Sulfoksidit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sulfoksidien yleinen rakenne

Sulfoksidit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät funktionaalisen ryhmän R2S=O.[1] Tässä R on joko alifaattinen tai aromaattinen orgaaninen ryhmä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulfoksideilla on kaksi resonanssimuotoa ja yhdisteessä rikillä voidaan katosa olevan positiivinen osittaisvaraus ja hapella negatiivinen osittaisvaraus ja rikillä on tällöin vapaa elektronipari. Molekyylimassaltaan pienet sulfoksidit ovat ovat huoneenlämpötilassa nesteitä, suuremmat kiinteitä aineita. Yhdisteiden kiehumispisteet ovat tyypillisesti korkeita. Varsinkin molekyylimassaltaan pienet sulfoksidit liukenevat hyvin polaarisiin proottisiin liuottimiin, kuten veteen.[2][3]

Jos sulfoksidien kaksi orgaanista ryhmää ovat keskenään erilaisia sisältävät kiraalisen rikkiatomin ja ovat optisesti aktiivisia. Kiraalisia sulfoksideja hyödynnetään asymmetrisissä synteeseissä kiraalisina apuaineina sekä enantiomeerin erottamisessa toisistaan resoluutiolla. Eräitä kiraalisia sulfoksideja, kuten esomepratsolia käytetään lääkeaineina.[3][4][5]

Sulfoksidit muodostavat kompleksiyhdisteitä useiden metalli-ionien kanssa.[2][3]

Valmistus ja reaktioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisin sulfoksidien valmistustapa on sulfidien hapetus käyttäen vetyperoksidia tai jotain muuta vahvaa hapetinta. Hapetinylimäärän käyttö johtaa sulfoneihin. Valmistettaessa kiraalisia sulfoksideja, reaktion selektiivisyyttä parannetaan käyttämällä kiraalisia apuaineita esimerkiksi titaani-isopropoksidin ja dietyylitartraatin avulla.[2][3][4][6]

Sulfoksideja voidaan valmistaa myös usealla muulla tavalla. Grignardin reagenssit reagoivat sulfinaattiesterien kanssa stereospesifisesti sulfoksideja, aromaattiset yhdisteet reagoivat tionyylikloridin kanssa trifluorimetaanisulfonihapon läsnä ollessa muodostaen diaryylisulfoksideja ja tyydyttymättömiä sulfoksideja valmistetaan alkyynien ja sulfeenihappojen välisellä reaktiolla.[2][3][4][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sulfoxides IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 03.07.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Rodney Willer :Sulfoxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 03.07.2013
  3. a b c d e f g h Kathrin-Maria Roy:Sulfones and Sulfoxides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 03.07.2013
  4. a b c d e f Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 1262-1269. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0. (englanniksi)
  5. Ángeles Gama, Lucía Z. Flores-López, Gerardo Aguirre, Miguel Parra-Hake, Lars H. Hellberg & Ratnasamy Somanathan: Oxidation of sulfides to chiral sulfoxides using Schiff base-vanadium (IV) complexes. ARKIVOC, 2003, XI. vsk, s. 4-15. Artikkelin verkkoversio Viitattu 03.07.2013. (englanniksi)
  6. a b c d e Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 697, 818, 1529, 1780, 1851, 1866. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1. (englanniksi)
  7. Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Advanced Organic Chemistry A: Structure and Mechanisms, s. 940. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-44897-8. (englanniksi)