Nas
Nas | |
---|---|
Nas esiintymässä vuonna 2022. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. syyskuuta 1973 Brooklyn, New York, New York, Yhdysvallat |
Ammatti | Rap-artisti, sanoittaja, tuottaja, näyttelijä, runoilija |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Nasty Nas, Nas Escobar |
Laulukielet | englanti |
Tyylilajit | Rap, East Coast hip hop, Hardcore hip hop, Mafioso rap |
Soittimet | sampleri, koskettimet |
Yhtyeet | The Firm |
Levy-yhtiöt | Columbia, The Jones Experience, Def Jam, Mass Appeal Records |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.nasirjones.com | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Nas (oikealta nimeltään Nasir Bin Olu Dara Jones, s. 14. syyskuuta 1973 Brooklyn, New York, New York) on yhdysvaltalainen rap-artisti. Hän on julkaissut uransa aikana yli kymmenen sooloalbumia, joista ensimmäinen, klassikkona pidetty Illmatic, julkaistiin vuonna 1994. Hänet palkittiin Grammy-palkinnolla vuoden 2020 albumistaan King’s Disease.
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jones syntyi afroamerikkalaiseen perheeseen Brooklynissa New Yorkissa vuonna 1973. Noin kolmevuotiaana hän muutti perheensä kanssa Queensin piirikuntaan Queensbridgen asuntoalueelle.[1][2] Hänen isänsä on jazz-muusikko, trumpetisti Olu Dara.[3] Hänellä on nuorempi veli Jabari "Jungle", joka on myös tehnyt uraa rap-artistina.[4] Jonesin vanhemmat erosivat vuonna 1985.[5]
Jones alkoi kirjoittamaan rap-lyriikoita jo lapsena.[1] Hän keskeytti opintonsa high schoolissa mutta luki ahkerasti omatoimisesti.[1][5] Crack-epidemian aikaisessa Queensbridgessä oli paljon rikollisuutta, mikä on heijastunut Jonesin sanoituksissa.[6][7]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Musiikkiura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nas teki ensiesiintymisensä 17-vuotiaana Main Source -yhtyeen singlellä "Live at the Barbeque" vuonna 1991. Pian tämän jälkeen MC Serch otti Nasin mukaan vierailijaksi Return Of The Product -albumilleen. Hän myös järjesti Nasille levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Alun perin Zebrahead-elokuvan soundtrackille tehty debyyttisingle "Half Time" ilmestyi vuonna 1992,[8] jonka Jones julkaisi taiteilijanimellä Nasty Nas.[9]
Nas työsti debyyttialbumiaan tuottajinaan DJ Premier, Pete Rock, Large Professor, L.E.S. ja Q-Tip,[10] ja albumin ainoana vierailevana artistina oli AZ.[11] Vaikka Illmatic oli ilmestyessään vuonna 1994 arvostelumenestys, ei se myynyt odotetusti.[12] Se saavutti Yhdysvalloissa platinarajan (yli miljoona myytyä levyä) lopulta vuonna 2001.[10] Niin tuotannostaan[12] kuin runollisesta otteestaan[13] kehuttu albumi on 1990-luvun hip hopin merkkipaaluja, jota monet pitävät yhtenä kaikkien aikojen parhaista hip hop -levyistä.[8]
Vuonna 1996 julkaistiin Nasin seuraava albumi, It Was Written, jota seurasi siinä esitellyn The Firm -yhtyeen julkaisu The Album (1997).[14] Näistä It Was Written oli myyntimenestys.[12] Toisaalta boom bap -painotteisuuden vaihtuminen suurelta osin Trackmastersin radioystävällisempään tuotantoon[15] ja "katurunoilijana"[16] tunnetun Nasin mafioso rap -tyylinen esiintyminen "Escobar"-persoonana herätti osassa fanikuntaa syytöksiä kaupallistumisesta.[17][12] Nas vastasi saamaansa kritiikkiin I Am... -albuminsa (1999) singlessä "Hate Me Now".[18] Samana vuonna julkaistiin myös albumi Nastradamus, joka sekin myi hyvin, mutta jota usein pidetään hänen kehnoimpana levytyksenään.[19]
Vuonna 2001 rap-artisti Jay-Z julkaisi Nasia kritisoivan dissauskappaleen "Takeover". Nas vastasi tähän kappaleella "Ether", joka sisältyi myöhemmin samana vuonna julkaistuun Stillmatic-albumiin. Albumia pidettiin Nasin paluuna juurilleen, ja se sai arvostusta niin faneilta kuin kriitikoiltakin. Seuraavan vuonna Nas julkaisi julkaisemattomiksi jääneistä kappaleista koostuvan kokoelma-albumin The Lost Tapes sekä studioalbumin God’s Son, joka oli tematiikaltaan henkilökohtaisempi. Vuonna 2004 ilmestyi tupla-albumi Street’s Disciple. Nas sopi välinsä Jay-Z:n kanssa vuonna 2005 ja teki sopimuksen tämän johtaman Def Jam -yhtiön kanssa, jonka kautta hän julkaisi seuraavan levynsä Hip Hop Is Dead vuonna 2006.[18][13]
