselosteessa ei geenimuuntelusta tarvitse kertoa.[49] Jotkin lihatuotteiksi jalostettavat teuraseläimet ruokitaankin Suomessa jo GM-rehulla. Suuret suomalaiset teurastamot ovat esimerkiksi ilmoittaneet toimittavansa kaikille sopimussikaloille muuntogeenistä soijaa sisältävää rehua, ja vähitellen myös pienten valmistajien sianlihatuotteiksi teurastetut siat saatetaan kasvattaa vastaavalla rehulla.[50] Uuteenkaupunkiin rakenteilla oleva Euroopan suurin soijanjalostamo pyrkii tarjotamaan geenimuuntelematonta rehua Suomen karjataloudelle v. 2013 ja v. 2016 lähtien[51].

Tuottaja voi halutessaan lisätä ”gm-vapaa”- tai ”tuotettu ilman geenitekniikkaa” -merkinnän muuntelemattomaan elintarvikkeeseen. Lihatuotteeseen sen voi lisätä, jos eläintä ei ole ruokittu geenimuunnellulla rehulla. Merkintää ei Eviran mukaan saa käyttää tuotteissa, jotka eivät edes voisi sisältää geenimuunneltuja ainesosia.[52][53]

Suomessa on tutkittu muun muassa Pito-perunalajikkeen geenimuuntelua perunaruton kestäväksi. Ruton torjuntaan käytetään nykyisin paljon kasvinsuojeluaineita, ja mikäli hankkeessa onnistutaan, voitaisiin torjunta-aineiden käyttöä vähentää merkittävästi.[6]

Suomessa on kehitetty myös runsaasti tärkkelystä tuottavaa perunaa paperiteollisuuden valkaisuaineen raaka-aineeksi. Euroopan unionilta haetaan lupaa tämän lajikkeen viljelyyn. Hallitus valmistelee sen viljelemistä varten myös lakiesitystä. Aikomuksena on perustaa rekisteri, josta kuka tahansa näkee, missä muuntogeenistä perunaa viljellään.[54] Amflora-perunaa aletaan viljellä vuonna 2010 Perunantutkimuslaitoksella ja Seinäjoella.

Kritiikki [muokkaa]

Terveysvaikutukset [muokkaa]

Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus (YTK) julkaisi syyskuussa 2008 tutkimusselvityksen muuntogeenisten elintarvikkeiden terveysvaikutuksista. Tutkimukseen osallistuivat myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ja kahdenkymmenen kansainvälisen asiantuntijan paneeli.[55] Tutkimusselvityksen johtopäätös oli, että asiantuntijat katsoivat tämänhetkisistä ruoan turvallisuusasioista olevan riittävästi tietoa, jonka mukaan nykyisten GM-tuotteiden turvallisuus voidaan arvioida. Tutkimuskeskuksen mukaan niiden ei ole todettu aiheuttavan haittavaikutuksia ihmisen terveydelle.[56]

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yksittäiset GM-tuotteet pitää arvioida tapauskohtaisesti, eikä ole mahdollista antaa kaikkien tuotteiden turvallisuutta koskevia yleispäteviä lausuntoja. Tällä hetkellä kansainvälisillä markkinoilla olevat GM-ruoat ovat läpäisseet riskiarvioinnit ja ne eivät todennäköisesti aiheuta riskiä ihmisten terveydelle. Tämän lisäksi terveysvaikutuksia ihmisiin ei ole osoittautunut kulutuksen seurauksena niissä maissa, joissa ne on hyväksytty käyttöön.[57]

Brittiläisen sosiologi Anthony Giddensin mukaan useiden GM-kriitikoidenselvennä keskeisin kritiikki ja GM-viljelyn suurin ongelma on, että valmistajien (esim. Monsanto) väitteistä huolimatta GM-ruokia ei ole todistettu turvallisiksi ja riskittömiksi.[27] Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus on puolestaan todennut, että GM-tuotteiden turvallisuusasioiden arvioiminen ei ole erilaista kuin muidenkaan uuselintarvikkeiden. Siitä huolimatta, että GM-tuotteiden ei ole osoitettu aiheuttavan minkäänlaisia haitallisia terveysvaikutuksia ihmiselle, täydellistä riskittömyyttä ei ole olemassakaan, tai ainakaan tiede ei voi koskaan todistaa sitä. Tämän vuoksi tuotteille suoritetaan vertaileva riskianalyysi. Tutkimuskeskuksen mukaan minkä tahansa ruoan mahdollisista pitkäaikaisista terveysvaikutuksista tiedetään kuitenkin vain vähän, mikä koskee myös muuntogeenisiä tuotteita ja muita uuselintarvikkeita.[56]

