Gaius Julius Avitus Alexianus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alexianuksen pystyttämä alttari Elagabal-jumalan kunniaksi. Augsburgin roomalainen museo.

Gaius Julius Avitus Alexianus (noin 155216 tai 217) oli roomalainen aatelinen. Hän oli Julia Maesan aviomies, Julia Soaemiaksen ja Julia Mamaean isä ja keisarien Elagabaluksen (218–222) ja Severus Alexanderin (222–235) isoisä.[1]

Alexianuksesta ei tiedetä paljoakaan. Hän oli kotoisin Syyrian Emesasta.[2] Julia Soaemias syntyi noin vuonna 180 ja koska rikkaat roomalaiset miehet menivät usein naimisiin 25-vuotiaana, voidaan päätellä että Alexianus syntyi noin vuonna 155. Hänen urastaan tiedetään pitkän piirtokirjoituksen perusteella, joka löydettiin Kroatian Splitistä. Sen mukaan Alexianus aloitti normaalin ritarisäätyisen uran: ensin hän toimi petralaisen auxilia-yksikön prefektinä, sitten tribuunina legioonassa, ja tämän jälkeen prefektinä ratsuväessä. Seuraavaksi hänet nimitettiin prokuraattoriksi huolehtimaan Rooman kaupungin ruokahuollosta. Tässä virassa hän oli Ostian satamassa. Näihin aikoihin hänen vanhin tyttärensä Julia Soaemias meni naimisiin.[1]

Septimius Severuksen vallankaappauksen jälkeen vuonna 193 Alexianus nimitettiin clarissimus viriksi eli senaattoriksi preettorin valtaoikeuksin. Hänet nimitettiin myös edesmenneen ja jumalaksi julistetun keisarin Tituksen papiksi sekä Legio IIII Flavia Felixin komentajaksi. Kyseinen legioona oli normaalisti sijoitettu Tonavan rajalle mutta se saattoi osallistua Severuksen sotiin Pescennius Nigeriä ja Parthiaa vastaan. Myöhemmin Alexianus toimi Raetian maaherrana, luultavasti noin vuonna 196 tai 197. Tässä virassa Alexianus pystytti alttarin syyrialaiselle Elagabal-jumalalle, ja se on esillä Augsburgin roomalaisessa museossa.[2][1]

Alexianuksen ura oli menestyksekäs, ja sen kruunasi konsulinvirka, johon hänet nimitettiin joko vuonna 198, 199, tai 200. Tämän jälkeen Alexianuksen uran vaiheista ei tiedetä mitään moneen vuoteen. On mahdollista, että pretoriaaniprefekti Gaius Fulvius Plautianus vastusti nimittämästä häntä mihinkään virkaan, sillä hän pelkäsi mahdollista kilpailijaa. Näihin aikoihin hänen lapsenlapsensa Varius Avitus Bassianus syntyi Julia Soaemiakselle. Hänet tunnetaan paremmin keisari Elagabaluksena. Plautianuksen kuoltua vuonna 205, Alexianus pystyi jatkamaan uraansa ja hän otti osaa Severuksen Britannian sotaretkeen (208–211). Britanniassa Alexianus sai varmasti tiedon, että hänen tyttärensä Julia Mamaea oli synnyttänyt pojan, Alexianuksen, josta tuli myöhemmin keisari Severus Alexander.[1]

Splitin piirtokirjoitus mainitsee Alexianuksen alimenta-avustusohjelman prefektinä keisari Caracallan aikana (211–217). Tämän jälkeen hänet nimitettiin comekseksi ja liittyi Caracallan germaanien vastaiseen sotaretkeen vuonna 213, jonka jälkeen hän toimi jälleen alimentan prefektinä. Alexianus toimi Dalmatian maaherrana noin vuosina 214–215. Seuraavaksi Alexianus toimi Asian provinssin maaherrana noin vuosina 215–216 ja hän näyttää ottaneen osaa Caracallan Parthian vastaiseen sotaretkeen 216. Vuonna 216 tai 217 Alexianus kuitenkin lähetettiin Kyprokseen paikallisen maaherran neuvonantajaksi mutta matkalla sinne hän kuoli luonnollisista syistä.[1] Hänen nimensä on pyyhitty Splitin piirtokirjoituksesta, mikä viittaa damnatio memoriaeen. Tämä luultavasti tapahtui Severus Alexanderin murhan jälkeen vuonna 235.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Birley, Anthony Richard: The Roman government of Britain. Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-925237-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jona Lendering: G. Julius Avitus Alexianus 29.1.2010. Livius.org. Viitattu 22.3.2011. (englanniksi)
  2. a b c Birley, s. 225–226.