Vuonna 2008 julkaistiin albumi Untitled. Albumin alkuperäinen nimi oli Nigger, mutta nimi jouduttiin muuttamaan. Näin ollen albumille ei tullut lopulta ollenkaan nimeä.[20]
Nas julkaisi reggae-muusikko Damien Marleyn kanssa yhteisalbumin Distant Relatives vuonna 2010. Julkaisuviikollaan albumi sijoittui Billboard 200 -listan sijalle 5.[21] Hieman ennen sen julkaisua Nas oli eronnut Kelisin kanssa, mitä hän käsitteli seuraavassa Life Is Good -albumissaan (2012).[18]
Nas perusti oman levy-yhtiönsä Mass Appeal Records vuonna 2014.[22] Samana vuonna julkaistiin Illmatic-albumin 20-vuotisjuhlajulkaisu, ja Nas esitti sen kappaleet Yhdysvaltain kansallisorkesterin kanssa tämän kotisalissa.[18]
Kuuden vuoden tauon jälkeen Nas julkaisi uuden albumin, Nasir (2018),[23] jonka vastaavana tuottajana toimi Kanye West.[18] Arvosteluissa levyä pidettiin pettymyksenä, ja osasyynä kritiikkiin oli Nasin vaikeneminen levyllään Kelisin esittämistä pahoinpitelysyytöksistä.[13] Nas kommentoi albumin olleen tehty liian nopeasti kiireen vuoksi.[24]
Edellisen vuosikymmenen hitaampi julkaisutahti vaihtui 2020-luvun alussa viljavaan yhteistyöhön tuottaja Hit Boyn kanssa.[25] He tekivät King’s Disease -nimisen kolmen albumin sarjan vuosina 2020–2022.[26] Ensimmäisestä, laajasti arvostusta saaneesta[13] King’s Disease -albumistaan Nas voitti uransa ensimmäisen Grammy-palkinnon, joka myönnettiin parhaan rap-albumin kategoriassa.[27] He julkaisivat myös albumit Magic (2021) ja Magic 2 (2023).[25]
Muu ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nas on esiintynyt myös elokuvissa, ja hänen tunnetuin näyttelijänroolinsa lienee vuoden 1998 elokuvassa Belly.[13] Vuonna 2014 julkaistiin dokumenttielokuva Nas: Time Is Illmatic, joka kertoo Nasin uran alkuvaiheista.[28]
Vaikutteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisimmiksi musiikillisiksi vaikuttajikseen Nas on nimennyt Rick Jamesin, The Jackson 5:n ja James Brownin.[29] Häneen vaikuttaneita hip hop-artisteja ovat muun muassa Public Enemy, Eric B & Rakim, Boogie Down Productions ja LL Cool J.[30]
Henkilökohtainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nas on näyttelijä Yara Shahidin serkku.[31] Nasilla on tytär, joka syntyi vuonna 1994,[32] ja poika, joka syntyi vuonna 2009.[33]
Nas oli naimisissa R&B-laulaja Kelisin kanssa vuodesta 2005 vuoteen 2010.[34]
Esiintymiset Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nas saapui ensimmäiselle Suomen-keikalleen Helsingin Kaapelitehtaalle 4. kesäkuuta 2007. Toisen kerran Nas esiintyi Suomessa 5. marraskuuta 2008 osana Rock the Bells -kiertuetta. Nas konsertoi kolmannen kerran Suomessa 22. maaliskuuta 2011. Konsertti järjestettiin Helsingin The Circus -klubilla. Neljännen kerran Nas esiintyi Suomessa 19. elokuuta 2016 Blockfesteilla Tampereella. Viidennen kerran Nas esiintyi Suomessa 23. lokakuuta 2024 kulttuuritalolla, osana Illmatic 30 Year Anniversary Tour-kiertuetta.[35]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Nasin diskografia
Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Illmatic (1994)
- It Was Written (1996)
- I Am... (1999)
- Nastradamus (1999)
- Stillmatic (2001)
- God's Son (2002)
- Street's Disciple (2004)
- Hip Hop Is Dead (2006)
- Untitled (2008)
- Life Is Good (2012)
- Nasir (2018)
- King’s Disease (2020)
- King’s Disease II (2021)
- Magic (2021)
- King's Disease III (2022)
- Magic 2 (2023)
Muut albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Album yhdessä The Firmin kanssa (1997)
- QB's Finest (2000)
- From Illmatic to Stillmatic: The Remixes (2002)
- The Lost Tapes (2003)
- Greatest Hits (2007)
- Distant Relatives yhdessä Damian Marleyn kanssa (2010)
- The Lost Tapes II (2019)
DVD:t
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Made You Look: God's Son Live - 2003
- Video Anthology Vol. 1 - 2004
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Belly (1998)
- In Too Deep (1999)
- Ticker (2001)
- Sacred is the Flesh (2001)
- Black Nativity (2013)
- Nas: Time Is Illmatic (2014)
- Popstar: Never Stop Never Stopping (2016)
- Monster (2018)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bernstein, B. (tuottaja). (9.5.2005). Driven. New York: VH1 Television.