GM-kriittisen Kansalaisten bioturvayhdistyksen mukaan pitkän aikavälin tutkimuksia muuntogeenisten elintarvikkeiden terveysvaikutuksista ei ole tehty. Yhdistys sanoo myös, että muuntogeenisten elintarvikkeiden on silti todettu aiheuttaneen allergisia reaktioita, myrkytystiloja ja jopa kuolemantapauksia.[58] Vuoteen 1994 mennessä ainut tunnettu myrkytys- ja kuolemantapauksia aiheuttanut GM-tuote oli 1980-luvulla Yhdysvalloissa valmistettu L-tryptofaani -ravintolisä, johon bioturvayhdistyskin tekstissään viittaa. US Food and Drug Administration totesi L-tryptofaanin tappaneen 37 ihmistä.[59] Myrkytysoireiden aiheuttajaa tai sen syytä ei saatu selville, vaikka myöhemmissä tutkimuksissa osasyylliseksi epäiltiin puutteita tuotteen liikaa yksinkertaistetussa puhdistusprotokollassa.[60] Myöhemmin on myös esitetty epäilyjä siitä, että myrkytystapausten taustalla olisi yksinkertaisesti ollut aineen liikakäyttö, jonka seurauksena tryptofaanin aineenvaihduntatuotteet olisivat häirinneet elimistön histamiinitasapainoa. Tällöin oireet olisivat aiheutuneet elimistön liian korkeasta histamiinipitoisuudesta, eikä geenimuuntelulla olisi mitään tekemistä oireyhtymän kanssa.[61]

Brittiläinen geneetikko Árpád Pusztai julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan rotille syötetty muuntogeeninen peruna aiheutti vakavia vaurioita rottien immuunijärjestelmälle ja vähensi elinten kasvua.[27] Tiedeyhteisö Royal Society of London piti tutkimusta vakavasti puutteellisena ja epäuskottavana Nature-lehdessä vuonna 1999 julkaistussa vastineessaan.[62][63] Vuonna 2005 saksalaisten tiedemiesten yhdistys (engl. Federation of German Scientists (FGS)) myönsi Pusztaille ns. Whistleblowers -palkinnon, joka myönnetään osoituksena erityisen arvokkaasta työstä [4] yhteiskuntaa uhkaavan vakavan vaaran julkistamiseksi.

Gilles-Eric Séralinin tutkimusryhmä Caenin yliopistossa Ranskassa on New Scientist -lehden mukaan pitkään vastustanut geenimuuntelua. Muut tutkijat ovat pitäneet ala-arvoisina ryhmän tutkimuksia muun muassa Roundup-torjunta-aineesta ja maissista.[64][65][66] CEO- ja Spinwatch-järjestöjen mukaan Séralinin tutkimuksen vastainen kampanja oli Monsanton ja muiden geenitekniikkayritysten järjestämä.[67]

Horisontaalinen geeninsiirto [muokkaa]

