Game (rap-artisti)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Game (rapper) Logo.png
The Game by Mikko Koponen.jpg
Game Wall Streetillä New Yorkissa vuonna 2006.
Syntynyt 29. marraskuuta 1979 (ikä 34)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Taiteilijanimet Game, The Game (ent.)
Aktiivisena 2002-
Tyylilajit Rap
Westcoast hip hop
Gangsta rap
Ammatit rap-artisti, näyttelijä
Yhtyeet G-Unit (2004-2005)
Levy-yhtiöt BWS, Aftermath Entertainment, Interscope-Geffen-A&M

Jayceon Terrell Taylor (s. 29. marraskuuta 1979 Los Angeles, Kalifornia), tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Game, aikaisemmin The Game, on yhdysvaltalainen rap-muusikko. Hän on kotoisin Comptonista, Kaliforniasta. Game on julkaissut neljä albumia The Documentary (2005), Doctor's Advocate (2006), LAX (2008) ja The R.E.D Album joista kaksi ovat julkaisuaikoinaan nousseet Yhdysvaltojen listaykkösiksi ja nostaneet hänet pinnalle hittien "Hate It Or Love It", "How We Do", "It's Okay (One Blood)" ja "Wouldn't Get Far" siivittämänä. Hänen katsotaan tuoneen 1990-luvulla kukoistaneen west coast-rapin 2000-luvulle. Game on saanut kaksi Grammy-ehdokkuutta.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Taylor oli 7-vuotias, jo ennestään rakoillut perhe repesi kappaleiksi, kun hänen vanhempi sisarensa syytti isää seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sosiaaliviranomaiset sijoittivat seuranneessa kaaoksessa Taylorin kasvatuskotiin, jossa hän eli kymmenen muun lapsen kanssa elämänsä seuraavat kuusi vuotta. Hänen äitinsä kuului Crips-jengin Hoover-jaokseen ja isänsä puolestaan Nutty Blocc Compton Crips-jengiin. Nuoruudessaan varsin lupaava koripalloilija Taylor ajautui veljensä jalanjäljissä rikolliselle tielle. Hän alkoi liikkua, Cedar Block Piru Bloods-jengissä, johon toinen vanhempi veli, Big Fase 100, oli hänet tutustuttanut. Taylor alkoi myydä huumeita ja varastettua tavaraa sekä osallistua jengin toimintaan. Vuonna 2001 hän loukkaantui vakavasti huumekauppaan liittyneessä ampumavälikohtauksessa. Tayloria ammuttiin 9mm käsiaseella, hän vietti seuraavat kaksi päivää koomassa sairaalassa. Vammoista toipuessaan hän päätti yrittää rakentaa uraa rap-muusikkona.

Taylorin ensimmäinen julkaisu oli mixtape You know what it is Vol. 1, joka julkaistiin vuonna 2002. Hänet liitettiin levy-yhtiöön nimeltä Get low Recordz, jonka omisti JT The Bigga Figga. Sean Combs, joka tunnetaan paremmin nimellä P. Diddy, olisi ollut valmis ottamaan hänet suojiinsa Bad Boy Records-levymerkilleen, mutta Dr. Dre kuuli Taylorin musiikkia ja päätti antaa hänelle levytyssopimuksen Aftermath Entertaimentin kanssa. Taylor julkaisi lokakuussa 2004 epävirallisen albumin nimeltä Untold Story. Albumia myytiini yli 82 000 kappaletta ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Taylor julkaisi myös toisen mixtapensa You know what it is vol. 2. Näkyvyyden takaamiseksi levy-yhtiön johtoporras liitti Taylorin 50 Centin G-Unit-ryhmään. Taylor esiintyi useilla 50 Centin, Lloyd Banksin, Young Buckin ja Tony Yayon musiikkivideoilla. Hän esiintyi myös Jim Jonesin Certified Gangstas singlellä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Documentary[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 ilmestyi debyyttialbumi The Documentary. Albumin kappaleista vastasivat Dr. Dren ohella Kanye West, Just Blaze, Timbaland ja Eminem. Levyllä vierailivat 50 Cent, Eminem, Busta Rhymes, Nate Dogg ja Mary J. Blige. Levy kohosikin Yhdysvaltain levymyyntilistan ykköseksi ja sitä myytiin tuplaplatinaan oikeuttava määrä. Maailmanlaajuisesti levyä on myyty yhteensä jo yli viisi miljoona kappaletta. The Documentaryn vastaavat tuottajat olivat 50 Cent ja Dr. Dre. Albumilta julkaistiin hittisinglet How We Do ja Hate It or Love It, joissa kummassakin mukana 50 Cent. Albumi oli kymmenenneksi myydyin albumi myyntitilastoissa vuonna 2005. Muita tunnettuja kappaleita albumilta olivat mm. Dreams, Westside Story ja Put You On The Game.

Albumin valmistumisen jälkeen Taylor riitaantui 50 Centin kanssa ja joutui jättämään Dr. Dren Aftermathin. Hänet siirrettiin levy-yhtiö Geffenille.

