Freudiana
| Freudiana Eric Woolfson | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Julkaistu | 11. lokakuuta 1990 | |
| Tuottaja(t) | Alan Parsons | |
| Tyylilaji | progressiivinen rock[1] | |
| Kesto | 74.44 | |
| Levy-yhtiö | EMI | |
| The Alan Parsons Projectin muut studioalbumit | ||
| Gaudi 1987 |
Freudiana 1990 |
The Sicilian Defence 2014 |
Freudiana on Eric Woolfsonin säveltämä ja Alan Parsonsin tuottama rock-ooppera, jonka aiheena ovat Sigmund Freudin elämä ja psykologiset teoriat. Se ilmestyi EMIn julkaisemana musiikkialbumina vuonna 1990. Samana vuonna albumiin perustuvaa musikaalia alettiin esittää Wienissä. Sen juoni kertoo miehestä, joka jää vangiksi Lontoon Freud-museoon ja nukahtaa Freudin sohvalle. Unissaan hän tapaa Freudin kuuluisia potilaita ja tutkii samalla itseään.[2]
Freudiana oli alun perin tarkoitettu The Alan Parsons Projectin 11. albumiksi.[3] Freudianaa kirjoittaessaan Woolfson tutustui Freudin kotimuseoihin Lontoossa ja Wienissä ja luki tämän kirjoja ja tapauskertomuksia. Säveltäminen ja äänittäminen kesti noin 3 vuotta. Prosessin puolivälissä Woolfson päätti sovittaa kirjoittamansa kappaleet musikaaliksi,[2] mihin hän sai apua Brian Brollylta.[3] Parsons sen sijaan olisi halunnut pitäytyä yhtyeen aiempien albumien konseptissa, mikä johti taiteellisiin erimielisyyksiin. Hän ei myöskään osallistunut Freudianan säveltämiseen ja sanoittamiseen juuri lainkaan.[3]
Vaikka Freudianaa ei julkaistu The Alan Parsons Projectin nimellä, oli sen kannessa tarra, joka kertoi albumin olevan Woolfsonin säveltämä ja Parsonsin tuottama. Lisäksi tarra mainitsi Woolfsonin olevan The Alan Parsons Projectin perustajajäsen.[4] Taustayhtyeen kokoonpano oli sama kuin The Alan Parsons Projectin viimeisellä albumilla Gaudilla.[5] Laulajista Colin Blunstone, John Miles ja Chris Rainbow olivat yhtyeen pitkäaikaisia vaikuttajia.[4]
Musikaalin ensi-ilta oli Theater an der Wienissä, missä sitä esitettiin 19 kuukauden ajan.[2] Sittemmin Woolfson kuitenkin riitautui Brollyn kanssa, mikä johti oikeuskiistaan ja esityksien loppumiseen. Parsons ei ollut musikaaliin tyytyväinen vaikka pitikin albumia kohtalaisen onnistuneena.[3] Woolfsonin ura sen sijaan sai uuden suunnan ja hän työskenteli jatkossa paljon juuri musikaalien parissa.[4] Freudiana jäi Parsonsin ja Woolfsonin viimeiseksi yhteistyöksi.[3]
Freudianasta on liikkeellä kaksi vaihtoehtoista versiota. ”Valkoinen CD” sisältää studioalbumin ja ”musta CD” musikaaliversion. Oikeuskiistasta johtuen kumpikaan ei ole nykyään saatavilla kuin piraattina.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
AllMusic-sivustolla Alex S. Garcia kehuu albumia ”luovaksi ja älykkääksi kokonaisuudeksi”. Tyylilaji vaihtelee The Alan Parsons Projectia muistuttavista kappaleista progressiivinen rockiin ja The Beatles -vaikutteisiin lauluihin. Levy saa arvosanaksi neljä tähteä viidestä mahdollisesta.[1]
Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Valtio | Korkein sijoitus | Listaviikot | Lähde |
|---|---|---|---|
 Alankomaat
|
51. | 8 | [6] |
 Itävalta
|
7. | 12 | [6] |
 Saksa
|
50. | 10 | [6] |
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki kappaleet on merkitty Eric Woolfsonin säveltämiksi ja sanoittamiksi, lukuun ottamatta instrumentaalia ”Beyond the Pleasure Principle”, jonka on säveltänyt Alan Parsons. Sulkuihin on merkitty kappaleen laulaja.
- ”The Nirvana Principle” (instrumentaali) – 3:44
- ”Freudiana” (Eric Woolfson) – 6:20
- ”I Am a Mirror” (Leo Sayer) – 4:06
- ”Little Hans” (Graham Dye, taustalaulu Chris Rainbow) – 3:15
- ”Dora” (Eric Woolfson) – 3:51
- ”Funny You Should Say That” (The Flying Pickets) - 4:36
- ”You're on Your Own” (Kiki Dee) – 3:54
- ”Far Away from Home” (The Flying Pickets) – 3:11
- ”Let Yourself Go” (Eric Woolfson) – 5:26
- ”Beyond the Pleasure Principle” (instrumentaali) – 3:13
- ”The Ring” (Eric Stewart) – 4:22
- ”Sects Therapy” (Frankie Howerd) – 3:40
- ”No One Can Love You Better Than Me” (Kiki Dee, Marti Webb, Gary Howard & Eric Woolfson) – 5:40
- ”Don't Let the Moment Pass” (Marti Webb) – 3:40
- ”Upper Me” (Eric Stewart) – 5:16
- ”Freudiana” (instrumentaali) – 3:43
- ”Destiny” (Chris Rainbow) – 0:51
- ”There But for the Grace of God” (John Miles & Marti Webb) – 5:56
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sessiomuusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ian Bairnson – kitara
- Laurie Cottle – basso
- Richard Cottle – syntetisaattori, saksofoni
- Stuart Elliott – rummut, lyömäsoittimet
- Andrew Powell – orkesterin sovitukset
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Freudiana. AllMusic. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ a b c FREUDIANA - the musical. Eric Woolfson Music. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ a b c d e f Miller, Chuck: Alan Parsons: If You Believe in the Power of Magic (Parsonsin verkkosivuilta arkistoitu versio) Goldmine Magazine. lokakuu 2005. Viitattu 4.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c FAQ – Your questions answered! The Alan Parsons Project -verkkosivut. 1974–2020. Woolfsongs. Viitattu 6.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Gaudi. The Alan Parsons Project, Arista Records, 1987.
- ↑ a b c Musical / Alan Parsons & Eric Woolfson - Freudiana. Austrian Charts. Viitattu 4.10.2020.