Sen lisäksi että muunnellut geenit voivat levitä GMO:n sukulaiskasviin ristipölytyksessä, tutkijat, kuten Mae-Wan Ho ovat esittäneet huolensa myös muuntogeenien leviämisestä sukua olemattomiin lajeihin horisontaalisen geeninsiirron kautta.[68] Muunneltuja geenejä voisi siis siirtyä vaikkapa viljelyskasvista luonnonvaraisiin eläimiin.[27] Kaupallisessa levityksessä olevissa muuntogeenisissä viljelyskasveissa on käytetty kasviin siirrettävänä promoottorina kukkakaalimosaiikkiviruksen (CaMV) promoottoria. CaMV:n 35S-promoottorista on luotu useita erilaisia yhdistelmiä geeninsiirtoon käytettäviksi. Ho ym. (1999) arvelivat mielipidekirjoituksessaan, että eri ominaisuuksiensa takia CaMV:n promoottori osallistuu hyvin todennäköisesti horisontaaliseen geeninsiirtoon. Ho:n mukaan CaMV:n promoottori voisi herättää ”nukkuvan” viruksen tai luoda uuden viruksen missä tahansa GMO:ssa.[68] Lukuisat merkittävät tutkijat kritisoivat voimakkaasti artikkelia.[69] John Innes Instituten (Norwich, Iso-Britannia) tutkijan Roger Hullin mukaan noin 10 % tavallisista kaupassa myytävistä kukkakaaleista ja kaaleista ovat CaMV:n infektoimia. Ihmiset ovat siten syöneet historiansa aikana CaMV:n 35S-promoottoria yli 10 000 kertaa suurempina annoksina kuin niitä esiintyy tavallisissa muuntogeenisissä kasveissa.[69]

Vuonna 2000 Saksassa Hans-Hinrich Kaatzin ja Stefan Wölflin tutkimusryhmä havaitsi, että rapsiin usein lisätty geeni siirtyi joissakin tapauksissa yli eri lajien rajojen, ja kyseistä rapsiin lisättyä geeniä löytyi mehiläisten sisäelimissä eläneistä mikro-organismeista.[27]

Vertailu tavanomaiseen viljelyyn [muokkaa]

GM-viljelyä kritisoidaan myös riskeistä, jotka ovat samoja kuin tavallisessa intensiivisessä, runsaaseen torjunta-aineiden käyttöön perustuvassa maataloudessa. Monessa mielessä muuntogeeninen ja tavanomainen intensiivinen viljely kuitenkin muistuttavat toisiaan enemmän kuin tavanomainen ja luomuviljely. Eräs tavanomaisen ja GM-viljelyn yhteisistä ongelmista on, että torjunta-aineiden tarjoamat ratkaisut ovat katoavaisia.[24]

Etiikan ja yhteiskuntafilosofian dosentti Veikko Launis on pitänyt kummallisena sitä, että ”kun GM-kasveja vastustetaan, tavalliset viljelykasvit nähdään usein ’puhtaina’ ja ’luonnollisina’”.[24] Professori Maxine F. Singerin mukaan tavallinen ruokavaliomme ei ole ”luonnollinen”, koska siihen on päädytty vuosituhantisen jalostuksen tuloksena.[12]

Kaupallisten tavoitteiden kritiikki [muokkaa]

Kriitikot, muiden[70][71][72] muassa Greenpeace-järjestö, näkevät rikkakasvimyrkyille vastustuskykyiset lajikkeet bioteknologia-alan yritysten keinona tehdä viljelijät riippuvaisiksi tuotteistaan. Kun muuntogeeninen kasvi on vastustuskykyinen juuri tietyn yrityksen markkinoimalle torjunta-aineelle, viljelijän on pakko käyttää juuri kyseistä torjunta-ainetta hyödyntääkseen muuntogeenistä tuotetta.[73]

Tutkimus osoitti v. 2009, että jotkin japanilaiset ja eteläkorealaiset yritykset raaka-aineen korkean hinnan vuoksi toivat geenimanipuloitua raaka-ainetta käytettäviksi korkeasti prosessoiduissa tuotteissa, joista tuo GM-aines ei erotu testeissä ja jotka GM-tuotteet sen tähden voivat välttää geenimuuntelusta kertovat pakkausmerkinnät. [Biosafety Decisions and Perceived Commercial Risks: The Role of GM-Free Private Standards - By Guillaume Gruère, Debdatta Sengupta, sivu 24, kpl 4][5].

