Fosforipentafluoridi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fosforipentafluoridi

Phosphorus-pentafluoride-2D-dimensions.pngPhosphorus-pentafluoride-3D-vdW.png

Tunnisteet
CAS-numero 7647-19-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava PF5
Moolimassa 125,97
Ulkomuoto Väritön kaasu[1]
Sulamispiste -83°C [1]
Kiehumispiste -75°C [1]
Tiheys 5,805 g/dm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Fosforipentafluoridi (PF5) on fosforin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fosforipentaluoridi on huoneenlämpötilassa väritön ja epämiellyttävän hajuinen kaasu. Se reagoi veden kanssa hydrolysoituen ensin fosforyylifluoridiksi, joka hajoaa edelleen fluorifosforihapoiksi ja fosforihapoksi sekä vetyfluoridiksi. Yhdiste on Lewis-happo eli se kykenee vastaanottamaan elektroniparin. Se muodostaa komplekseja Lewis-emästen, kuten amiinien, eettereiden, sulfoksidien ja nitriilien ja fluoridi-ionin kanssa. Rakenteeltaan fosforipentafluoridi on trigonaalinen bipyramidi.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisin tapa valmistaa fosforipentafluoridia on fosforipentakloridin fluoraus käyttäen arseenitrifluoridia, kalsiumfluoridia, vetyfluoridia, lyijyfluoridia, antimonitrifluoridia tai hopeafluoridia.[2][3][4]

3 PCl5 + 5 AsF3 → 3 PF5 + 5 AsCl3

Muita tapoja valmistaa yhdistettä ovat fosforipentoksidin tai fosforihapon ja alkali- tai maa-alkalimetallifluoridin, fosforyylifluoridin ja vetyfluoridin tai rikkiheksafluoridin ja fosforitrifluoridin välisellä reaktiolla.[2]

Fosforipentafluoridin käyttö on melko vähäistä. Sitä voidaan käyttää mietona fluorauskemikaalina tai katalyyttinä polymerointireaktioissa tai fosforin lähteenä puolijohteita valmistettaessa.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 160. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Charles B. Lindahl & Tariq Mahmood: Fluorine Compounds, Inorganic, Phosphorus, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 04.10.2012
  3. a b c Gerhard Bettermann, Werner Krause, Gerhard Riess & Thomas Hofmann: Phosphorus Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 04.10.2012
  4. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 706. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.10.2012). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.