Doctor's Advocate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylorin toinen albumi Doctor's Advocate julkaistiin lokakuussa 2006. Levyn nimestä huolimatta Dr. Dre ei ollut enää mukana albumin teossa sillä Game halusi näyttää pystyvänsä tekemään hyvää musiikkia ilman Dreta ja 50 Centiä. Silti taustavoimat ja vierailijat olivat vähintään yhtä nimekkäitä kuin The Documentarylla. Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistiin "One Blood (It's Okay)". Ilmestymisviikollaan Doctor's Advocateä nousi Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen ja debutoi edeltäjänsä tavoin Billboardin ensimmäisellä sijalla. Doctor's Advocatea myytiin yli 358 000 kappaletta. Tähän mennessä sitä on myyty Yhdysvalloissa 966 000 ja yhteensä koko maailmasssa n. 3 miljoonaa kappaletta.

Muut albumin singlet olivat Let's Ride (Strip Club) ja Kanye Westin kanssa tehty Wouldn't Get Far, joista jälkimmäinen julkaistiin 2007 tammikuussa.

LAX[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2008 julkaistiin albumilta ensimmäinen single Game's Pain, josta tehtiin musiikkivideo. Myöhemmin julkaistiin myös single nimeltä Big Dreams.

Kesällä julkaistiin singlet Dope Boys ja My Life sekä mahdollisesti viimeinen albumin single House of Pain. Tässä vaiheessa Game oli jo antanut ymmärtää, että aikaisemmin julkaistu Big Dreams ei tule 26. elokuuta julkaistavalle L.A.X. albumille. Se kuitenkin julkaistaan albumin Deluxe Edition - ja Special Edition -versioilla. Special Editioniin on sisällytetty albumiin kaksi bonusraitaa ja Deluxe Editioniin niiden lisäksi kaksi muuta bonusraitaa. Kaikkien versioiden etukannet eroavat toisistaan.

Albumilla kuullaan monia nimekkäitä artisteja kuten Nas, Ludacris, Ice Cube, Common, Lil Wayne ja Raekwon. Game on sanonut, että albumi olisi hänen viimeisensä[1] [2].

Kuitenkin eräässä haastattelussa kesällä 2008 hän sanoi, että hän mahdollisesti työstäisi neljättä albumia, jonka projektinim tapahtuisi vain jos hän saisi Dr. Dren, MC Renin, King Teen, DJ Yellan, Ice Cuben ja DJ Quikin mukaan albumille, joko tuottamaan tai räppäämään albumille [3]. Tuoreessa radiohaastattelussa Game on sanonut, että D.O.C. projekti ei tule albumille [4].

The R.E.D. Album[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gamen neljäs studioalbumi The R.E.D. Album julkaistiin Yhdysvalloissa 23. elokuuta 2011. Se sijoittui Yhdysvaltain Billboard 200 -listan ykköspaikalle myyden 98 000 kappaletta.[5] 18. heinäkuuta 2009 Game julkaisi edesmenneen poplegenda Michael Jacksonin kunniaksi kappaleen "Better on the Other Side". Kappaleella vierailevat Chris Brown, Diddy, DJ Khalil, Polow da Don, Mario Winans, Usher ja Boyz II Men. Kappale ei kuitenkaan päätynyt levylle. The R.E.D. Albumin ensimmäinen virallinen single "Red Nation" julkaistiin 12. huhtikuuta 2011. Kappaleella vierailee rap-artisti Lil Wayne. Toinen albumilta julkaistu single oli 28. kesäkuuta 2011 julkaistu "Pot of Gold". Kappaleella vierailee laulaja Chris Brown.

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The R.E.D. Albumin jälkeen Game on julkaissut studioalbumit Jesus Piece vuonna 2012 ja Blood Moon: Year of the Wolf vuonna 2014.

Erimielisyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylorin muusikon ura on ollut varsin värikäs. Menestyksen ohella hänellä on ollut runsaasti erimielisyyksiä muiden artistien kanssa. Pian The Documentaryn julkaisun jälkeen 50 Centin ja Taylorin tiet erkanivat, kun 50 Cent ilmoitti tehneensä suurimman osan suurien hittien sanoituksista ("Hate it or Love it", "How We Do" ja "Westside Story"). Kaupungissa ollut Taylor kuuli haastattelun ja saapui pikaisesti radioasemalle ystävineen. Todistajat raportoivat kuulleensa hieman myöhemmin laukauksia aseman aulasta. Vaikka yhtä Gamen ryhmään kuulunutta miestä osui kahakassa jalkaan, arvailut koko kiistan aitoudesta alkoivat välittömästi. Jotkut epäilivät riitaa levymyynnin edistämiseksi suoritetuksi julkisuustempuksi. Eron syitä ja artistien välisiä ongelmia on ruodittu runsaasti niin mediassa kuin heidän musiikissaan. Taylor on levyttänyt useita kappaleita, joissa hän pilkkaa 50 Centiä ja koko G-Unitia. Tunnetuin näistä kappaleista lienee lähes 15-minuuttinen 300 Bars N Runnin. Muita artisteja, joiden kanssa Taylor on ollut enemmän tai vähemmän huonoissa väleissä ovat muun muassa Yukmouth, Joe Budden, Jay-Z ja Memphis Bleek. Hyvissä väleissä Taylor on taas mm. Dr. Dren, Snoop Dogg:n, Nas:n, Kanye West:n ja Chamillionaire:n kanssa. 2008 huhtikuussa Game julkaisi G-Unit "dissi" kappaleen Our Turn Feat. Black Wall Street.