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ Lyhenneluettelo, KOTUS
  2. ↑ Bioteknologia.info: Missä geeniruokaa jo käytössä? Viitattu 20.1.2007.
  3. ↑ Douville, M et al.: Occurrence of the transgenic corn cry1Ab gene in freshwater mussels (Elliptio complanata) near corn fields: Evidence of exposure by bacterial ingestion. Ecotoxicology and Environmental Safety, 2009, 72. vsk, nro 1, s. 17-25. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2009.
  4. ↑ Rosi-Marshall EJ et al.: Toxins in transgenic crop byproducts may affect headwater stream ecosystems. PNAS, 2007, 104. vsk, nro 41, s. 16204-16208. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2009. "Laboratory feeding trials showed that consumption of Bt corn byproducts reduced growth and increased mortality of nontarget stream insects."
  5. ↑ Suomen Bioteollisuus FIB: Biotekniikan sanasto Viitattu 4.8.2007.
  6. ↑ a b c d e f Portin, Petter: Muuntogeenisistä kasveista hyötyvät kaikki 30.8.2007. Turun Sanomat. Viitattu 14.8.2008.
  7. ↑ a b c Black, Jacquelyn G.: ”Gene Transfer and Genetic Engineering”, Microbiology, s. 230. International Student Version, Seventh Edition. John Wiley & Sons (Asia) Pte. Ltd., 2008. ISBN 978-0470-23415-0. (englanniksi)
  8. ↑ Väliverronen, Esa: Tarinoita Huomenesta - eli miten biotekniikan tulevaisuutta tuotetaan. (Journalismikritiikin vuosikirja 2002) Tiedotustutkimus, 2002, 25. vsk, nro 1, s. 109-124. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.4.2009.
  9. ↑ a b c d e f g h Ackerman, Jennifer: Uusi uljas maailma. National Geographic, 2002, nro 5.
  10. ↑ Leino, Raili: Italia pimitti geenimaissikokeiden tulokset Tekniikka & Talous. 27.11.2007. Viitattu 19.8.2008.
  11. ↑ a b c d Portin, Petter: Gm-kasvit hyödyttävät ympäristöä Helsingin sanomat. 19.5.2009. Viitattu 19.5.2009.
  12. ↑ a b c Singer, Maxine F.: Genetically modified organisms. The Challenges of Sciences. A Tribute to the Memory of Carlos Chagas, 23.–24.2.2001, s. 78–89. Vatikaani: Pontificia Academia Scientiarum. ISBN 88-7761-081-6. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Benbrook, Charles: Do GM crops mean less pepticide use?. Pesticide Outlook, lokakuu 2001, s. 204–207. The Royal Society of Chemistry. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  14. ↑ a b Geenin, eläimen ja kasvin voi patentoida Ruokatieto. 6.1.1998. Finfood. Viitattu 14.4.2009.
  15. ↑ McEowen, Roger A.: Developments in GMO patent infringement cases Ag Decision Maker newsletter. 1.7.2004. Iowa State University. Viitattu 14.4.2009. (englanniksi)
  16. ↑ Farmer's Woes Say No To GMOs!. Viitattu 14.4.2009. (englanniksi)
  17. ↑ Wani, Tabasum: Patenting Seeds In India IP Frontline. 1.4.2008. Viitattu 14.4.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Terminator Technology for Transgenic Crops Viitattu 25.4.2009.
  19. ↑ Pollack, Anderw: Crop Scientists Say Biotechnology Seed Companies Are Thwarting Research NYTimes.com. 19.2.2010. The New York Times Company. Viitattu 15.4.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Vuorio, Jukka: Voi pottu! Voima, 2010, nro 3, s. 14. Voima Kustannus Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.4.2010.
  21. ↑ a b c d Brown, Paul: GM crops created superweed, say scientists Guardian.co.uk. 25.7.2005. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  22. ↑ a b c Leake, Jonathan: GM fields spread new superweeds. Sunday Times, 12. elokuuta 2001. Artikkeli OCA-järjestön sivustolla Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Pollack, Andrew: Canola, Pushed by Genetics, Moves Into Uncharted Territories NYTimes.com. 9.8.2010. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  24. ↑ a b c Telkänranta, Helena: Gm-kasvit – Puoltaako vai vastustaako? 9.5.2005. Tiede. Viitattu 14.8.2008.
