Gaston Ahrenberg
| Gaston Ahrenberg | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. tammikuuta 1878 Helsinki |
| Kuollut | 3. toukokuuta 1921 (43 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Suomi |
| Palvelusvuodet | –1905, 1917–1918 |
| Komentajuudet | Uudenmaan rakuunarykmentti |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota, Vilppulan rintama, Länkipohjan taistelu, Oriveden taistelu, Lempäälän–Vesilahden taistelut, Tampereen taistelu, Savon ryhmä |
| Sotilasarvo | majuri |
| Joukko-osasto | Suomen Rakuunarykmentti(Suomen suuriruhtinaskunnan armeija) |
Carl Gaston Ahrenberg (15. tammikuuta 1878 Helsinki – 3. toukokuuta 1921 Helsinki)[1] oli suomalainen sotilasjohtaja, yksi suojeluskuntien perustajista ja toimi Suomen sisällissodassa Uudenmaan rakuunarykmentin komentajana kesään 1918 asti. Hänen isänsä oli arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg.
Poliisikomennuskunnan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Senaattori Allan Serlachius sai kaikessa hiljaisuudessa käyntiin ratsastavan poliisikomennuskunnan koulutuksen syyskuussa 1917 Saksanniemessä, Porvoosta noin viisi kilometriä luoteeseen sijaitsevassa kartanossa. Kouluttajana oli Suomen Rakuunarykmentissä palvellut ratsumestari Gaston Ahrenberg ja koulutettavista kurssilaisista oli tarkoitus muodostaa valtakunnallisen poliisin ydinjoukko. Samanaikaisesti perustettiin eri puolilla maata paikallisia suojeluskuntia. Ahrenberg oli poliisikomennuskunnan paikallinen päällikkö ja hänen apulaisenaan oli entinen poliisikomissaari Pekka Kuokkanen, joka oli myös palvellut aikaisemmin Lappeenrannan rakuunoissa.
Punakaartien tavoitteena oli saada poliisien koulutus Saksanniemessä loppumaan. Sinne lähetettiin Helsingistä Vilhelm Nikanderin johdolla noin 350 punakaartilaista, jotka hyökkäsivät 17.11. Saksanniemeen. Koulutettavat olivat varsin heikosti aseistettuja, punakaartilaiset valtasivat poliisikoulun ja ryöstivät sen sekä surmasivat siellä kaksi keittiössä ollutta miestä. Poliisikurssin oppilaat joutuivat pakenemaan ja he pääsivät siirtymään valkoisten hallussa olevalle Pohjanmaalle. Siellä Järjestyslipusto koottiin Lappajärvellä uudelleen joulukuun 1917 ja tammikuun 1918 aikana.[2]
Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
25.2. Ahrenberg, nyt majuriksi ylennettynä, pyysi palauttamaan Vilppulan rintamalle komennetut miehensä Seinäjoelle, jossa ratsuväen joukot järjestettiin uudelleen. Silloin muodostettiin 26.2. kaksi ratsuväen rykmenttiä, joista toisen runkona oli Järjestyslipusto. Sen nimeksi tuli nyt Uudenmaan rakuunarykmentti, ja toinen sai nimen Karjalan ratsujääkärirykmentti.
Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin 5.–6.3.1918 Seinäjoelta Jyväskylään. Sieltä liikkeelle lähtien se osallistui taisteluihin mm. Länkipohjassa 16.3., Orivedellä 17.–20.3., Lempäälässä 30.3. ja Tampereella, jonka valloitus päättyi vasta 15.4. Jyväskylään perustettiin 13.4. Uudenmaan Rakuunarykmentin kaksi täydennyseskadroonaa, 5. ja 6., avustamaan taisteluja Savon rintamalla.
Huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 5. eskadroona eteni Heinolasta Hollolan Jalkarantaan, jossa se yhtyi 6. eskadroonaan. Sisällissodan aseelliset taistelut päättyivät 4.5.1918. Lahdessa eskadroonan miehiä käytettiin lähimetsien haravointiin ja hevosten kokoamiseen. Täydennyseskadroonat viipyivät Jalkarannassa heinäkuun puoliväliin saakka, jolloin ne lakkautettiin kokonaan. Ali- ja yli-ikäiset oli kotiutettu jo kesäkuun puolivälissä.
Vaikka alkuperäisen Saksanniemen Järjestyslipuston sotilaallinen merkitys jäi melko vähäiseksi, jäi sen muisto elämään muun muassa tunnetuksi tulleen Vöyrin marssin jokaisen säkeistön kertaussäkeissä:
Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko, Lapuan ja Härmän joukko, Vöyri, Kauhava ja muut!
Ahrenberg kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Helsingissä 43-vuotiaana toukokuussa 1921.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Orola, T. Saksanniemen ratsupoliisikoulu. 15-vuotismuistojulkaisu. (1932)
- Kauranne A. Senaatin ratsupoliiseista Marsalkan rakuunoiksi – Saksanniemen perintö 1917–2007.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saksanniemeläisten vainajien muisto. Iltalehti, 16.11.1925, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.12.2021.
- ↑ Vilho Niitemaa, Suomen ratsuväen historia, I osa 1917–1939
- ↑ Överste Gaston Ahrenberg †. Dagens Press, 4.5.1921, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.12.2021. (ruotsiksi)