- ↑ Golianopoulos, Thomas: The Bridge Is Over Complex. 2014. Viitattu 20.6.2017. (englanniksi)
- ↑ Guida, James: Olu Dara gives Queens the blues Politico. 27.7.2010. Viitattu 29.7.2017.
- ↑ Iandoli, Kathy: Jungle: Brother Of Nas, Pioneer Of Queens Rap getbevel.com. Viitattu 5.8.2018.
- ↑ a b Abramson, B (tuottaja). (18.4.2012). Behind the Music. Los Angeles: Gay Rosenthal Productions.
- ↑ Nas: From Queensbridge to Harvard Gary Moskowitz. 31.8.2014. Viitattu 7.8.2018. (englanti)
- ↑ Nas Biography. Viitattu 7.8.2018. (englanti)
- ↑ a b White, Bruin: Revisiting Nas’ Revered Debut Album 'illmatic' 28 Years Later The Culture Crypt. Viitattu 25.2.2023. (englanti)[vanhentunut linkki]
- ↑ Nas Biography ThoughtCo. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ a b Today in Hip Hop History: Nas' Iconic 'Illmatic' LP Released 23 Years Ago The Source. 19.4.2017. Viitattu 20.6.2017.
- ↑ DeGroot, Joey: 5 Reasons Why "Illmatic" is the Greatest Rap Album Ever. Musictimes.com. 19.4.2014. Viitattu 25.2.2023.
- ↑ a b c d Willis, Marcus: Nas’ Debut Album ‘Illmatic’ Turns 25 | Anniversary Retrospective Albumism. 2019. Viitattu 25.2.2023. (englanti)
- ↑ a b c d e Nas Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Stonebrook, Ian: How The Firm Almost Became Rap's Fiercest Franchise Boardroom. 24.10.2022. Viitattu 25.2.2023. (englanti)
- ↑ Common Criticisms of 20 Classic Rap Albums Complex. 3.4.2013. Viitattu 5.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Seymour, Craig: Nas's `I Am' Isn't Quite Washington Post. 14.4.1999. Viitattu 25.2.2023. (englanti)
- ↑ Wehner, Cyclone: Keepin' It Real themusic.com.au. 2013. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Nas AllMusic. Viitattu 13.1.2023.
- ↑ Album Review | Nas – Nastradamus Focus Hip Hop. 26.2.2016. Viitattu 5.8.2018. (englanti)
- ↑ Nas drops 'Nigger' album title NME. 20.5.2008. Viitattu 5.8.2018. (englanti)
- ↑ Billboard - Music Charts, News, Photos & Video Billboard. Viitattu 5.8.2018.
- ↑ Nas' Mass Appeal Records Announces Global Distribution Deal With Universal HipHopDX. 13.6.2018. Viitattu 5.8.2018. (englanti)
- ↑ Nas Says Lots on ‘NASIR’ But Avoids the Most Important Issue of All Highsnobiety. 18.6.2018. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Nas Admits That He And Kanye West Rushed ’Nasir’ Uproxx. 25.8.2020. Viitattu 25.2.2023. (englanti)
- ↑ a b Green, Dylan: Nas: Magic 2 Pitchfork. Viitattu 30.9.2023. (englanti)
- ↑ Chris Malone Méndez: Nas Drops His Highly-Anticipated ‘King’s Disease III’ Album Forbes. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Yoo, Noah: Nas Wins His First Grammy for Best Rap Album Pitchfork. 14.3.2021. Viitattu 15.3.2021. (englanti)
- ↑ Mikkonen, Jani: Nas: Time Is Illmatic yle.fi. 02.12.2016. Viitattu 5.8.2018.
- ↑ Nas Recalls His Earliest Musical Influences HipHopDX. 5.10.2012. Viitattu 7.8.2018. (englanti)
- ↑ Hip-hop icon Nas reveals the ten records that inspired him The Independent. 3.3.2016. Viitattu 7.8.2018. (englanti)
- ↑ YARA SHAHIDI GIVES THE INSIDE STORY ON HER LIFE AS NAS' COUSIN bckonline.com. Viitattu 5.8.2018. (englanti)
- ↑ Nas’ daughter is paying homage to her dad — through makeup New York Post. 24.6.2015. Viitattu 5.8.2018. (englanti)
- ↑ Rosie Swash: Kelis gives birth to a baby boy the Guardian. 23.7.2009. Viitattu 7.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Nas: 'I asked Kelis to make love to me one last time' - NME NME. 2.10.2012. Viitattu 29.7.2017. (englanti)
- ↑ Nas (US): Illmatic 30 Year Anniversary Tour Kulttuuritalo. Viitattu 23.10.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|