  25. ↑ Junnila, Sanni; Laine, Peppi ja Ketola, Jarmo: Torjunta-aineresistenssi-riskit kasvinsuojelussa. Kasvinsuojelulehti, 2009, nro 1, s. 8–10. Kasvinsuojeluseura ry. ISSN 0355-0400. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 9.3.2010.
  26. ↑ Kaaro, Jani: Geenimuunneltu rapsi karkasi luontoon Yhdysvalloissa HS.fi. 8.8.2010. Viitattu 8.8.2010.
  27. ↑ a b c d e Giddens Anthony, Sosiology 5th edition, kappalet Controversy over GM foods ja Evaluating risks of GM foods, sivut 959–963, kustantaja: Polity, julkaisuvuosi 2008
  28. ↑ Harris, Andrew: Bayer Blamed at Trial for Crops ‘Contaminated’ by Modified Rice 4.11.2009. Bloomberg. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Bayer Crop Science loses another case in genetic rice dispute Local Tech Wire. 7.2.2010. Capitol Broadcasting Company, Inc. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  30. ↑ 2010/315/EU (englanniksi)
  31. ↑ a b c Brussels blocks Austrian attempt to create GM-free zone Guardian.co.uk. 3.9.2003. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
  32. ↑ a b GMO EU:ssa Greenpeace. Viitattu 20.3.2009.
  33. ↑ Direktiivi geneettisesti muunnettujen organismien (GMO) levittämisestä SCADPlus. 18.4.2008. Viitattu 19.8.2008.
  34. ↑ a b Poland grows most GMO foods in EU 13.2.2009. Nowe Media, Polskie Radio S.A.. Viitattu 14.2.2009. (englanniksi)
  35. ↑ Greens accuse biotech industry of inflating GM data 11.2.2009. Reuters. Viitattu 14.2.2009. (englanniksi)
  36. ↑ Bioteknologia Info on "Tekesin NeoBio-ohjelman vuonna 2002 käynnistämä projekti, jonka tarkoituksena on välittää tasapuolista tietoa bioteknologia-alasta eri kohderyhmille". [1]
  37. ↑ Bioteknologia.info: Ruoka ja bioteknologia Viitattu 20.1.2007.
  38. ↑ Tuomo Karhu: Muuntogeenisiä osia vain urheilijoiden proteiinijuomissa - Ranskalaistutkimus ei johda toimenpiteisiin Suomessa. Turun Sanomat, 15.3.2007, s. 9.
  39. ↑ STT & Mervi Luotonen: Ranskalaistutkijat haluavat kieltää vaaralliseksi epäilemänsä lajikkeen käytön - Maissihiutaleet ja popcorn voivat sisältää geenimuunneltua maissia.. Turun Sanomat, 14.3.2007. [2]
  40. ↑ EU-maihin tuotu kiinalaista geenimuunneltua riisiä, Helsingin Sanomat 5.9.2006
  41. ↑ Selkeät merkinnät geenimuunnettuihin tuotteisiin Euroopan parlamentin toiminta. Kohokohdat 1999-2004. 2004. Euroopan parlamentti. Viitattu 18.8.2008.
  42. ↑ Geenitekniikkalaki 21 c §
  43. ↑ Tuotteiden valvonta Bioteknologia.info. 7.6.2006. Tekes. Viitattu 20.5.2012.
  44. ↑ a b Zarrilli, Simonetta: International trade in GMOs and GM products: National and multilateral legal frameworks, s. 7–8, 13, 40. New York ja Geneve: Yhdistyneet kansakunnat, 2005. ISSN 1607-8291, ISBN 92-1-112652-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
  45. ↑ Palhus, Katja: Suomi haluaa GMO-vapaita alueita Mediuutiset. 19.3.2009. Viitattu 20.3.2009.
  46. ↑ Karvinen, Jyrki: Suomi yrittää geenitemppua Uusi Suomi. 8.4.2009. Viitattu 8.4.2009.
  47. ↑ Usein kysyttyä muuntogeenisistä tuotteista Evira. Viitattu 16.11.2011.
  48. ↑ Tullilaboratorion testi kertoo - löytyykö mausteista kenkälankkiväriä? Kuningaskuluttaja. 26.02.2004. Viitattu 19.5.2012. (suomeksi)
  49. ↑ TV1: Tänään otsikoissa 6.8.2007