Kuuluisa pop-tähti Michael Jackson oli soittanut Gamelle, että tämä lopettaisi riidan 50 Centin kanssa.Jacksonin kuoltua Game sanoi että hänen riitansa 50 centin kanssa on ohi.[6]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylorin tyyliin kuuluu niin sanottu namedropping, eli kuuluisien henkilöiden nimien mainitseminen kappaleissa. Esimerkiksi The Documentarylla mainittiin Dr. Dre useampaan kymmeneen kertaan. Levyllä oli myös kappale "Dreams", jossa hän muisteli useita kuolleita kuuluisuuksia, kuten Martin Luther Kingiä, Eazy-E:tä, 2Pacia, Jam Master Jaytä, R&B-tähti Aaliyahia ja Lisa "Left Eye" Lopezia. Kappale on kuitenkin omistettu Serena ja Venus Williamsin murhatulle Yetunde-siskolle.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäviralliset Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Untold Story - 2004
  • West Coast Resurrection - 2005
  • Untold Story, Vol. 2 - 2005
  • G.A.M.E. - 2006

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Westside Story - 2004
  • How We Do - 2004
  • Hate It or Love It - 2005
  • Dreams - 2005
  • Put You on the Game - 2005
  • One Blood (It's Okay) - 2006
  • Let's Ride - 2006
  • Wouldn't Get Far - 2006
  • Why You Hate The Game - 2007
  • Big Dreams - 2008
  • Game's Pain - 2008
  • Dope Boys - 2008
  • My Life - 2008
  • House of Pain - 2008
  • Camera Phone - 2008
  • My Bitch - 2008
  • Better on the Other Side - 2009
  • Krazy - 2009
  • Big Money - 2009
  • Better Days - 2009
  • Shake - 2010
  • 400 Bars - 2010
  • Caillra For Life - 2010
  • Purp And Yellow - 2011
  • Red Nation - 2011
  • Pot of Gold - 2011
  • Martians Vs Goblins - 2011
  • The City - 2012
  • Celebration - 2012
  • All That (Lady)- 2012
  • Bigger Than Me - 2014

Mixtapet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • YouKnowWhatItIs Vol.1 - 2002
  • YouKnowWhatItIs Vol.2
  • YouKnowWhatItIs Vol.3 - 2005
  • Ghost Unit – 2005
  • Stop Snitchin' Stop Lyin' - 2005
  • The Black Wall Street Journal Volume 1 - 2006
  • YouKnowWhatItIs Vol.4 - 2007
  • The Black Wall Street Journal Vol. 2 - 2008
  • YouKnowWhatItIs Vol. 5 (Welcome Home) - 2008
  • Animal Doctor - 2009
  • Brake Lights - 2010
  • Purp & Patron - 2011
  • California republic - 2012
  • Operation Kill Everything - 2013

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • How We Do
  • Hate It Or Love It
  • Dreams
  • Put You On the Game
  • It's Okay (One Blood)
  • Let's Ride (Strip Club)
  • Wouldn't Get Far
  • Game's Pain
  • Dope Boys
  • My Life
  • House of Pain
  • Camera Phone
  • Better on the Other Side
  • 911 is a joke
  • Shake
  • 400 Bars
  • Caillra For Life
  • Purp And Yellow
  • Red Nation
  • Pot Of Gold
  • Martians Vs Goblins
  • No More Fun and Games
  • The City
  • Celebration
  • I Remember
  • Hit The J
  • Ali Bomaye
  • All That (Lady)
  • Same Hoes
  • Bigger Than Me
  • Or Nah

Filmography[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waist Deep - 2006
  • Belly 2: Millionaire Boyz Club - 2008
  • Street Kings - 2008
  • House Arrest - 2012

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grand Theft Auto: San Andreas - 2004
  • Def Jam: Icon - 2007


Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gamella on LA Dodgersin logo tatuoituna oikeaan poskipäähän ja hänellä on myös Eazy-E:n, Michael Jacksonin, Barack Obaman ja Tupac Shakurin tatuointi.
  • Game on esiintynyt ääninäyttelijänä GTA: San Andreas pelissä henkilönä nimeltä B Dup.
  • 3. maaliskuuta vuonna 2008 Taylorille luettiin syyte laittomasta asellisesta uhkailusta, ja hänet tuomittiin 2 kuukaudeksi vankeuteen sekä 150 tunnin mittaiseen yhdyskuntapalveluun. 60 päivästä Taylor istui vain 8 päivää. Heti vapauduttuaan hän meni studiolle miamilaisten tähtituottajien Cool & Dre:n kanssa ja nauhoitti singlen "Big Dreams".

Kiertueella suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 14.7.2005 – Nosturi, Helsinki
  • 12.7.2007 – Kaapelitehdas, Helsinki

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]