  50. ↑ Helsingin Sanomat, 8.8.2007, s. A4, B4.
  51. ↑ http://www.kaytannonmaamies.fi/arkisto/km-312/soijatehdas-mullistaa-valkuaisrehumarkkinat
  52. ↑ Majanen, Vesa ja Sevänen, Sanna: Merkintä. Tuotettu ilman geenitekniikkaa. Aamulehti, 18.4.2010, s. 11.
  53. ↑ Vapaaehtoisen ”tuotettu ilman geenitekniikkaa” -merkinnän käyttö elintarvikkeissa ja rehuissa (pdf) 1.3.2010. Evira. Viitattu 5.12.2011.
  54. ↑ Kymäläinen, Leena ja Olli, Pipsa: Geeniperunasta tehtäisiin valkaisuainetta paperitehtaille. Aamulehti, 19.3.2009, s. A4.
  55. ↑ European Commission's Joint Research Centre: EU scientific study gauges current approaches to addressing potential health effects from genetically modified food and animal feed 10.9.2008. Viitattu 28.4.2009. (englanniksi)
  56. ↑ a b European Commission's Joint Research Centre: Scientific and technical contribution to the development of an overall health strategy in the area of GMOs (pdf) 10.9.2008. Viitattu 28.4.2009. (englanniksi)
  57. ↑ Maailmana terveysjärjestö WHO: 20 questions on genetically modified foods Viitattu 9.5.2009.
  58. ↑ Kansalaisten bioturvayhdistys: Tarvitsemmeko geenimuunneltua ruokaa? Viitattu 21.1.2007.
  59. ↑ L. Chetty and C.D. Viljoen, GM biotechnology: friend and foe?, South African Journal of Science 103, July/August 2007
  60. ↑ Mayeno, A.N. & Gleich G.J.: Eosinophilia-myalgia syndrome and tryptophan production: a cautionary tale. Trends Biotechnol, 1994, nro 9, s. 346-352.
  61. ↑ Smith MJ, Garrett RH: A heretofore undisclosed crux of eosinophilia-myalgia syndrome: compromised histamine degradation. Inflammatory Research, 2005, 54. vsk, nro 11, s. 435–450. artikkelin tiivistelmä Viitattu 20.4.2009. (englanniksi)
  62. ↑ Petter Portin: Pusztain gm-tutkimukset olivat puutteellisia. Helsingin Sanomat, 15.9.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.4.2009.
  63. ↑ Steve Connor: Findings of GM foods scientist defective, says Royal Society. The Independent, 19.5.1999. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.4.2009. (englanniksi)
  64. ↑ Study linking GM crops and cancer questioned, New Scientist 19 September 2012
  65. ↑ Study on Monsanto GM corn concerns draws skepticism, Ben Hirschler and Kate Kelland / Reuters, Yahoo News Sep 20, 2012
  66. ↑ Maailmalla levinnyt uutinen Monsanton geenimaissista ja syövästä tuskin pitää paikkansa, Tekniikka & Talous 29.9.2012
  67. ↑ Mattila, Päivi: GM-maissi aiheuttaa syöpää. Voima, 2012, nro 8, s. 13. Voima Kustannus Oy. ISSN 1457-1005. Artikkeli Fifi-verkkojulkaisussa Viitattu 12.10.2012.
  68. ↑ a b Mae-Wan Ho, Angela Ryan ja Joe Cummins: Cauliflower Mosaic Viral Promoter - A Recipe for Disaster?. Microbial Ecology in Health and Disease, 1999, 11. vsk, s. 194–197. Scandinavian University Press. ISSN 0891-060X. (englanniksi)
  69. ↑ a b John Hodgson: Scientists avert new GMO crisis Nature Biotechnology. 2000. Viitattu 23.4.2009. (englanniksi)
  70. ↑ GM crops benefit rich corporations, not the poor Irish Seed Saver Association. (englanniksi)
  71. ↑ Herbicide use and GM crops (PDF) helmikuu 2004. Friends of the Earth. (englanniksi)
  72. ↑ Ruohonen, Anna: Ruokakriisistä voi tulla gm-viljelyn keppihevonen Vihreä Lanka. 15.5.2008.
  73. ↑ GMO ja ympäristö Greenpeace. Viitattu 20.3.2009.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Uutisia [muokkaa]

Säädöksiä [muokkaa]

GMO-kriittistä järjestötoimintaa [muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Geenimuunneltu_organismi&oldid=13214997